JaME Suomen joulukalenteri: An Cafe - mousoumomousorosoro

JaME Suomen vuoden 2014 joulukalenteri esittelee bändejä haastattelujen ja muiden artikkeleiden voimin. Ehkä löydät kalenterista soittolistoille uutta kuunneltavaa, vai paljastuuko jostakin luukusta vanha suosikkisi? Voit jakaa mielipiteesi ja palautteesi JaME Suomen Facebook-sivulla, Twitterissä tai sivuston kommentoinnin kautta.



An Cafe piristi Suomen kevättä esiintymällä maaliskuussa Tavastialla. Muistatko vielä JaME Suomen raportit keikalta ja VIP-tilaisuudesta?

Syyskuussa tämä Japanin värikkäimpiin kuuluva yhtye julkaisi kahden kappaleen mittaisen singlen mousoumomousorosoro. Päivän luukussa perehdymme julkaisuun arvostelun kautta.

Viimeksi yhtye julkaisi vuosi sitten marraskuussa albumin nimeltä Hikaygaku ZiprocK. Tämän vuoden syyskuussa ilmestyneen singlen, mousoumomousorosoro, säveltämisestä on vastannut Kanon.

Levyn nimikkokappale alkaa ehkä joidenkin mielestä jopa ärsyttävällä tilutuksella; tulee miettineeksi, ettei sävellyksen aikana tainnut tulla viisaampaa aloitusta mieleen. Ensimmäisen säkeen ensimmäisen pätkän lopuksi Mikulta kuullaan sanat "boku nashide sekai wa mawaru" (="maailma pyörii ilman minua"). Sanoma on voimallinen, mutta laimenee heti, kun Miku toistaakin sanaa "pyörii" hieman liikaa. Sama tapahtuu toisessakin säkeessä. Ehdotukseni on, että jos mitä tahansa sanaa toistetaankin, niin olisi kuulijalle mukavampaa, jos sitä ei toisteta latteasti ja samalla tavalla peräjälkeen, vaan ääntä muunnellen.

Kertosäettä edeltävä karjunta muistuttaa Mikun äänialan mahdollisuuksista; on harmi, ettei tätä elementtiä ole hyödynnetty näinkään pitkään aikaan. Tämän osan lyriikat heittävät pöydälle hyviä kysymyksiä ja antavat perspektiiviä. Kertosäe on mukaansa tempaava ja saakin unohtamaan muun kappaleen muka-hienot mekaaniset tilutukset.
Soolo-osuus on ovelasti naamioitu joko tarkoituksella tai vahingossa: Miku laulaa pari riviä, mitä seuraa hengähdyshetki syntikan kera. Tämän jälkeen voisi luulla, että soolon aloittaa Miku, mutta se koostuukin kokonaan takuyan kitarasta ja yu-kin syntikasta.

Koko kappaleen ajan on ihailtava Terukin komppia, joka ei paista tällä kertaa miksauksen läpi, mutta on kuultavissa ja soi harmoniassa muiden elementtien kanssa. Tätä kuunnellessa voi jopa sielun silmin nähdä Terukin hymyilevän riemusta soittaessaan täysin sydämin. Harmillisesti kappale loppuu samaisiin rasittaviin tilutuksiin kuin millä se alkoikin ja katkeaa kuin seinään.

Julkaisun toinen kappale on pirtsakampi ja kiittää aurinkoa - kirjaimellisesti. Kappale sopisi varmasti paremmin kesäpäiviin, mutta paistaahan se aurinko satunnaisesti talvellakin. A-melo on pirteää ja hauskaa kuunneltavaa, mutta ei kovinkaan mieleen painuva. Kertosäekin alkaa turhan tasaisesti ja äkkiä, eikä nostata uudelleen kuuntelun arvoa laisinkaan. Itse asiassa, ainoastaan kohta, jossa aurinkoa kiitetään, on mieleen painuva ja viestii tunteita kunnolla huolimatta siitä, kuinka yksinkertaiset lyriikat ovat. Niin sanottu soolo-osuus se vasta tympeä onkin: ei kitara- tai laulusooloa, vain pari sointua syntikkaa ja rumpukomppia. Mikä on tämän osuuden tarkoitus, valaisisiko joku?

Kappale ei muutenkaan viestitä mitään soundillisesti tai lyriikallisesti, mikä on valitettavaa ja saattaa koitua kappaleen unohdukseen jopa fanien keskuudessa. Toisin sanoen A-melo on mitäänsanomaton, eikä jää mieliin kuin päiväksi. Onkohan kyse jälleen turhasta levyn täytekappaleesta?

On harmillista, että vuoden odotuksen jälkeen fanit saivat vain sirpaleen uutta tuotantoa, joka valitettavasti vaikuttaa nopeasti kasaan sutaistulta. Milloin aiotte ryhdistäytyä, An Cafe? Tämä julkaisu mitä todennäköisimmin tulee keräämään pölyä fanien levyhyllyissä ja jää edellisen julkaisun varjoon.