Kulttuuriartikkeli

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 5

28.09.2019 2019-09-28 13:47:00 JaME Kirjoittaja: Secu

Kirjavinkkauksen viidennessä osassa tutustutaan mangasarjakuviin.


© Nipsu
Tässä sarjassa JaME Suomi esittelee ja antaa lukuvinkkejä japanilaisesta ja Japania käsittelevästä kirjallisuudesta, niin kotimaisista kuin käännetyistäkin teoksista, tieto- ja kaunokirjoista. Aiheet ja genret vaihtelevat julkaisuittain.

Mukavia lukuhetkiä!




Nimi: Hiroshiman poika 1 ja 2
Tekijä: Keiji Nakazawa
Kääntäjä: Kaija-Leena Ogihara
Genre: mangasarjakuva, käännöskirjallisuus, historiallinen autofiktio
Kustantaja: Jalava
Julkaisuvuosi: ensimmäinen osa 1985 (2. painos 2006) ja toinen osa 2006 (alkup. 10 osaa vuosina 1973-1987)




Manga-artisti ja kirjailija Keiji Nakazawa (1939–2012) syntyi Hiroshimassa ja oli kuusivuotias, kun atomipommi putosi kaupunkiin 6. elokuuta 1945. Nakazawa ja tämän äiti sekä vastasyntynyt pikkusisko selvisivät, mutta pikkusisko kuoli vähän myöhemmin. Vuonna 1961 Nakazawa muutti Tokioon ryhtyäkseen täysipäiväiseksi manga-artistiksi. Äiti kuoli 1966, minkä jälkeen Nakazawa alkoi käsitellä Hiroshiman tapahtumia mangoissaan. Vuonna 1972 hän kertoi kokemuksistaan Ore wa Mita (I Saw It) -tarinan kautta. Tämän jälkeen hän aloitti kenties tunnetuimman teoksensa: Hadashi no Gen (Hiroshiman poika). Genin tarina oli laajempi ja fiktiivisempi kuin I Saw It, ja kaiken kaikkiaan siitä ilmestyi 10 osaa vuosina 1973–1987. Suomeksi sarjasta on ilmestynyt kaksi ensimmäistä osaa.

Kirjat eivät ole luettavana värikästä ja kaunista, kuten meidän ruskamme toivottavasti tänäkin vuonna on vahvoine väreineen. Niissä kuvataan ajanjaksoa ei niin kaukaisessa historiassa, jossa vain muutamia jo lähes kuihtuneita lehtiä on jäljellä, ja nekin putoavat odottamatta alle minuutissa jättäen puut paljaiksi – jos puut edes enää ovat pystyssä.

Ensimmäinen manga käsittää ajallisesti noin neljä kuukautta, huhtikuusta elokuun 6. päivään vuonna 1945, jolloin atomipommiräjähdys on kuin aurinko ja tuhat salamanvälähdystä. Vuoden 2006 toisen painoksen kansikuva vaikuttaa iloiselta, mutta mangan lukemisen jälkeen se näyttäytyy kammottavana.

Ennen karmeita tapahtumia mangassa kuvataan tavallisten japanilaisten elämää sodan aikana. Nakaokan perhe kärsii peruselintarvikkeiden puutteesta, kuten monet muutkin. Kansikuvassa vehnää kädessään pitelevä kuusivuotias Gen katsoo toiveikkaan oloisena ylöspäin jonnekin kaukaisuuteen, hän on selvästi vielä lapsi, vaikka elämä onkin jatkuvaa sinnittelyä. Genin isä on erittäin sodanvastainen ja paheksuu Japanin sotahulluutta, voimakasta nationalismia ja keisarikulttia sekä järjenvastaista pyrkimystä taistella kiihkomielisesti viimeiseen asti. Siitä huolimatta Genin isoveli Kouji joutuu sotarintamalle laivastoon. Pienempi veli Akira lähetetään maalle, sillä ruokittavia suita on liikaa. Isosisko Eiko toimii pienempien lasten järjen äänenä. Perhemalli on hyvin perinteinen: isä on perheenpää ja auktoriteetti, vaimo alistuu tälle ja lasten on kunnioitettava molempia. Mangassa on useita kohtauksia, jossa lapset saavat selkäänsä joko vanhemmiltaan tai vierailta aikuisilta tai muita lapsilta. Nakazawa tuntuu tuomitsevan myös fyysisen kurittamisen, hahmot pyytelevät äkkinäisyyttään ja lyömisiä ja potkuja anteeksi vähän väliä. Vaihtelua japanilaiseen elämäntapaan tuo Nakaokan perheen naapuri, korealainen herra Pak.

Manga on paitsi sodanvastainen, myös amerikkalaisvastainen ja militarismivastainen. Mangasta käy ilmi, että Japanin päättäjien kunnia ja hullu sotilaallisuus saavat sodan jatkumaan Amerikan varoituksesta huolimatta. Atomipommi on vastaus Japanin sodan jatkamiseen antautumisen sijaan. Amerikkalaiset eivät ole siis ainoita syypäitä, vaan Japani kaivoi omaa hautaansa toimillaan. Onkin mielenkiintoista, että Nakaokan perhe ei kritisoi ainoastaan amerikkalaisten toimia, vaan myös oman maansa touhuja ja päätöksiä. Mangassa on historiallisia tapahtumia asiatyylisemmin valottavia kohtauksia, joita seuraa kauheuksien kuvaus ja inhimillinen kärsimys. Lukija ymmärtää liiankin konkreettisesti, mitä eri päätökset ja toimet aiheuttivat tavallisille ihmisille: Nakazawa muistuttaa Okinawan verisestä valtauksesta ja aivan viimeiseksi Hiroshimaan pudotettavasta atomipommista.

Vuonna 2006 ilmestyneen jatko-osan kansikuvassa Genin ilme on kauhistunut, tästä on tullut perheenpää ja väkisin jotain aikuisen ja lapsen väliltä. Kannessa myös näkyvä pikkupoika muistuttaa Genin pikkuveljeä Shinjiä, mutta jää lukijan selvitettäväksi, onko se todella Shinji. Vielä ensimmäisen Hiroshimaan pudotetun atomipommin jälkeenkään Japani ei antaudu. Seurauksena toinen atomipommi pudotetaan Nagasakiin. Jatko-osa kuitenkin keskittyy Hiroshiman jäänteisiin atomipommihyökkäyksen jälkeen.

Gen ja äiti ovat selvinneet. Myös Nakaokan perheen naapuri herra Pak on elossa, ja mangassa valotetaan lyhyesti korealaisten asemaa Japanissa. Genille syntyy pikkusisko. Kaikesta on pulaa, ruumiita on kaikkialla. Gen ja äiti kamppailevat inhimillisen mutta äärimmäisen kysymyksen kanssa: olisiko parempi kuolla, jos elämästäkin on tullut helvetti? Gen, äiti ja Tomokoksi nimetty pikkusisko pääsevät maalle äidin ystävän luo, mutta vastaanotto ei ole niin lämmin kuin he toivoivat. On ilahduttavaa, että jatko-osassa äiti saa aktiivisemman roolin ensimmäisen osan melko passiivisen ja avuttoman naishahmon sijaan. Myös Gen aikuistuu ja muuttuu vastuullisemmaksi.

Manga on todella graafinen ja väkivaltainen. Atomipommi-iskun jäljet näkyvät lähes läpi mangan. Kohtaukset ovat niin eläviä yksityiskohtaisuudessaan ja kuin suoraan muistista, ettei lukija voi olla miettimättä, ovatko ne Nakazawan kokemuksia mangan muodossa vai osin fiktiota. Voisiko joku keksiä jotain näin hirveää? Voimakasta kielenkäyttöä esiintyy myös: Gen ja muut kiroavat useampaankin otteeseen eri tahoja sanoja säästelemättä, viha ja katkeruus huutavat sivuilta.

Jatko-osa ei sovi herkille, mutta sen olemassaolosta on hyvä olla tietoinen, sillä Hiroshiman poika -sarja on tärkeä muistutus ihmisyyden ääripäistä: säälimättömästä voitontavoittelusta kansakunnan kustannuksella, mutta myös kyvystä auttaa, kestää ja toivoa tilanteessa, jossa se vaikuttaa mahdottomalta.


Alta voit katsastaa nimikkeen mukaan järjestyksessä olevan listan muista vanhoista ja uudemmista suomennetuista mangoista, joihin kannattaa tutustua:

Katsuhiro Outomo: Akira (alkuperäinen julkaisu 1982–1990, suomennos 1996–2006)

Osamu Tezuka: Astro Boy (alkuperäinen julkaisu 1952, suomennos 2007)

Tite Kubo: Bleach (alkuperäinen julkaisu 2001–2016, suomennos 2009–)

Tsugumi Ouba ja Takeshi Obata: Death Note (alkuperäinen julkaisu 2003–2006, suomennos 2008–2009)

Akira Toriyama: Dragon Ball (alkuperäinen julkaisu 1984–1995, suomennos 2003–2007)

Hiromu Arakawa: Fullmetal Alchemist (alkuperäinen julkaisu 2002–2010, suomennos 2007–2011)

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli (alkuperäinen julkaisu 1983–1987, suomennos 2010–2011)

Rumiko Takahashi: Inuyasha (alkuperäinen julkaisu 1996–2008, suomennos 2005–2010)

Masashi Kishimoto: Naruto (alkuperäinen julkaisu 1999–2014, suomennos 2008–2016)

Yoshiyuki Sadamoto: Neon Genesis Evangelion (alkuperäinen julkaisu 1995–2013, suomennos 2006–)

Eiichirou Oda: One Piece (alkuperäinen julkaisu 1997 –, suomennos 2005 –)

Gosho Aoyama: Salapoliisi Conan (alkuperäinen julkaisu 1994 –, suomennos 2004–)

Reiko Yoshida: Tokyo Mew Mew (alkuperäinen julkaisu 2001–, suomennos 2005–2006)

Hideyuki Kikuchi ja Yoshitaka Amano : Vampire Hunter D (alkuperäinen julkaisu 1983–, suomennos 2007)

Keiko Nobumoto: Wolf’s Rain (alkuperäinen julkaisu 2005, suomennos 2011)

Kazuki Takahashi: Yu-Gi-Oh (alkuperäinen julkaisu 1996–2004, suomennos 2006–2009)
MAINOS

Japaniin liittyvä kirjallisuus

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 5 © Nipsu

Kulttuuriartikkeli

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 5

Kirjavinkkauksen viidennessä osassa tutustutaan mangasarjakuviin.

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 4 © Nipsu

Kulttuuriartikkeli

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 4

JaME Suomen kirjavinkkauksen sarjan neljännessä osassa tutustutaan kaunokirjallisiin muistelmateoksiin.

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 3 © Nipsu

Kulttuuriartikkeli

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 3

JaME Suomen kirjavinkkaus -sarjan kolmannessa osassa järjestellään elämää tekemällä kevätsiivous, paijaamalla kissoja ja seuraamalla kiotolaista arkea.

Kirjaesittelyssä Lasse Lehtosen Japanilainen musiikki - Taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin © All Rights Reserved.

Kulttuuriartikkeli

Kirjaesittelyssä Lasse Lehtosen Japanilainen musiikki - Taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin

Lasse Lehtonen on kirjoittanut kattavan esityksen japanilaisen musiikin kehityksestä historiasta nykypäivään.

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 2 © Nipsu

Kulttuuriartikkeli

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 2

JaME Suomen kirjavinkkauksen sarjan toisessa osassa siirrytään lempeästi tähän vuoteen ja tarkastellaan hiljattain ilmestyneitä tietokirjoja.

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 1 © Nipsu

Kulttuuriartikkeli

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 1

JaME Suomen kirjavinkkauksen sarjan ensimmäisessä osassa palataan ajassa taaksepäin ja muistellaan viime vuonna ilmestyneitä kirjoja.

Japanilaisesta musiikkikulttuurista julkaistaan kattava kirja © Gaudeamus. All Rights Reserved.

Uutiset

Japanilaisesta musiikkikulttuurista julkaistaan kattava kirja

Tietokirja "Japanilainen musiikki: Taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin" käsittelee musiikin perinteitä ja ilmiöitä eri aikakausilta.

Kirjaesittelyssä Carita Österbergin Gambatte © Salla

Kulttuuriartikkeli

Kirjaesittelyssä Carita Österbergin Gambatte

Gambatte on hauska sekoitus päiväkirjaa, fiktiota, tietokirjaa ja matkaopasta Österbergin matkoista Japaniin.

MAINOS