Paledusk Helsingin Kulttuuritalolla – metalcore-illan tähtinä myös Polaris, Silent Planet ja Thornhill

Australialainen Polaris toi Helsinkiin mukanaan kokonaisen metalcore-seurueen, sillä heidän lisäkseen lavalle nousivat myös Paledusk Japanista, Thornhill Australiasta ja Silent Planet Yhdysvalloista.

Paledusk oli itse asiassa lämmitellyt Polarista jo samaisen Fatalism-kiertueen Pohjois-Amerikan-osuudella syksyllä 2023. Vaikka muut bändit vaihtuivat Eurooppaa varten, iloksemme Paledusk vahvistui uudelleen mukaan ja pääsi tämän mahdollisuuden ansiosta esiintymään ensimmäistä kertaa myös Suomessa.

Neljästä esiintyjästä Paledusk oli ajoitettu illan ensimmäiseksi. Ihmisiä valui Kulttuuritalolle verkkaista tahtia, sillä japanilaisten soittaessa vasta osa yleisöstä oli tullut paikalle. Jokaisen bändin kohdalla kuuntelijoita oli kuitenkin aina vain enemmän, kunnes illan pääesiintyjän aikaan etenkin permanto oli kiitettävän sakeana väestä.

Paledusk

Paledusk oli valikoinut keikan alkuun rankimpia kappaleitaan, mikä etenkin länsimaita ajatellen oli varmasti toimiva päätös. Metalcore genrenä tarjoaa mahdollisuuksia vuorotella kevyempiä melodisia elementtejä ja aggressiivista mättöä, mutta Paledusk tuntuu välillä vetävän idean hyvin pitkälle käyttämällä musiikissaan suorastaan iloisen oloisia sävyjä, kuten vaikkapa tuoreessa PALEHELL-kappaleessa.

DAIDAI.
Paleduskin esitys lukeutui itse asiassa illan energisimpiin. Laulaja KAITO ja kitaristi Tsubasa hyppivät ja innostivat yleisöä. Toinen kitaristi DAIDAI puolestaan pyörähteli ympäri ja potki ilmaan kierrepotkuja yksi toisensa jälkeen niin, että heikompaa olisi huimannut. Yleisö ei tosin vielä alkuillasta yltänyt samaan innostukseen – KAITOn rutiinilla jo keikan varhaisiin kappaleisiin heittämät "Jump! Jump!" -huudahdukset ja yllyttävät eleet eivät ihan heti saaneet porukkaa vauhtiin. Mutta ei yleisö täysin toimettomaksi jäänyt, sillä KAITOn näyttämää käsiliikettä fanit alkoivat kyllä toistaa. Ja kun hän ennen I'm ready to die for my friends -kappaleen aloittamista opetti yleisölle kyseisen kohdan laulamisen, saliin syntyi oikein raikuva yhteislauluhetki. Permannon keskelle muodostui myös illan ensimmäinen pyörivä pitti, joka sitten toistui jokaisen bändin kohdalla. Täysillä esiintynyt bändi sai ilmiselvästi hommansa hoidettua ja kohmeisen yleisön heräteltyä.

Tsubasa.
Esityksen lopuksi KAITO kiitteli yleisöä sujuvalla englannillaan ja iloitsi Paleduskin ensimmäisestä Suomen-keikasta. Hän kertoi hengaavansa vielä paikan päällä ja rohkaisi, että jos joku haluaa yhteiskuvaan hänen kanssaan, niin sopii tulla kysymään.

KAITO.

Thornhill

Australialainen Thornhill astui seuraavana yleisön eteen ja tarjosi aivan omanlaistaan fiilistä. Bändin viimeisin albumi, vuonna 2022 ilmestynyt Heroine oli vienyt Thornhillin soundia kohti aiempaa kevyempää ja hard rock -vaikutteisempaa tyyliä. Laulaja Jacob Charlton oli pukeutunut kauluspaitaan ja lauloi keikan alussa mikkitelineeseen nojaten.

Jacob Charlton.
Kappaleissa oli alakuloista ja romanttista tunnelmaa, jota Charlton tulkitsi kirkkaalla ja illan genresuuntausta ajatellen melkeinpä yllättävänkin kauniilla äänellään. Vaikka päävaikutelma Thornhillistä oli melodinen ja korvia miellyttävästi hivelevä rock, kyllä Charltonista irtosi myös uskottavaa huutoa ja örinääkin. Tämä bändi seikkailee kiehtovasti tyylilajien välissä.

Ethan McCann.

Silent Planet

Amerikkalaisen Silent Planetin kohdalla alkoi nopeasti tuntua, että lämmittelyt on nyt ohi ja varsinainen show alkanut – vaikkei illan pääesiintyjä vielä lavalla ollutkaan. Silent Planetin osuus oli selvästi kaikista dramaattisin. Bändi käytti rohkeita valaistuksia; ensimmäisen kappaleen kohdalla vahvaa punaista valoa, myöhemmin esimerkiksi vihreää ja violettia. Keikan ainoana esiintyjänä he hyödynsivät taustakankaalle heijastettua videota, jossa alkoi pyöriä tunnelmaa luovaa kuvitusta muun muassa luontomaisemista, rapistuneesta autiotalosta ja selleistä kaltereineen. Siinä missä Paleduskilla ja Thornhillillä on molemmilla musiikissaan kevyempiäkin vaikutteita, Silent Planet puolestaan pysytteli tiiviisti raskaissa tunnelmissa vuorotellen lähinnä raivonpurkauksien ja epätoivoon vaipumisen välillä.

Nick Pocock.
Ennen settinsä viimeistä kappaletta laulaja Garrett Russell palautti mieleen, että Silent Planetin oli ollut tarkoitus esiintyä Suomessa jo 2019. Tuolloin heidän tulonsa kuitenkin peruuntui Russellin itsemurhayrityksen vuoksi. Hän viittoi bänditovereihinsa ja totesi olevansa elossa lavalla olevien tyyppien ansiosta. Kokemuksen äänellä laulaja neuvoi puhumaan mieltä painavista ongelmista kavereille ja läheisille ennen kuin on liian myöhäistä. Tämän pysäyttävän hetken jälkeen bändi aloitti Trilogyn, jonka sanoitukset Russell oli kirjoittanut kyseisen tapahtuman jälkeisellä sairaalajaksollaan.

Garrett Russell.

Polaris

Silent Planetin taiteellisen show'n jälkeen oli tavallaan melkoinen muutos palata takaisin pelkistetympään esiintymiseen. Illan päätähti Polaris ei kaivannut ympärilleen mitään kummempaa vaan luotti vahvasti karismaansa ja vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Läpi keikan laulaja Jamie Hails rohkaisi yleisöä laulamaan mukana, ja jätti myös osuuksia kokonaan paikalla olleiden laulettavaksi. Kitaristi Rick Schneider nousi soolojensa kohdalla korokkeelle revittelemään.

Rick Schneider.
Yksi yleisön suurista suosikeista oli ensimmäisten joukossa soitettu Nightmare, jonka alkutahdit saivat aikaan villiintyneet reaktiot. Tämän kappaleen päätyttyä valot sammuivat pitkäksi aikaa, ja lopulta fanit vastasivat keikan hiljentymiseen alkamalla toistaa bändin nimeä. Illan mittaan faneja innostui myös "surffaamaan" muun yleisön kannateltavana. Läpi keikan yhteisöllisyys oli käsin kosketeltavaa ja tunnelma leppoisa, vaikka musiikissaan Polaris käsitteleekin muun muassa mielenterveyden haasteita sivuavia aiheita: esimerkiksi uusimman albumin kohdalla paniikkikohtauksia ja traagisiin uutisiin turtumista. Bändin toimintaa on myös varjostanut kitaristi Ryan Siew'n äkillinen poismeno viime kesänä.

Jamie Hails.
Nelisen tuntia pitkän tapahtuman aikana Kulttuuritalon lavalla nähtiin hyvin erilaisia bändejä. Esiintyjistä ainoastaan Polaris oli aiemmin vieraillut Suomessa, muut olivat täällä ensimmäistä kertaa. Oli hienoa nähdä Paleduskin saavan suomalaisyleisöltä niinkin hyvän vastaanoton, vaikka bändin tunnettavuus ei länsimaissa vielä yllä muiden tasolle. Nähtäisiinköhän heidät seuraavaksi Suomessa vaikka festareilla tai peräti omalla keikallaan?