Faneilla on asiaa! -projekti on JaME Suomen uusin tempaus sivuston ilmeen piristämiseksi. Tavoitteena on tarjota lukijoillemme tavallisten yhtyeiden haastattelujen, keikkaraporttien ja julkaisujen arvostelujen lisäksi myös jotain hieman omaperäisempää, ja mikä parempi tapa tehdä se kuin antaa puheenvuoro itse lukijoille. Tarjoamme mahdollisuuden sukeltaa kanssakuuntelijoiden ajatuksiin ja saada selville, mitä he todella ajattelevat mistäkin yhtyeestä. Mikä parasta, voit itse halutessasi ottaa osaa kysymyspaneeliin, jossa haastattelemme vuoron perään eri bändin kuuntelijoita. Annetaan siis suunvuoro faneille ja selvitetään, mitä heidän mielessään liikkuu, mikä on heidän tarinansa kunkin yhtyeen kuuntelijana, miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä ja paljon muuta!
Moi! Kuka olet ja miten tutustuit MUCCuun?
para_para_noia: Hei, olen Noora, 25v. aikuisen alku Espoosta. MUCCuun tutustuin ekan kerran Berliinissä jonottaessani erään toisen japanilaisen bändin keikalle. MUCCut olivat tulossa ekalle Euroopan-kiertueellensa tuon vuoden elokuussa ja heitä promottiin jonottaville. Eräs havaijilainen ystäväni oli lähettänyt mulle kokeiltavaksi eri bändejä ja kasassa oli sitten MUCCunkin tuotantoa, johon en syystä tai toisesta kuitenkaan ollut sen kummemmin perehtynyt. Nyt nimi kuitenkin soitti kelloa mielessäni ja ajattelin, että pakkohan sitä on bändiä mennä tukemaan!
Kowai: Maria aka Kowai, 22 vuotta. Tutustuin bändiin noin 6-7 vuotta sitten, ja muistaakseni spottasin heidät Youtubesta.
Kämy: Hei, olen 18-vuotias nuorimies Savonlinnasta, kuljen netissä nimillä Kämy ja _SixNine_. Tutustuin MUCCuun vuoden 2004 tienoilla, kun löysin netistä kappaleen Zetsubou, tämä oli jotain aivan erilaista musiikkia kuin se, mitä olin kuunnellut, ja jäin saman tien koukkuun. Siitä lähtien bändi on ollut suosikkiyhtyeeni, ja olen ostanut kaikki heidän studioalbuminsa.
Maija: Hei! Olen Maija, 22-vuotias helsinkiläisopiskelija. Ensimmäisen kerran kuulin MUCCua alkukeväästä 2007 kaverini suosittelemana, Mukashi kodomo datta hitotachi e -kappaleena. Myös kappaleen Kugatsu mikka no kokuin muistan kuulleeni tuona keväänä, mutta varsinaisesti bändin musiikki iski toukokuun lopussa samana vuonna, kun hankin aika spontaanisti Gokusai-albumin. Intron ensimmäiset tahdit koukuttivat, ja levyä kuunneltiinkin sitten koko kesä...
Mikä tekee MUCCun musiikista juuri sinulle erityistä?
para_para_noia: Kundit itse. Bändissä on jotenkin koko paketti niin hyvin kasassa. MUCC on ainoa bändi, joka kuulostaa MUCCulta, jos niin voi sanoa. Tatsuroun ääni on jotain aivan uniikkia, eivätkä he pelkää kokeilla uutta.
Kowai: Heidän musiikistaan tuli minulle erittäin tärkeää kaoottisessa elämänvaiheessa, ja löysin heidän sanoituksistaan jonkinsorttista tukea.
Kämy: MUCCussa erityisesti viehättää kokeilunhalu. Heidän musiikkinsa vaihtelee suuresti genrejen välillä, mutta silti sama fiilis säilyy. On hienoa, kun yhtye uskaltaa rikkoa kaavojaan ja toteuttaa juuri sellaista musiikkia kuin he haluavat. Tatsuron ääni on hyvin miellyttävä ja alkuaikojen musiikissa on hyvin mielenkiintoista kuulla karjuntaa ja muita lähes maanisia laulusuorituksia. Myös kitarat ovat tunnistettavia MUCCussa, sillä Miyan soittotekniikan kyllä kuulee, vaikka hän esim. soittaisi jonkun muun yhtyeen levyllä. MUCCun soundimaailmassa kuitenkin mukavinta on basson korostaminen. Monet rockbändit käyttävät bassoa vain taustasoittimena, mutta MUCCulla basso on monissa kappaleissa hyvin suuressa roolissa, ja se on selvästi miksattu kuuluviin. Myös lyriikat ovat suurimman osan ajasta oikeasti itseäni koskettavia, varsinkin alkupään kappaleiden tekstit. Tämä on bändi, jolla on aivan uskomaton biisientekotaito, sillä genrestä riippumatta ne kuulostavat omiin korviini erinomaisilta.
Maija: MUCC:n musiikki sisältää valtavasti elementtejä, jotka minua musiikissa ylipäätään koskettavat. Minulle musiikki on ensisijaisesti tunnetta, ja siksi MUCC:n kappaleiden syvyys ja intensiivisyys vaikuttavat minuun voimakkaasti. Tavallaan bändin musiikki sopii yhteen persoonallisuuteni kanssa. Jokin sointimaailman, melodioiden, lyriikoiden ja Tatsuron äänen yhdistelmässä aiheuttaa minussa syviä, voimakkaita tunteita. Olen tietysti kuunnellut MUCC:n tuotantoa todella paljon, joten sen myötä bändin musiikki on minulle erityistä myös sen takia, että se on niin valtavan tuttua - MUCC:n musiikkiin palaaminen tuntuu hyvältä ja lämpimältä.
MUCC on julkaissut uransa aikana lukuisia albumeita ja singlejä. Mikä tai mitkä niistä ovat suosikkejasi? Miksi?
para_para_noia: Auts! En aio edes puhua sinkuista, koska niitä on niin paljon. Albumeista... Hmmm... Houyoku, koska siitä tulee aina mieleen se eka keikka. Kuchiki no Tou, koska siinä on mulle tärkeimmät biisit ja se on omasta mielestäni ehkä se albumi, joka parhaiten yhdistää vanhemman MUCCun uuden kanssa. Lisäksi tykkään noista Best Of -julkaisuista, koska niissä mun ei tarvitse erikseen päättää mitä kuunnella!
Kowai: Erityisesti albumina Kuchiki no to, kappaleillaan Daremo inai ie ja Rojiura Boku to Kimi e. Asemansa tämä albumi on kai ansainnut siksi, että varsinkin kahden edellä mainitun kappaleen sanoituksista tuli minulle hyvin henkilökohtaiset, ja minua miellytti kovin, miten aidosti Tatsurou ne tulkitsi.
Kämy: Suosikkejani albumeista ovat ehdottomasti Shion, Karma, Gokusai ja HomuraUta. Näillä genrejen vaihtelut ovat suurimpia, ja kappaleet osoittavat yhtyeen kaikessa loistossaan. Myös kaikki levyt ovat upeasti miksattuja, ja kaikki soittimet mukaan lukien Miyan taustalaulut ovat kuultavissa osana bändin luomaa harmoniaa. Näillä levyillä biisien kirjoittaminen on ollut sujuvaa, ja yksikään kappale ei ole varsinaisesti huono. Bändin B-puolet kokoavat albumit Coupling Best ja Coupling Worst ovat jokaiselle fanille mielenkiintoista kuultavaa. B-puolet ovat joskus nimittäin joskus jopa varsinaisille levyille päätyneitä kappaleita parempia, kuten Ageha-singlen Concrete 082 ja Aoki Haru tai Candlen Librasta tekemä remix.
Maija: Ehdoton suosikkialbumini on Zekuu sen intensiivisen kokonaisuuden vuoksi. Hyvällä äänentoistolla tämän levyn voi tuntea koko ruumiissa. Kappaleissa tapahtuu todella paljon, albumi ei anna hengähdystaukoja, vaan musiikki kulkee tulvivana virtana eteenpäin. Siksi minun oli alkuun hankala saada kappaleista otetta, mutta kun albumi lopulta iski, se iski lujaa. Voimakas basso ja ajoittaiset jazzahtavuudet tekevät raskaasta soinnista loputtoman mielenkiintoista kuunneltavaa. Tatsuron äänen vivahteet ja ilmaisuvoima koskettavat joka kerta, vokalistin tulkinta tuo kappaleisiin hengen. Parhaimmillaan albumi on, kun voi vain sulkea silmänsä ja keskittyä musiikkiin. Monitasoisuutensa vuoksi se on myös uuvuttava kuuntelukokemus: kun viimeinen kappale loppuu, olo on melkein hengästynyt, mutta raukea.
Nautin paljon myös Zekuuta ennen ilmestyneestä Homurauta-albumista ja sen jälkeen julkaistusta Kuchiki no tou -albumista. Homurautalla MUCC:n sointi on vielä todella raaka, mutta kappaleiden paljaaseen emotionaalisuuteen on ihana uppoutua. Kuchiki no tou taas on tavattoman synkkä, ajatuksia ja syviä tunteita herättävä kokonaisuus. Aivan toisella tavalla pidän myös Houyoku-albumista: sen kappaleet soivat hienosti ja luontevasti, aiempien albumien raakuus on hioutunut pois ja musiikillisessa mielessä kokonaisuus on todella vakuuttava. Uudemmista singlejulkaisuista suosikkini on Sora to ito, kaunis ja vivahteikas kappale, jossa uusi soundi ja harkitun tulkitsevat lauluosuudet yhdistyvät eläväiseksi, koskettavaksi kokonaisuudeksi.
MUCC on vieraillut Suomessa jo muutamaan otteeseen. Onko sinulle tarjoutunut tilaisuus nähdä yhtye livenä? Jos oli, millainen kokemus se oli?
para_para_noia: Ainoa Suomen keikka jota en bändiltä ole nähnyt on vuoden 2007 Provinssirock. Mielekkäin keikka on varmaankin se bändin ensimmäinen Suomen keikka. Se tunne, kun bändi saapui lavalle, ja oli kuin mitään muuta ei koskaan olisi ollutkaan. MUCCuilla on tapana saada jokainen keikka tuntumaan siltä, että se on juuri se keikka, joka heidän mielestään on paras ikinä, ja he haluavat, että kaikki yleisössä tietävät sen.
Kowai: Aikaisemmin kävin katsomassa heidän keikkansa aina kun siihen tuli tilaisuus ja pistäydyin myös Saksassa heidän konsertissaan. Suomessa varsinkin ensimmäiset keikat, Provinssirokissa ja Tavastialla, olivat niin ainutlaatuinen kokemus, että kyynelehdin lähestulkoon koko settilistan ajan. Oli niin omituista kuulla kaikki ne kappaleet, joita oli pitkään jammitellut, niin realistisesti.
Kämy: Ensimmäistä kertaa pääsin yhtyeen keikalle tammikuussa 2011 – olin odottanut tällaista mahdollisuutta pitkään. Oli hienoa päästä toiseen riviin YUKKEn kohdalle. Koko keikka oli aivan uskomaton elämys, sillä Karman biisit olivat upeita livenä. Pidin niistä jo levylläkin, mutta livenä ne vasta pääsivät täyteen loistoonsa. He myös soittivat suosikkibiiseihini kuuluvat Houkoun, Ranchuun ja Saishuu Resshan, jotka vasta hienoja olivatkin. Kyseinen keikka oli parhaimpia keikkoja, missä olen koskaan ollut, ja toivoisin näkeväni bändin uudestaan.
Maija: Kyllä, ja oikeastaan olen nähnyt heidät keikalla myös muualla Euroopassa – yhteensä 10 kertaa. Jokainen kerta on ollut erilainen, vaikka useampia keikkoja nähdessään huomaa myös bändin rutinoitumisen. Parhaimmillaan keikka on ollut todella voimakas kokemus – kaikki on jotenkin niin läsnä: rakastamani musiikki, bändi ja minä itse. Ylitsevuotavan onnellisuuden ja epätodellisuuden tunne on mieletön.
Jos saisit tilaisuuden tavata yhden bändin jäsenistä, kuka se olisi ja mitä hänelle sanoisit?
para_para_noia: En ole ihan varma, onkohan tämä nyt ihan poliittisesti korrekti vastaus, mutta vastaan tähän Yuketsuko (Yukken alter-ego), joka on bändin unelmafani! Hänellä olisi varmaan kaikenlaisia hauskoja inside-juttuja bändin pojista, ja muutenkin Yuketsuko on hahmona melko... mielenkiintoinen, eikö vain?
Kowai: Haaveilin usein Yukken tapaamisesta, kunnes hänet sitten Provinssirockissa tapasinkin. Kuitenkin kielimuuri oli sen verran suunnaton, että mitään suurempaa en onnistunut hänelle keskustella, mutta jo heti niistä ensisekunneista oli mahtavaa huomata, miten maan pinnalla Yukke ja kaikki muutkin bändin jäsenet ovat. He olivat täysin normaaleja pulliaisia, vaikka heillä olikin jo niin paljon kuuluisuutta allaan.
Kämy: Haluaisin tavata Miyan, sillä aloitin aikanani kitaransoiton hänen takiaan. Tahtoisin päästä kertomaan hänelle, kuinka paljon MUCCun musiikki on vaikuttanut elämääni ja kuinka se saa oloni aina hyvälle tuulelle. Haluaisin kysyä, mistä hän saa inspiraationsa luoda niin tunteikkaita kappaleita kuin monet MUCCun kappaleista ovat.
Maija: Oikeasti haluaisin tavata Tatsuron ja kertoa, miten paljon hänen äänensä ja tulkintansa merkitsevät minulle. Toisaalta luulen, että hauskinta olisi puhella SATOchin kanssa jostain aivan turhanpäiväisestä.
MUCC on vaihtanut tyyliään jo useaan otteeseen uransa aikana. Mikä on suhtautumisesi jatkuviin muutoksiin? Mitä pidät heidän uusimmasta tyylistään ja mikä siinä viehättää eniten? Mihin suuntaan tahtoisit yhtyeen muuttuvan seuraavaksi?
para_para_noia: Fashion-mielessä mielestäni MUCCun tyyli ei toisaalta ole merkittävästi muuttunut vuosien aikana. Siellä on aina jotain, joka saa minut ajattelemaan: ”No totta kai, vain MUCC voisi tehdä sen noin!” Musiikillisesta tyylistä puhuttaessa olen erittäin kiitollinen bändille, että he kokeilevat rajojaan, vaikka muut olisivat mitä mieltä. Jos he haluavat tehdä discopoppia, he tekevät sitä. Seuraava biisi taas voi olla Libran kaltainen ahdistavasti kulkeva, käsivarret kananlihalle nostattava teos. Meinasin sanoa, että vain taivas on rajana tälle bändille, mutta eivätköhän he pääsisi siitäkin pidemmälle niin tahtoessaan!
Kowai: Pidin erittäin paljon heidän aikaisemmista tyylimuutoksista; kappaleet Fuzz ja Ageha tulivat minulle täysin yllätyksenä, sillä kontrasti niihin vanhempiin biiseihin oli sen verran suuri, että tarvitsin hiukan aikaa totutella. Kyutaihin asti jaksoin yllättyä ja pitää heidän tyylimuutoksistaan, mutta Karman kohdalla minulta meni maku. Kaipaan sitä vanhaa, hieman raivoisaa ja kaoottista tyyliä. Jos minulta kysytään, mielestäni bändi on nyt jotenkin laiskistunut, kappaleiden soinnut ovat geneerisiä ja autotune pilaa Tatsuroun äänen. Toivon vain, että MUCC ottaisi hivenen takapakkia ja jättäisi poppilinjan sikseen.
Kämy: Pidän paljon tästä tyylien vaihtelusta; se tuo aina musiikkiin jotain uutta ja osoittaa bändin inspiraatiota. Tyylien vaihtelu saa myös odottamaan aina lisää heidän materiaaliaan, sillä odotukset ovat aina kovat heidän luomuksiaan kohtaan. Nykyinen elektromusiikki ei ole MUCCun paras tyyli, mutta jotakin hienoa siitäkin löytyy. Kitarakuviot ovat hienoja, kuten aina, ja esimerkiksi NIRVANAn kitarasoolo on upeaa kuunneltavaa. Valitettavaa on kuitenkin orgaanisempien soitinten vähyys taustojen muututtua liiankin elektronisiksi. Kuitenkin Karma oli todella hieno levy, vaikka monet eivät siitä pidäkään. Karmalla MUCC näytti hienointa kokeilunhaluaan Circusin ja Darakun muodossa, ja nämä nousivatkin mielestäni yhtyeen parhaimmistoon. Olen inhonnut yleensä autotunen käyttöä musiikissa, mutta MUCCulla se on toiminut yllättävänkin hyvänä efektinä. ARCADIAn kaltainen, lähes kokonaan elektroninen musiikki ei heille sovi, sillä basso ei ollut kovinkaan kuultavissa verrattuna aiempaan tuotantoon. Tahtoisin kuulla seuraavaksi enemmän juuri funk-henkistä musiikkia, sillä Circus osoitti, kuinka hyvin se toimii heillä. Myös tällainen goottihenkinen rap, kuten Libra, toimisi varmaan aika hyvin. Mieluiten MUCC voisi laajentaa johonkin genreen, jota he eivät ole kertaakaan tehneet, sillä se vasta hienoa onkin, kun he laajentavat aivan uudelle alueelle.
Maija: Kuten bändi itsekin sanoo, MUCC ei olisi MUCC ilman jatkuvaa muutosta. Arvostan sitä, että he tekevät juuri mitä haluavat ja jaksavat uudistua pitäen yllä korkeaa laatua – koskaan ei tiedä, mitä odottaa. En tietenkään pidä joka ikisestä uudesta kappaleesta tai albumista, mutta eivät vanhat levyt minnekään katoa, vaikka uusia ilmestyy. Otan avoimin mielin vastaan uudemmankin tuotannon, vaikka varsinaiset syyt siihen, miksi bändiä rakastan, ovatkin heidän vanhemmassa musiikissaan.
Olen aina arvostanut orgaanista sointia elektronista enemmän, joten soundinsa puolesta harvempi Karma-albumin ja sen jälkeisten singlejulkaisujen kappaleista koskettaa minua samalla tavalla kuin vanhemmat. Mutta musiikki on paljon muutakin: toisaalta soundin hioutuneisuus korostaa kappaleiden herkkyyttä ja melodisuutta, mistä pidän uudessa tyylissä eniten. Kun toipuu ensi kuuleman yllätyksestä, kuulee uusistakin kappaleista vanhan, rakkaan MUCC:n.
Minusta on aina ollut hauskaa, miten MUCC yhdistelee musiikkiinsa jazzahtavia elementtejä – välillä näkyvämmin, välillä vaivihkaa. Sitä oli hauska kuulla lisää, tosin pysyen silti ensisijaisesti rockmusiikin puolella.
Oletko koskaan lähettänyt jollekin bändin jäsenistä fanipostia? Jos et ole, niin tahtoisitko lähettää, ja jos tahtoisit, mitä sanoisit?
para_para_noia: En ole enkä haluaisi. Päässäni on mielikuva täydellisestä fanikirjeestä, jota he lukisivat ja ajattelisivat, kuinka hieno ihminen sen kirjoittajan täytyy olla, mutta todennäköisesti kirjoittaisin vain siitä, kuinka kauniilta Tatsuroun tukka näyttää lavalla tai kuinka SatoCHIn hymy on ehkä kaunein koko maailmassa, joten eiköhän jätetä sellainen itsensä nolaaminen hamaan tulevaisuuteen!
Kowai: Lähettelin Yukkelle aikoinaan viestin, jossa tietenkin hehkutin heitä aivan ylenpalttisesti, ja vastauksena tuli jotakin hyvin yksinkertaista, kuten: "Kiitos".
Kämy: En ole lähettänyt, mutta voisin kenties lähettääkin Miyalle. Haluaisin vain kiittää heitä musiikista, jota he ovat luoneet, ja kertoa, kuinka paljon tämä bändi itselleni merkitsee.
Maija: En ole lähettänyt, enkä tunne sitä tarpeelliseksi. Jos jonain päivänä lähettäisin, haluaisin yksinkertaisesti vain kiittää siitä, miten paljon MUCC:n musiikki on tuonut elämääni.
Jos pystyisit matkustamaan ajassa taaksepäin, mihin vuoteen MUCCun historiassa matkustaisit? Miksi ja mitä tekisit siellä?
para_para_noia: Menisin alkuvuoteen 2005 ja Ame no Orchestran alkuaikoihin. Haluaisin tietää, miksi he ovat ajatelleet lopettavansa, ja ehkä valaa heihin lisää itseluottamusta ja kertoa, kuinka heidän faninsa ja tulevat faninsa rakastavat heitä. Haluaisin kertoa heille, että vaikka silloin oli vaikeaa, se menee ohi, ja että tämä on se syy, miksi he ovat päätyneet yhteen ja tämä on sitä, mitä heidän kuuluu tehdä.
Kowai: Matkustaisin luultavasti vuosiin 2004–2005, jolloin bändi teki muutamat legendaarisimmat keikkansa. Jos olisi mitenkään mahdollista, luultavasti hankkiutuisin heitä katsomaan.
Kämy: Haluaisin päästä vuoteen 2006 Nippon Budokan 666 -keikalle; hyvin monta suosikkibiisiäni soitettiin kyseisellä keikalla, ja tahtoisin kokea sen itse paikan päällä. Toisaalta haluaisin päästä aivan bändin perustamisvuosiin ja kokea bändin livenä alkuperäisen basistin kanssa. Olisi hienoa pystyä vertaamaan heidän kehitystään yhtyeenä ja nähdä, millainen bändi oli aloittaessaan.
Maija: Eniten haluaisin palata vuoteen 2003, jolloin minulle tärkeä Zekuu-albumi ilmestyi. Kävisin mahdollisimman paljon keikoilla ja nauttisin musiikista, eläisin siinä. Toisaalta vuosi 2005 olisi todella kiinnostava, tai oikeastaan jo edellisen vuoden loppupuoli. Kuchiki no tou ilmestyi vuoden 2004 syyskuussa, rakastamani raskas sointi oli MUCC:n musiikissa voimakkaimmillaan ja synkimmillään. Vuosi 2005 taas oli suurten muutosten aikaa: bändi kävi ensimmäistä kertaa Euroopassa, ja loppuvuodesta ilmestyi Houyoku, joka oli sointimaailmaltaan jo kevyempi ja toiveikkaampi. Koettaisin pysyä mukana muutoksissa, ja varmasti olisin aivan yhtä hämmentynyt kesäkuussa 2005 ilmestyneestä singlestä Ame no orchestra kuin nykyisin olen uusista elektronisemmista julkaisuista.
Vielä viimeiseksi, mitä kappaletta suosittelisit ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut MUCCun musiikkia, mutta haluaisi tutustua siihen?
para_para_noia: Ehkäpä FUZZ. Siinä on mielestäni ripaus vanhaa mutta myös uudempaa, tanssittavampaa MUCCua. YUKKEn pystybasso pääsee erinomaisesti oikeuksiinsa, lisäksi Tatsuroun omalaatuinen huuliharppu sekä SatoCHIn rummut ja Miyan kitara ovat valloillaan, juuri kuten MUCCussa asioiden pitää olla! Lisäksi vakuutan, että mikä tahansa live-biisi saa kuuntelijan vähintäänkin nyökyttelemään mukana!
Kowai: MUCC on bändinä niin laajaskaalainen, että vain sanomalla: "Kuuntele kaikki" voi varmasti sanoa, että kukin tulee löytämään haluamansa.
Kämy: Suosittelisin Shion-levyltä kappaletta Fukurou no Yurikago - mielestäni tämä kappale kuvaa yhtyettä todella hyvin. Biisi on sopivan monimutkainen, siinä on läsnä elektroniset elementit, raskaat kitara-/bassovallit ja upeita etnisiä soundeja. Tatsuron ääni on parhaimmillaan tämänkaltaisessa musiikissa, ja yhtyeen kokeilunhalu tulee hienosti ilmi. Biisi ei ole myöskään liian hittihakuinen, kuten singlet, vaan antaa kuvan bändistä, joka on Ryuusein ja Fuzzin kaltaisten hittibiisien takana – bändi, joka oikeasti haluaa kokeilla rajojaan ja luoda musiikkia itseään varten.
Maija: Valitsisin kappaleen, jossa on paljon MUCC:lle ominaisia piirteitä, mutta joka on myös riittävän helppo kuunneltava. Bändistä on mahdotonta antaa kokonaiskuvaa yhden kappaleen perusteella, tuskin kymmenenkään kappaletta kertoisi riittävästi. Viimeksi taisin suositella Komorebia. Se on kappale, jossa on paljon vanhaa MUCCua, mutta soundi on jo keventynyt ja hioutunut. Melodia on kaunis, sopivan melankolinen ja Tatsuron ääni soi juuri sillä tavalla, millaisena siitä pidän.
JaME haluaa kiittää kaikkia paneeliin osallistuneita ajastaan ja mielipiteistään!
_____
Seuraavalla kerralla ääneen pääsevät
LM.C:n fanit, jotka voivat ilmoittautua mukaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen leonor(at)jame-suomi.com sisältäen seuraavat tiedot:
nimesi tai nimimerkki, jolla tahdot esiintyä, bändi, jonka paneeliin tahdot osallistua ja kysymysehdotukset, jos niitä on – ja saa sitä toki muutakin höpötellä, jos siltä tuntuu! Ilmoittautumisen eräpäivä on 8.4.2012.
Halutessasi voit ilmoittautua mukaan, ehdottaa kysymyksiä tai antaa palautetta myös täyttämällä alla olevan lomakkeen.
Jos sinulla on ehdotuksia seuraavien kertojen bändivalinnoiksi, kerro rohkeasti ideasi meille joko kommenttina tähän artikkeliin tai laittamalla sähköpostia yllä mainittuun osoitteeseen. Muista myös, että jos tunnet jonkun vierasmaalaisen henkilön, jonka tiedät tahtovan osallistua projektiin, JaME-tiimi kääntää mielellään kysymykset hänelle englanniksi!
Pidäthän myös mielessäsi, että sinun ei tarvitse olla kovan luokan fani ottaaksesi osaa paneeliin, vaan riittää, että pidät edes muutamasta yhtyeen kappaleesta!
