DIR EN GREY: Faneilla on asiaa!

Faneilla on asiaa! -projekti on JaME Suomen uusin tempaus sivuston ilmeen piristämiseksi. Tavoitteena on tarjota lukijoillemme tavallisten yhtyeiden haastattelujen, keikkaraporttien ja julkaisujen arvostelujen lisäksi myös jotain hieman omaperäisempää, ja mikä parempi tapa tehdä se kuin antaa puheenvuoro itse lukijoille. Tarjoamme mahdollisuuden sukeltaa kanssakuuntelijoiden ajatuksiin ja saada selville, mitä he todella ajattelevat mistäkin yhtyeestä. Mikä parasta, voit itse halutessasi ottaa osaa kysymyspaneeliin, jossa haastattelemme vuoron perään eri bändin kuuntelijoita. Annetaan siis suunvuoro faneille ja selvitetään, mitä heidän mielessään liikkuu, mikä on heidän tarinansa kunkin yhtyeen kuuntelijana, miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä ja paljon muuta!


Moi! Kuka olet ja mistä tulet? Mikä on sinun tarinasi Dir en greyn kuuntelijana?

Heidi: Moi, olen Heidi ja tulen Pieksämäeltä. Aloin kuunnella Dirua joskus vuoden 2009 alussa. Ensimmäisen kerran kuuntelin bändiä ihan mielenkiinnosta, kun olin etsimässä YouTubesta jotain the Gazetten biisiä. Huomioni oli jo monta kertaa aikaisemminkin kiinnittynyt videoehdotuksissa olevaan Saku-nimiseen videoon, mutta en kuitenkaan koskaan ollut jaksanut sitä katsoa. Yhtenä päivänä kuitenkin klikkasin videota, pysäytin sen ja luin ensin videon kuvauksen. Siinä kerrottiin, että kappaleen esitti yhtye nimeltä Dir en grey. Ensimmäiset ajatukseni olivat jotain tämän tapaisia: ”Dir en grey? Eikä! Se on se hirveä amerikkalainen 80-luvun tukkahevibändi, en kyllä yhtään tykkää siitä.” Laitoin kuitenkin videon pyörimään nähdäkseni mitä hienoa siinä bändissä muka oli, ja miksi ihmiset ylipäätänsä kuuntelevat sitä. Koin aikamoisen shokin, kun musiikki, bändin ulkonäkö ja kaikki muukin oli aivan jotain muuta kuin mitä odotin. Päästyäni yli järkytyksestä tajusin, että tämähän on aika hyvä. Kuuntelin biisin vielä toisen kerran, ja sen jälkeen aloin etsiä muitakin kappaleita – ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo täysin hurahtanut bändiin.

jasper: Hei! Olen Salli, paremmin tunnettu internetissä jasperina, 18-vuotias vantaalainen. Historia Dir en greyn kanssa on pitkä ja monivaiheinen; noin kuusi, kahdeksan vuotta sitten näin OBSCUREn musiikkivideon, enkä voi hyvällä tahdollakaan sanoa sitä rakkaudeksi ensikuuntelemalta. Muutama vuosi sen jälkeen löysin isoveljeni tietokoneelta joitakin Dirun kappaleita, ja kuunteluun valkoitui MISSAn BYO SHIN. Rakkaus ei vieläkään roihahtanut, vaan vaati kolmannen kohtaamisen, ennen kuin Diru löysi tien sydämeeni. 5UGLY KINGDOMin 24ko Cylinderin live oli kappale, joka kolahti viimein, ja siitä päivästä lähtien Diru on vain kasvanut suuremmaksi ja suuremmaksi osaksi elämääni.

rela: Pyry, 18 vuotta, Leppävirralta. Hyvinkin ohikiitäviä kosketuksia Dir en greyhin minulla on ollut jo vuodesta 2005 lähtien, mm. muistan kuulleeni Withering to deathin levyarvostelun YleX:ltä, kun Diru ensimmäistä kertaa alkoi oikeasti rantautua Suomeen. Muutama tutuista kuunteli, muttei koskaan kuunteluttanut, ja käsitys bändistä jäi olemattomaksi (muistan kaverini foorumiallekirjoituksesta Machiavellismin väärin kuullut lyriikan pätkät: "Kaoru, Kaoru, eats cashew"). Ensimmäinen oma kosketukseni Diruun tuli, kun kaverini hehkutti uuden sinkun sensuroimatonta samplea mesen kautta ja linkitti 30 sekunnin mittaisen pätkän AGITATED SCREAMS OF MAGGOTSista. Ikää tuolloin taisi olla 12 tai 13 vuotta? Mesosin, etten haluaisi kuulla ko. bändistä enää koskaan, mutta joku pieni kiinnostuksen poikanen jäi, ja kaivelinkin netin syövereistä omin nokkineni hyvin sattumanvaraisia biisejä – kuulemisjärjestyksessä kai umbrellan, KASUMIn, GARDENin ja -saku-:n. Myös X JAPANin Scars löytyi Dirun nimellä ja vieläkin mystiseksi jäänyt Rain-kappale, ja oli hirveän noloa tajuta myöhemmin, että mm. laulajathan ovat aivan eri ihmisiä!
Melko pian omantoimisen tutustumiseni ja ihastumiseni jälkeen aloin myös järjestelmällisesti istuttaa Dirua kavereideni soittolistoille, ja no, itse olen ainakin melko lahjakkaasti tälle tielle jäänyt – mm. rahaa bändiin on palanut enemmän kuin haluan edes ajatella...

RosyGirl: Moikka, olen RosyGirl ja asun Suomessa. Tarinani Dir en greyn suhteen on sellainen, että luin yhtä ficcua Dir en greystä ja toisesta bändistä nimeltään the GazettE. Kun luin jonkun matkaa eteenpäin, niin huomasin, että pakko kuunnella minkälaista musiikkia Dir en grey tekee. Ensimmäisenä esiin pompahti Kodou, josta pidän edelleen. Ensireaktioni oli, että tämä bändihän tekee hyvää musiikkia!

Eve: Moi! Olen Eve, alun perin Kokkolasta mutta Rovaniemen kautta Espooseen kotiutunut. Tutustuin jrockiin joskus vuoden 2003 lopulla, ja yllättäen yksi ensimmäisistä kuuntelemistani bändeistäni oli Dir en grey. Muistan vähän myöhemmin ladanneeni The Finalin PV:tä yön yli, koska joku kehui bändiä Xangalla, ja se oli juuri julkaistu. Kappale ei iskenyt minuun yhtään. En tykännyt musiikista sekä Kyon äänestä, enkä jaksanut tutustua yhtyeeseen paremmin. Olen sinänsä ehkä hieman outo tapaus ”näissä piireissä”, sillä en ole tutustunut japanilaiseen musiikkiin animen tai mangan kautta, minkä vuoksi japanin kielen taitoni rajoittui lähinnä sayonaraan, ja Kyon laulamana kieli kuulosti vielä kummallisemmalta. Pari kuukautta myöhemmin siskoni sai kasan poltettuja jrock- ja visual kei -levyjä havaijilaiselta kaveriltaan, ja totta kai ne sisälsivät myös Diruja. Ajattelin antaa bändille vielä mahdollisuuden, koska kaikki muut hehkuttivat heitä niin paljon, ja siitähän se sitten lähti ja jatkuu edelleen.


Miksi juuri Dir en grey? Mikä bändissä viehättää?

Heidi: Siihen on monta syytä, joista yksi on Kyon ääni. Se on niin monipuolinen. Olen alkanut epäillä, että onkohan olemassa ääntä, jota hän ei osaa tehdä. Kyon laulu on täydellistä enkä muuttaisi siinä mitään. Muita syitä ovat mm. heidän live-esityksensä, kappaleiden sanoitukset, musiikin monipuolisuus ja jatkuva kehittyminen.

jasper: Diru otti paikkansa lempibändinäni ehkä siksi, koska yhtyeen avulla olen oppinut musiikista niin paljon uutta, kuten kuuntelemaan vokalistia yhtenä soittimista, tulkitsemaan kieltä, jota ei ymmärrä laisinkaan, ja kuuntelemaan ylipäätään musiikkia aivan eri tavalla. Lisäksi yhtyeen loputon muuntautumiskyky ja kehitys ovat pitäneet yhtyeen soitetuimpina artisteina usean vuoden ajan, vaikka musiikkimaku on kehittynyt roimasti tämän neljän vuoden aikana, mitä olen yhtyettä kuunnellut.

rela: Dir en grey nyt vain on, perin vaatimattomasti ilmaistuna, se Japanin suurin ja kaunein? Itselleni Dir en grey oli ensimmäinen bändi, jota oikeasti olen fanittanut ja joka on kiinnostanut vielä julkaisujensa takanakin. (Dir en grey on niitä harvoja bändejä, joiden jäsenet osaan nimetä empimättä.) Arvostan myös hirveän paljon sitä, miten muuntautumiskykyinen ja monipuolinen bändi on, ja nautin tuotannon laajasta skaalasta kyllä täysin. Jotten nyt ihan hirveän tekopyhältä kuulostaisi, voisin todeta, etten kaikkia biisejä sydämeni pohjasta rakasta; nautin vain siitä, että musiikkia on laajasti tarjolla, ja lähinnä on mielenkiintoista odotella, että mitäs sitten seuraavaksi. Pidän myös siitä, miten bändi uskaltaa astua yleisten normien ulkopuolelle, tai peräti hakeutuu sinne. Tietenkin myös kappaleiden henkilökohtaiset merkitykset ovat tärkeitä. Viehättävää on myös kaikki ylimääräinen materiaali, jota Dirusta on tarjolla, kuten Boon blogi ja iloisen punaisena irvistelevä Kaoru...

RosyGirl: Dir en greyssä viehättää heidän metallimainen asenteensa musiikkiin, ja muutenkin heillä on hyviä kitarasooloja, jotka tietenkin Kaoru ja Die soittavat. Haluaisin myös itse kokeilla samaa, mutta soitan itse kylläkin bassoa. Dir en grey auttaa minua aina!

Eve: Ei varmaan riitä, että ”siksi”? Se jotenkin vain yllätti ja oli tarttunut selkääni kiinni ilman, että edes huomasin sitä ennen kuin oli jo myöhäistä. Ehkä se oli tuo nimenomainen vaihe Dir en greyn historiassa, sillä heidän musiikkinsa oli jotain aivan muuta kuin mitään mitä olin kuullut aiemmin, mutta silti jokseenkin helposti lähestyttävää. Vielä tuossa vaiheessa hehkutettiin, kuinka "visual kei" bändi oli, ja netissä ei oikeastaan törmännyt kuin heidän visuaalisimpiin tyyleihinsä. En oikeastaan välittänyt poikien tuolloisesta ulkonäöstä pätkääkään, sillä taustaani kuului lähinnä kaikenlainen metallimusiikki, joten tyttömäiset laihat pojat mekoissaan eivät jotenkin iskeneet. Mutta The Finalin videon miehet rokkaamassa mustissa puvuissaan tulimeren keskellä ja demoni pinkissä tukassaan laulamassa varastivat sydämeni ikuisiksi ajoiksi. En edelleenkään osaa japania kuin auttavasti, joten jos en biisien lyriikoita lue jostain, en niistä niin paljoa ymmärrä. Jokainen kappale on kuitenkin minulle rakas, jokaisen ymmärtää, vaikkei sanoja tajuaisikaan, ja se on minusta Dir en greyn vahvimpia ominaisuuksia. Myös heidän vanhemmat kappaleensa ovat kestäneet aikaa hyvin, ja kaikki menevät yhdessä kivana sekoituksena soittimella kuunnellessa.


Dir en greyn tyyli on niin ulkonäöllisesti kuin musiikillisestikin muuttunut paljon vuosien varrella. Mikä yhtyeen albumeista on suosikkisi? Mitä mieltä olet yleisesti Dir en greyn uusimmasta tuotannosta?

Heidi: Suosikkilevyni on joko The Marrow of a Bone tai Uroboros. Dir en grey oli mielestäni parhaimmillaan vuosina 2003–2009. Uusimmassa tuotannossa, jolla tarkoitan lähinnä DUM SPIRO SPERO -albumia, on minun makuuni liian paljon synkkää ''örinää''. En väitä, että levy olisi mitään pohjasakkaa, mutta ei se parhaimmastakaan päästä ole. On se silti kuunneltavan arvoinen, ja kappaleet tuntuvat paranevan joka kuuntelukerran jälkeen. Kyllä se varmaan levyhyllyyn lopulta päätyy.

jasper: Lempilevy vaihtelee suuresti yleisen mielialan mukaan, ja Withering to deathin, UROBOROSin ja DUM SPIRO SPEROn välillä päätöstä on hankalaa tehdä. Kuten lempilevyjen kokoelmasta voi huomata, painottuu lempituotantoni voimakkaasti uudempaan tuotantoon. Dir en grey on kehittynyt musiikillisesti samaa tahtia, mitä musiikkimakunikin on, ja mielestäni musiikillisten rajojen hakeminen on ehdottomasti hyvä asia. Tuskin kuuntelisin Dirua enää, jos he olisivat jääneet vuoteen 2003.

rela: Ehdotonta albumisuosikkia on vaikea valita, mutta eniten kai pidän kaikista viidestä tuoreimmasta albumista. Pitkän aikaa myös Kisou oli pakko mainita yhdeksi suosikeista, mutta nyttemmin en ole enää kyseistä lättyä ihan niin hirveästi luukuttanut. VULGAR on ehdoton suosikkini, kun kuuntelen musiikkia saunassa, mutta... en tiedä, varmaan UROBOROS on se kaikkein ylin ja hienoin. Se on hienolla tapaa eheä kokonaisuus, muttei kompuroi siinä samalla tavalla kuin THE MARROW OF A BONE, joka tuntuu aina tietyssä mielentilassa liian tasaiselta mätöltä. UROBOROS vaikuttaa myös siltä, että se olisi livenä kaikkein tunnelmallisin ja tyylikkäin kokonaisuus ihan vain yhden levyn settinä.
Uusin tuotanto ei ole minulle vielä ihan kauttaaltaan auennut, vaikka elokuinen keikka helpotti tilannetta kovasti. Yleisesti en kai osaa hirveästi muuta sanoa kuin että itse kuulisin mieluummin enemmän laulua mid-tonena kuin joko äärikorkealta tai mahdollisimman matalalta. Välillä myös tuntuu, että pojilla on ollut liian paljon matskua samoihin biiseihin, ja esim. turhan monet päällekkäiset vokaalit tekevät levystä paikoittain tosi tunkkaisen.
DUM SPIRO SPERO on myös loistava kokoelma erilaisia korvamatoja, ja satunnaisesti huomaankin päässäni soivan erinäisiä pätkiä, vaikken olisi ko. levyä hetkeen kuunnellut lainkaan. Tätä en siis pidä pahana asiana, vaikka korvamato onkin ikävänlainen sana.

RosyGirl: Hmmhh... Parhain albumi on minusta tuo uusin eli DUM SPIRO SPERO. Pidän siitä todella paljon ja rakastuin siihen heti ensisilmäyksellä, kun sain kuulla uutta tuotantoa taas pitkästä aikaa. Dir en grey kyllä osaa tehdä parhaansa!

Eve: Tykkään kaikista albumeista. Tulipalon uhatessa joutuisin pelastamaan ne kaikki, mutta jottei menisi liian helpoksi, valitsisin... Withering to deathin. Sitä levyä on tultu kuunneltua luultavasti enemmän kuin edes uskallan myöntää. Levyn julkaisemisen aikaan ja sen jälkeen elämässäni tapahtui paljon suuriakin muutoksia, ja se on vähän niin kuin soundtrack kaikelle tuolle. Itse kuuntelen paljon enemmän bändin ns. uudempaa tuotantoa (uudeksi luen kaiken The Finalista lähtien) mutta nostalgisuuden puuskassa nytkin taustalla soi [S]. Odotan aina uusia julkaisuja pelonsekaisella jännityksellä, sillä Kaoru ilmoittaa joka haastattelussa uuden sinkun olevan heidän erikoisimpia ja raskaimpia tuotoksiaan, mutta en ole joutunut pettymään kuin kerran. Agitated Screams of Maggots, tuo minulle harmaita hiuksia aiheuttanut pläjäys… Kuuntelin biisiä kaksi päivää putkeen, jonka jälkeen sekin tosin alkoi jo kuulostaa todella hyvältä!

Dir en grey on vastikään aloittanut SCREAM FOR THE TRUTH -projektin, jossa he syyttävät Japanin hallitusta heidän vääristelemästään tiedosta Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden tuhoista. Onko sinusta hyvä, että rockbändi käyttää asemaansa ottaakseen vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, vai tulisiko musiikki pitää erillään politiikasta?

Heidi: Se on mielestäni erittäin hyvä asia. Jos on mielipide jostain ja haluaa vaikuttaa johonkin asiaan, niin miksi jättää tilaisuus käyttämättä – varsinkin kun ollaan julkisuudessa ja on mahdollisuus saada monet ihmiset kuuntelemaan.

jasper: SCREAM FOR THE TRUTH -projekti aiheuttaa minussa varsin ristiriitaisia tunteita; toisaalta olen jopa ylpeä lempibändistäni, että heillä on rohkeutta ja asemaa tarttua epäkohtiin ja saada ihmiset tietoisiksi siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Toisaalta on vaikeaa välttyä pohtimasta sitä, että markkinoidaanko projektia Dirulla vai markkinoiko Diru itseään projektilla. Kuitenkin vaakakupissa painavat ehkä hieman enemmän se hyvä, mitä tällä projektilla voidaan saada aikaan, kuin se, mitkä ovat esimerkiksi taloudelliset intressit projektin takana.
Kaiken lisäksi koen, että Diru on ottanut kantaan politiikkaan jo niin pitkään, että projekti tuntuu luonnolliselta; nyt kantaa otetaan vain suoremmin kuin aikaisemmin. Jonkun muun bändin kohdalla tämä projekti voisi tuntua väkinäiseltä. Dir en greyllä on niin laaja kansainvälinen fanikanta, että jo heihin vaikuttamalla saa takuulla paljon aikaiseksi. Lisäksi musiikki ja muusikot ovat vahvoja esikuvia, joten miksei hyödyntäisi vaikutusvaltaansa, kun kyseessä tuntuu olevan heille henkilökohtaisesti tärkeä asia.

rela: Minusta tämä on hyvä asia ja yksi suurimmista syistä, miksi pidän Dir en greystä niin kovasti. Kyseen omaiseen projektiin liittyen eräs kaverini totesikin, että Diru taitaa olla japanilaisista rehellisimpiä.

RosyGirl: Minusta se on todella hyvä asia, että Dir en grey tekee jotain hyvää maansa puolesta ja auttaa siinä samassa. Tukisin myös itse järjestöä, jos vain olisi mahdollisuus ja asuisin Japanissa!

Eve: Aion olla nyt ihan rehellinen. Minusta koko projekti julkaistiin juuri sopivassa välissä DUM SPIRO SPEROn julkaisun kanssa ja juuri ennen kuin bändi lähti kiertueelle. Ymmärrän, että he haluavat tuoda mielipiteensä esille, arvostan sitä todella paljon, mutta en ymmärrä, miksi projektin nettisivu näyttää lähinnä bändin omalta mainokselta kontakti-infoineen kaikkineen. En silti tyrmää tätä kokonaan, mutta haluaisin nyt vain nähdä, mitä he todella aikovat saada tällä aikaiseksi; pelkästään heidän avoimen kirjeensä postaus eri puolille internettiä ei loppujen lopuksi varmaankaan paljoa saavuta. He ovat niin suosittuja nykyään jopa muidenkin kuin vk-fanien keskuudessa, että toivon koko sydämestäni heidän saavan jotain konkreettista aikaiseksi.

Dir en grey on vieraillut jo useita kertoja Euroopassa. Onko sinulla ollut mahdollisuus nähdä yhtye livenä? Jos oli, vastasiko se odotuksiasi vai petyitkö?

Heidi: Eipä ole paljon mahdollisuuksia ollut, sillä asun aika kaukana Helsingistä, joten reissu tulisi maksamaan aika paljon, eikä rahaa todellakaan ole yhtään ylimääräistä. Aloin joskus säästämään päästäkseni keikalle, mutta se sitten tyssäsi siihen, ettei kukaan suostunut lähtemään kanssani, ja yksin en voi lähteä, koska en ole käynyt pääkaupunkiseudulla kuin kerran ja olen kaiken lisäksi vielä alaikäinen.

jasper: Dir en greyn olen todistanut kolmesti livenä, eikä kertaankaan ole tarvinnut pettyä yhtyeen puolesta; tietysti on kappaleita, joita olisi halunnut kuulla, mutta mahtava energia ja läsnäolo lavalla ovat korvanneet pienet puutteet. Odotukseni olivat kovat, mutta yhtye täytti tai jopa ylitti ne.

rela: Olen nähnyt Dir en greyn kolmesti, joskin ikäväkseni vain Suomessa. (Ankkarockissa 5.8.2007, Tavastialla 5.11.2007 ja nyttemmin Nosturilla 23.8.2011.) Tarkoitukseni oli käydä viime elokuussa katsomassa yhtyettä myös Puolan puolella, mutta reissu jäi vähän puolitiehen.
Vuoden 2007 keikkoja on hirveän vaikea verrata tämänvuotiseen, sillä oma paikkani oli aivan erityyppinen jokaisella keikalla: Ankkarockissa velloin yleisössä suhteellisen kaukana lavasta, Tavastialla pääsin keikan puolivälin tienoilla eturiviin ja Nosturilla vietin koko keikan parvella. Kahden ensimmäisen ja viimeisen keikan välissä ehti tämän lisäksi olemaan neljä vuotta.
Mutta kyllä, kaikki on vastannut odotuksia joka kerralla ja palkinnut sellaiset 12 tunnin odottelutkin, vaikka pakko myöntää, että olen tainnut olla fanaattisempi silloin 2007 kuin nykyään.

RosyGirl: Näin heidät livenä 23.8.2011, ja pidin keikasta todella paljon! Minulla kävi myös hyvä tuuri ja sain Kaorun plektran, mistä olen todella onnellinen! Keikka oli mitä mahtavin, ja biisivalinnat olivat juuri hyvät!

Eve: Yksi elämäni parhaista hetkistä oli se päivä, kun Dir en grey esiintyi ensimmäisen kerran Euroopassa. Konsertti pidettiin vuonna 2005, Berliinissä, Saksassa, ja minä olin myös siellä. Sen jälkeen olen nähnyt bändin useamman kerran sekä Saksassa, Ruotsissa että Suomessa. Ensi keikka on järjestyksessään jo kymmenes! Tuo ihan ensimmäinen oli niin lähellä täydellisyyttä, että on vaikea keksiä mitään moitittavaa. Settilistaltaan ehkä ihan hienoinen pettymys, kun he eivät sitten soittaneetkaan montaa vanhaa biisiä, mutta WTD:n suurkulutukseni ansiosta keikka kuitenkin oli ikimuistoinen enkä vaihtaisi tuota päivää mihinkään. Live-esiintymiseltään bändillä oli pari vuotta sitten mielestäni pientä kiinnostuksen puutetta havaittavissa, mutta tämän vuoden Nosturin keikka varmasti veti maton bändiä moittivienkin ihmisten alta!! Ei ole mitään parempaa kuin nähdä, että bändi rakastaa esiintymistä ja tykkää olla juuri siinä hetkessä mukana yhtä paljon kuin koko muukin salillinen.


Oletko koskaan lähettänyt jollekin bändin jäsenistä fanipostia? Jos et ole, niin tahtoisitko lähettää, ja jos tahtoisit, mitä sanoisit?

Heidi: En ole lähettänyt enkä oikeastaan edes halua lähettää. En ole kovin innokas kirjeiden kirjoittaja enkä ole muutenkaan kovin innoissani ideasta. Fanipostin lähettäminen olisi mielestäni turhaa, sillä he saavat joka tapauksessa varmasti kasoittain kirjeitä ja lahjoja. Jos minäkin lähettäisin jotain, se olisi varmaan vain yksi kirje muiden joukossa, eikä se todennäköisesti merkitsisi heille (eikä oikeastaan minullekaan) kovin paljoa.

jasper: Joskus nuorempana olen tainnut fanipostiakin lähettää: syntymäpäivätoivotuksia, kiitoksia ja toivomuksia jaksamiseen ja työntekoon. Fanipostin lähettämisen intoa on ehkä laskenut hieman se, ettei osaa herrojen äidinkieltä ja todennäköisyys, jolla posti luetaan, ei välttämättä ole todellisuudessa suuri.

rela: OHP:n kautta synttärionnitteluja, mutta mitään syvällisempää en uskalla pääasiassa kielimuurin takia.

RosyGirl: En ole lähettänyt, mutta tahtoisin lähettää. Sanoisin heille: "Hei Dir en grey, olen kuunnellut jo kauan teidän musiikkianne, ja se yleensä auttaa mielialaani aika paljon. Pidän myös paljon Kyon karjunnasta, ja tulkaa uudestaan Suomeen. Olitte todella upeita!"

Eve: Joskus harkitsin, mutta se ei kiinnostanut niin paljoa, että olisin ruvennut tuumasta toimeen. Jos joku haluaa fanikirjeitä lähetellä, en näe siinä mitään väärää, mutta itse en haluaisi kirjoittaa sydämeni tuntoja tunti tolkulla paperille, koska suurella todennäköisyydellä heistä kukaan ei tule sitä lukemaan. Jos jotakin kirjoittaisin, niin kiittäisin heitä olemassaolostaan ja siitä, että he ovat tuoneet elämääni uskomattoman musiikkinsa ja myös faniuden kautta uusia tuttavuuksia ja kokemuksia.


Merkitseekö Dir en grey sinulle jotakin enemmän, vai ovatko he vain pelkkä yhtye, jota kuuntelet? Ovatko he opettaneet sinulle uusia elämänohjeita tai ovatko he muuten vaikuttaneet elämääsi jollain tapaa?

Heidi: He eivät todellakaan ole minulle vain yhtye, jota kuuntelen. Dir en greyn musiikki on auttanut minua pääsemään eräiden vaikeiden henkisten ongelmien yli, helpottanut oloa ja auttanut purkamaan tunteita. Musiikki yleensäkin on minulle erittäin tärkeää, mutta Dir en grey on selvästi ylitse muiden.

jasper: Olisi valehtelua väittää, että Dir en grey olisi minulle vain yhtye, jota kuuntelen. Olen heille paljosta velkaa, ja yhtyeen jäseniltä olen oppinut, no, paljon. Vaikkei Kyo lyriikoitaan osoita muille kuin itselleen, on hän tuonut elämäni vaikeimpiin aikoihin jaksamista ja perspektiiviä; uskoa siihen, että maailma vielä muuttuu paremmaksi. On häkellyttävää, kuinka henkilökohtaisilta lyriikat voivat tuntua, vaikka ne ovatkin syntyneet itseä paljon vanhemman japanilaisen miehen mielestä. Heidän pyyteettömältä vaikuttava rakkautensa musiikkia kohtaan on ihailtavaa, ja tapa, jolla he työskentelevät periksiantamattomasti, on inspiroivaa. Yhtyeen jäsenissä on varmaankin jokaisessa piirteitä, joita yleisesti arvostan ihmisissä – vaikka tietysti pitää muistaa senkin, että he ovat vain ihmisiä vikoineen, ei täydellisiä jumaluuksia, vaikka siltä välillä vaikuttaisikin.

rela: Luulen aiempien vastausteni valaisseen suhdettani bändiin vähän... Mutta öh, no, Diru on minulle ainakin kaikista yhtyeistä se tärkein ja myös inspiraation lähde. Hirveän hankalaa sanoa, millä tapaa bändi on elämääni vaikuttanut, kun se on ollut niin olennainen osa sitä jo useamman vuoden, mutta kyllä, väittäisin vaikuttaneen aika monellakin saralla.

RosyGirl: Kyllä he itse asiassa ovat vaikuttaneet elämääni todella paljon. Jos minua ärsyttää, niin pistän Dir en Greyn soimaan ja ärsytykseni lähtee hetkessä pois. Pidän nimittäin siitä, kun Kyo karjuu ja kiljuu. Se on jotain niin auttavaa ja ihanaa!

Eve: En haluaisi kuulostaa näin dramaattiselta, mutta sen jälkeen, kun tutustuin Dir en greyhin, alkoi elämässäni uusi vaihe. Vaikka ns. vanhat kaverini tietävät, että tykkään bändistä, vain ne ihmiset, joihin olen tutustunut bändin kautta (esim. ulkomailla, keikoilla ja netissä) tietävät mistä puhun, jos vaikka sanon, etten nyt pysty keskittymään, kuuntelen Dirua. He eivät ole vain bändi. En ollut ennen aikaisemmin mainitsemaani Saksan keikkaa koskaan edes harkinnut matkustavani "pelkän bändin takia" ulkomaille, mutta kun sain tietää, että Dir en grey oli tulossa Eurooppaan, ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. En ole koskaan ajatellut laittavani ns. bänditatuointia, mutta pätkä dead treen lyriikoita omassa ja kaksoissiskoni käsivarressa merkitsevät minulle ikuisesti yhtä paljon kuin sinä päivänä, kun idea syntyi. Kun minulla on huono päivä, heidän musiikkinsa auttaa jaksamaan, ja kun minulla on hyvä päivä, paranee se entisestään, kun laitan Gardenin soimaan.


Jos saisit tilaisuuden tavata yhden bändin jäsenistä, kuka se olisi ja mitä hänelle sanoisit?

Heidi: Haluaisin tavata Kyon, mutta en ole varma, mitä sanoisin. Varmaan kehuisin, miten mahtava bändi Dir en grey on ja miten hyvä Kyon ääni on. Luulen, että he ovat kuulleet nuo kehut satoja kertoja aikaisemminkin. Eli ei kovin omaperäinen idea, mutta en nyt keksi muutakaan.

jasper: Jos saisin tavata vain yhden yhtyeen jäsenistä, olisi se varmaankin Kaoru, vaikkei tapaamisesta tulisikaan yhtään mitään todennäköisesti. Mutta hypoteettisessa, onnistuneessa tapaamisessa varmaankin kiittäisin häntä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kiittäminen olisi asia, jonka todella haluaisin etenkin Kaorun kuulevan.

rela: Haluaisin tavata heistä kaikki eri syistä sekä tahtoisin tavata myös Noran (yhtyeen tulkki). Kyolle minulla kyllä ehkä olisi eniten sanottavaa, joskaan tarkkaa sisältöä en osaa kuvailla itsekään.

RosyGirl: Jos saisin valita yhden bändin jäsenistä, niin se olisi Die. Pidän hänestä todella paljon; hän on yksi suurista idoleistani. Välillä katson, miten Die pukeutuu, ja otan siitä mallia. Olisi todella upeaa tavata hänet. Sanoisin hänelle: "Toivottavasti pidät Suomesta ja suomalaisesta metallimusiikista, voisit esimerkiksi kuunnella Children Of Bodomia. Pidän todella paljon musiikistanne, jatkakaa kunnialla eteenpäin!"

Eve: Kaoru, ehdottomasti. Mitähän Kaorulle voisi sanoa, etten kuulostaisi täysin idiootilta. Varmaankin suitsuttaisin kiitosta ja kertoisin, kuinka paljon rakastan heidän musiikkiaan ja kuinka onnellinen olen, että he ovat edelleen kasassa, tulevat Suomeenkin keikoille ja... vain ovat oma itsensä, eivät esitä mitään ylimääräistä ja tekevät mitä itse haluavat.


Jos pystyisit matkustamaan ajassa taaksepäin, mihin vuoteen Dir en greyn historiassa matkustaisit? Miksi ja mitä tekisit siellä?

Heidi: Matkustaisin vuoden 2003 kesään ja menisin Tokioon, Akasaka Blitzille katsomaan Dir en greytä livenä (Blitz 5Days).

jasper: Jos pystyisin matkustamaan ajassa taaksepäin, matkustaisin varmaan vuoteen 2003 ja todistamaan BLITZ 5DAYSin livenä. Tai sitten matkustaisin takaisin vuoteen 2010 Nippon Budokanille kuuntelemaan UROBOROS -with the proof in the name of living...- keikat.

rela: Haluaisin käydä katsomassa OSAKAJO HALLin keikan 18.12.1999. Tarvitseeko tälle edes perusteluita?

RosyGirl: Ehkä vuoteen 2003, sillä pidin todella paljon heidän Vulgar-albumistaan; siinä on hyviä kappaleita. Yksi lemppareistani on edelleen Kasumi, jota kuuntelen silloin tällöin, jos pistän Vulgarin soimaan.

Eve: Lyhyt ja yksinkertainen vastaus: 2003 ja Blitz 5Days. Koko bändin tuolloinen olemus on koottu noihin 5 päivään.


Vielä viimeiseksi, mitä kappaletta suosittelisit ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut Dir en greyn musiikkia?

Heidi: On todella vaikea valita vain yhtä kappaletta, mutta suosittelisin varmaan Vinushkaa, sillä siinä näkyy Dir en greyn rauhallinen puoli, raskas puoli ja sanoitusten syvyys. Mutta sitten pitäisi valita vielä joku kappale vanhemmasta tuotannosta, vaikka jotain Missa-minialbumilta.

jasper: Kappaleen suosittelu riippuisi henkilön musiikkimausta todennäköisesti, mutta pitäytyisin kahdessa uusimmassa levyssä, ja soittoon päätyisi varmaankin VINUSHKA, INCONVENIENT IDEAL, DIFFERENT SENSE tai VANITAS.

rela: Riippuu täysin omista tarkoitusperistäni ja ihmisestä, jolle minun tulisi Dirua suositella. Cagen olen huomannut hyvin toimivaksi pehmeämpää laskua kaipaaville, VINUSHKAn oikeaa musiikillista elämystä etsiville sekä KODOUn sellaisille, jotka kaipaavat musiikista välittyvää voimakasta tunnetta ja siihen samaistumista. Uusimmalta levyltä suosittelisin LOTUSta.

RosyGirl: Suosittelisin kappaleita: Kasumi, DIABOLOS, Hageshisa to, kono mune no naka de karamitsuita shakunetsu no yami ja DIFFERENT SENSE.

Eve: Koska bändin musiikki on muuttunut niin paljon vuosien varrella, pitäisi tähän valita vaikka yksi kappale per albumi. Mutta jos vain YKSI kelpuutetaan, on sen oltava DUM SPIRO SPEROn DIABOLOS. Kun kuuntelin kappaleen ihan ensimmäistä kertaa, kuulosti se minusta aina välillä vanhalta Dirulta. Kaunis, herkkä alku, josta se sitten lähtee muuttumaan joksikin aivan muuksi. Kitarat, basso ja rummut kuulostavat kaikki niin kovin ominaisilta bändille, sekä tietenkin Kyon kaunis ääni, joka alun herkkyyden jälkeen kehittyy nykyään tunnettuun murinaan ja kiljahteluun ja jossakin vaiheessa taas takaisin lauluksi. Tässä mielestäni kiteytyy hyvin bändin sekä nykyinen että mennyt tyyli.


JaME haluaa kiittää kaikkia paneeliin osallistuneita ajastaan ja mielipiteistään!

---

Seuraavalla kerralla ääneen pääsevät D:n fanit, jotka voivat ilmoittautua mukaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen leonor(at)jame-suomi.com sisältäen seuraavat tiedot: nimesi tai nimimerkki, jolla tahdot esiintyä, bändi, jonka paneeliin tahdot osallistua ja kysymysehdotukset, jos niitä on – ja saa sitä toki muutakin höpötellä, jos siltä tuntuu! Ilmoittautumisen eräpäivä on 28.12.2011.

Halutessasi voit ilmoittautua myös täyttämällä alla olevan lomakkeen.

Jos sinulla on ehdotuksia seuraavien kertojen bändivalinnoiksi, kerro rohkeasti ideasi meille joko kommenttina tähän artikkeliin tai laittamalla sähköpostia yllä mainittuun osoitteeseen. Muista myös, että jos tunnet jonkun vierasmaalaisen henkilön, jonka tiedät tahtovan osallistua projektiin, JaME-tiimi kääntää mielellään kysymykset hänelle englanniksi!

Pidäthän myös mielessäsi, että sinun ei tarvitse olla kovan luokan fani ottaaksesi osaa paneeliin, vaan riittää, että pidät edes muutamasta yhtyeen kappaleesta!