An Cafe - Harajuku Trilogy Returns

An Cafe tykitti täysillä heti tauolta palattuaan julkaisemalla kolmen singlen sarjan.

Kesäkuussa ilmestyi yhtyeen 22. single Bee Myself Bee Yourself ~Jibun rashiku kimi rashiku umareta sutoorii wa hajimattenda~, joka sisältää kaksi raitaa ja näiden instrumentaaliversiot.

Bee Myself Bee Yourself ~Jibun rashiku kimi rashiku umareta sutoorii wa hajimattenda~ avaa singlen ja Harajuku-trilogian varsin kevein soundein ja pillinvihellyksin. Melodia ei tuo varsinaisesti mitään uutta, mutta pitää kiinni siitä siteestä, jonka yhtye on faneihinsa solminut. Tällä kertaa enemmän esiin on tuotu yu-kin syntiikka - onhan kappale myös hänen käsialaansa. Kitarasoolokin vain myötäilee, mutta sopii meininkiin. Kappale on yleisfiilikseltään mukava, jonka sitten menee pilaamaan Mikun ylimääräiset "woah woah, yeah yeah" -lisät aivan lopussa ennen kappaleen sulkevia turhan mekaanisia käden taputuksia. Moni saattaakin nauttia kappaleen instrumentaaliversiosta enemmän.

Laulua seuraa vanhoille faneille tuttu kappale Tekesuta Kousen, mutta tänään se onkin ~Anti-aging ver~. Mitä sitten tällä "ikääntymättömällä" on haettu, kuuluu ehkä pieninä muutoksina: bassoraitaan on lisätty efektiä sekä syntikan soundia on muunneltu ja tehty pieniä lisäyksiä. Jostain syystä Mikun karjahdukset ja kertosäeosuudet ovat ponnettomia eivätkä aiheuta samoja kylmiä väreitä kuin alkuperäinen teos. Kyse voi olla myös miksauksesta. Positiivisena tunnelman nostattajana voi pitää takuyan kitarasooloa; tulkinta on erinomainen ja mukaan on sovitettu myös ripaus häntä itseään. Mutta sen jälkeen on lisätty jotain autotuneakin anteeksiantamattomampaa: pätkä dubsteppiä. Kohta vaikuttaa todella irralliselta eikä sovellu An Cafen yleiseen tyyliinkään. Vaikka dubstep on juuri noussut pinnalle suurempaan suosioon, sitä ei tarvitse ruiskuttaa kaikkialle. Nykyaikaistamista voi tehdä muillakin keinoin.

Yhtyeen kesätrilogian toinen single kantaa nimeä ITAI Onna ~NO PAIN, NO LOVE? JAPAIN GIRLS in LOVE~ ja sisältää kaksi raitaa sekä niiden instrumentaaliversiot.

23. singlen avaa kappale ITAI Onna ~NO PAIN, NO LOVE? JAPAIN GIRLS in LOVE~ suhteellisen reippaalla temmolla. Mikun astuessa sisään omaan lauluosuuteensa tulee mieleen, että mitä jos tämä osuus olisikin kuiskattu tai naisen esittämä? Nykyisellään laulutyyli ei aivan istu ja kaipaisi jotain samankaltaista mitä kuultiin muutama vuosi sitten AROMAssa. Kertosäkeessä on vaikea olla huomaamatta yhtäläisyyttä tämän ja SiMin esittämän Amyn kertosäkeen välillä. Onkohan An Cafella pelkoa unohduksiin joutumisesta? Ottaako yhtye vaikutteita pinnalle nousseilta bändeiltä? yu-kin pienestä soolosta tulee mieleen Jazz Jackrabbit 2 -pelin soundtrack. takuyan soolo-osuus taasen vain häivyttää takaisin seuraavaan kertosäkeeseen eikä nouse esille. Kappaleen efektit ovat kaikesta huolimatta onnistuneita; kokonaisuus ei toiminut niiden eduksi.

"Ikääntymättömien" sarja jatkuu kappaleella Escapsim~Anti-aging ver~. Kappale alkaa tutusti, mutta mukaan isketään pian svengaavaa ja ehkä jopa tanssittavaa tahtilajia. Mukana on myös puhaltimia, jotka saavat tunnelman orkesterimaiseksi. takuyan kitaratulkinta on jälleen ihailtavaa ja tällä kertaa Miku on pysynyt suurimmaksi osaksi uskollisena alkuperäiselle. yu-kin muutamat lisäykset syntiikalla erottuvat, mutta eivät riko kokonaisuutta. Kertosäe ei sävähdytä, mutta ei saa yökkäilemäänkään. Kappaleen hitaampi osuus on taas erilainen - hyvällä tavalla. Aivan kuin pienen lapsen muistoihin olisi hypännyt kuuntelemaan soittorasiaa ja a cappella -kuoroa.

Kesätrilogian lopettaa yhtyeen 24. single RO-MAN~Let's make precious love~, jonka sisälmyksistä löytyy kaksi raitaa ja tietenkin niiden instrumentaalit.

An Cafen kesän viimeisen singlen avaa nimikkokappale RO-MAN~Let's make precious love~. Alku viestii heti, että nyt on jätetty sokeri viimeiseksi pohjalle. yu-kin syntikkaefektejä voi pitää ensin rasittavina, mutta totuttelun jälkeen niistä on vain pidettävä. Syntikan korkeat nuotit pitävät kuulijan varpaillaan ja kannattavat kappaleen läpi. Pianotilutus tuo etäisesti mieleen BlazBlue-pelisarjan välianimaatiot, mikä on puolestaan oma fiiliksen nostattaja. Mikun osuudet ovat nappisuoritus, eivätkä jää rallattelemaan turhaan kappaleen lopussa. Kappale ei olisi voinut loppua millään toisella tapaa.

Trilogian lopettaa haikeasti Merrymaking~Anti-aging ver~. Lyhyesti sanottuna kappale on uusionauhoitus. Harmillisesti Mikun osuuksista on otettu pois muutama kaiku ja laulu vaikuttaa lattealta. Muutoin uusiotuotanto on onnistunut eikä ole hävittänyt alkuperäisen teoksen tunnelmaa. Lopetuksen lallatukset oikein kerjäävät yhteishenkeä ja pakottavat kuulijan laulamaan mukana. Hauskuus loppuukin siihen, kun raitaan on lisätty melkeinpä teennäisen kuuloista hurraa-huutoa. Kyseinen ei ole koskaan ollut nautittava kokemus.

Kaiken kaikkiaan An Cafen kesätrilogia toi mukanaan kolme uutta kappaletta ja kolme uusionauhoitusta. Oliko tämä näin hyvä? Ei. Uusionauhoitukset vaikuttivat pelkiltä täydennyksiltä, kun yhden kappaleen levyt eivät ole muotia. Vaikka tauolta on palattava näyttävästi, ilmassa on pakottamisen tuntua kun levyä pukataan kuukauden välein. Voi olla, että näin yhtye pitää itseään pinnalla, mutta enemmän ei ole aina parempi. Laatu ratkaisee ja pitää fanitkin pidempään tyytyväisinä. Toivotaan syksyn kokopitkältä harkitumpaa ja säväyttävämpää kokonaisuutta eikä vain palasia sieltä täältä.

Singlet on julkaistu Euroopassa digitaalisesti. Gan-Shin on vahvistanut tuovansa Euroopan markkinoille myös tulevan albumin, Hikagyaku ZiprocKin.