Helsinki sai värikkään ja pirteän tuulahduksen, kun iloinen LM.C saapui viihdyttämään suomalaisia fanejaan Glorialle.
Tunnelma keikkahallissa oli innostunut, kun koko Gloria odotti Suomessa ensi kertaa keikkailevaa LM.C:tä lavalle. Pirteät kannustushuudot olivat kuuluneet yleisöstä jo kauan, kun intro alkoi soida ja lavalle alkoi virrata bändin jäseniä. Aiji ja maya kuitenkin saivat suurimmat suosionosoitukset. Kun jokainen oli löytänyt oman paikkansa lavalta, keikka saattoi alkaa.
Ensimmäisenä saimme kuulla CHEMICAL KING-TWOON -biisin. Yleisö hyppi biisin mukana, samalla kun maya pomppi ympäri lavaa. Seuraavana vuorossa oli Bell the CAT. Tämä biisi saa minut joka kerta hyvälle tuulelle ja se kuulosti erittäin hyvältä livenä. Sitten vuorossa oli pari astetta rankempi ja räpähtävämpi Galileo. Olin todella yllättänyt, kuinka samanlaiselta Mayan ääni kuulosti levyllä ja livenä. Ääni oli puhdas, eikä siinä ilmennyt minkäänlaisia virheitä.
Sitten oli pienen MC:n vuoro. maya kääntyi poispäin yleisöstä ja kaivoi esille A4:sen kokoisen lapun, jolta hän alkoi lukea, kuinkas muutenkaan kuin suomeksi. Pakko sanoa, että mies äänsi suomea yllättävän hyvin, vaikkakin saaden välillä yleisön nauramaan. maya toisteli iloisesti hymyillen suomalaisia sanoja ja lauseita, kuten "Moi", "Mitä kuuluu?", "Onko teillä hauskaa?" ja niin edelleen. Jokaisen suomalaisen sanan jälkeen yleisö huusi aina enemmän ja enemmän.
Iloinen JOKER -my name is- nappasi vuoronsa seuraavana ja sai yleisön riehaantumaan. Riehunta ja pomppiminen yltyivät, yleisö lauloi mukana ja maya alkoi pomppia entistä enemmän, koko muu bändi mukanaan. *BOOST+BUSTERz* toi settilistaan elektronisen ja rankemman vivahteen. Samaa rataa jatkoi @FUNNY PHANTOM@. Tämä biisi ei ole koskaan iskenyt minuun millään tavalla, eikä se tehnyt vaikutusta nytkään. Biisissä on kyllä ihan mukava idea, mutta se ei minusta oikein toimi räppäyksen kanssa.
Pieni intro soi taustalla sen aikaa, että bändi sai rauhoittua sekä juoda, ja sitten päästiinkin taas rokkailemaan. Vuoroon tuli yksi minun ehdottomista suosikeistani, cosmology. Hymy piirtyi kasvoilleni, kun tämä hiukan rauhallisempi biisi alkoi ja Maya alkoi laulaa. En voisi kuvitella kenenkään muun laulavan tätä biisiä yhtä hyvin kuin maya. Hänen äänensä vain sopii biisin tunnelmaan. Huvittavaa oli katsella DENKI-MANin "uinti"-tanssiliikkeitä taustalla.
Oli taas MC:n vuoro ja saimme jälleen kuulla paljon suomea japanilaisaksentilla, sekä yleisön hurjaa huutokuoroja jokaisen suomalaisen sanan kohdalla. Hymy kareili huulillani väkisinkin, kun kuuntelin mayan äpätystä.
Oli CRAZY A GO GO:n vuoro, jossa pääsimme moshailemaan ja hyppelemään iloisina, ennen kuin siirryttiin kestosuosikkiin: OH MY JULIET.:iin. Olen aina pitänyt biisistä ja olin hyvin iloinen, että sain myös kuulla sen livenä.
Seuraavana vuorossa oli Z-MAN. Biisi itsessään ei ole koskaan minua hetkauttanut suuntaan eikä toiseen, eikä sitä tehnyt tälläkään kertaa. Mutta tunnelma oli edellisen biisin ansiosta sen verran korkealla, ettei se menoa haitannut.
METALLY:ssa Aiji sai loistaa oikein urakalla. Biisi antoi mukavaa potkua yli-iloiseen keikkaan ja olin vain onnessani, kun pääsin riehumaan ja moshailemaan kuin hullu. Sen jälkeen rauhallisempi Boon!! otti vuoronsa ja maya laulatti yleisöä.
Jälleen pieni MC, jossa maya esitteli hauskalla tavalla bändin kaikki jäsenet ja laittoi yleisön huutelemaan mitä oudoimpia asioita.
Sentimental PIGgy Romance:n tahdissa pääsimme tanssahtelemaan seuraavana. Biisi jäi myös livenä hiukan laimeaksi, eikä keikka siis saanut minua vieläkään vakuuttumaan sen hyvyydestä. Yellow Beauty taasen sai hymyn nousemaan huulille ja tanssahtelemaan iloisesti. Erityisesti muistan, että mayan ääni kuulosti todella hyvältä tässä biisissä.
Jälleen kuuntelimme hetken mayan äpätyksiä ennen kuin siirryttiin 88-biisin kauniisiin tunnelmiin. En koskaan ole lukenut sanoja, mutta jostain syystä tästä biisistä on tullut minulle aina hiukan haikea tunnelma.
Pirteä ja kiistelty little Fat Man boy sai vuoronsa seuraavaksi. En voi sille mitään, että joka kerta kun kuulen biisin, mieleeni tulee vain Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset, sekä aivan järjetön musiikkivideo, jolle nauroin varmaan puoli tuntia, kun näin sen ensi kerran. Mutta biisi saa nimestään huolimatta minut aina hyvälle tuulelle ja keikallakin tuli tätä biisiä furiteltua ruhtinaallisen paljon. Sama meno jatkui myös iloisen LIAR LIAR biisin tahdeissa.
Ja jottei kenellekään jäänyt epäselväksi, että maya tahtoi puhua suomalaisille, saimme vielä yhden MC:n, jonka jälkeen kuulimme biisin, jolla bändi pomppasi suosioonsa: ☆Rock the LM.C☆. Tämän biisin sanat osasi varmasti suurin osa yleisöstä ja siltä se kuulostikin. Tunnelma oli erittäin hyvä, kun bändi viimein poistui vilkutellen ja tavaroitaan yleisöön heitellen lavalta.
Yleisö sai aikansa huutaa bändiä takaisin, kunnes pikku hiljaa lavalla alkoi taas näkyä liikettä. Ei kai ollut enää siinä vaiheessa mikään yllätys, että bändi pyörähti lavalle kaljapullot käsissään ja iloisesti nauraen. Aikansa paikkojaan etsittyään maya huudatti yleisön avulla DENKI-MANin lavan eteen ja haastoi tämän juomaan pullon kerralla tyhjäksi. No, se onnistui oikein hyvin ja DENKI-MAN oli jo menossa pois, kun maya ojensi tälle toisen pullon ja hullun kiilto silmissä vaati tätä uusimaan näytöksen. Kieltäytymisestä huolimatta ei raukka voinut vastustaa mayan ja yleisön suurta kannatusta, vaan joutui kiskomaan myös toisen pullon kertaheitolla kurkusta alas. Siinä vaiheessa alkoivat JOHN:n iloiset soinnut jo täyttää lavaa, mutta valitettavasti DENKI-MAN:n hieno JOHN-tanssi jäi tällä kertaa ehkä alkoholin takia näkemättä. Mies jopa kaatui riehuessaan ja meni sen jälkeen äkkiä omalle paikalleen rumpujen viereen, pois valokeilasta. Viimeisenä biisinä tuli BOYS&GIRLS, joka sai yleisön viimeisen kerran laulamaan mukana. Bändi ei meinannut millään lähteä pois lavalta, vaan heitteli vielä plektroja ja muita tavaroita yleisöön ja vilkutteli iloisesti hymyillen ja naureskellen huutavalle yleisölle.
Keikka oli kaikin puolin hyvä ja onnistunut. Se oli mahtava piristysruiske ankean talven keskellä ja aivan varmasti menisin toistekin katsomaan LM.C:tä, jos he tännepäin eksyisivät. Taisipa siellä tulla mayan suusta pieni lupauskin siitä, että bändi palaisi vielä Suomeen. Saa nähdä mitä tuleva tuo tullessaan.
Settilista:
SE
1. CHEMICAL KING-TWOON
2. Bell the CAT
3. Galileo
-MC-
4. JOKER -my name is-
5. *BOOST+BUSTERz*
6. @FUNNY PHANTOM@
SE
7. cosmology
-MC-
8. CRAZY A GO GO
9. OH MY JULIET.
10. Z-MAN
11. METALLY
12. Boon!!
-MC-
13. Sentimental PIGgy Romance
14. Yellow Beauty
-MC-
15. 88
16. little Fat Man boy
17. LIAR LIAR
-MC-
18. ☆Rock the LM.C☆
--ENCORE--
19. JOHN
20. BOYS&GIRLS
Sanailimme LM.C:n kanssa heidän Euroopan-kiertueensa jälkeen. Laulaja mayan ja kitaristi Aijin piti kertoa mitä seuraavat sanat toivat heille mieleen:
Euroopan-kiertue:
maya: Mahtavaa.
Aiji: Jokainen päivä oli niin upea, että tuntui kuin olisin ollut unessa.
Tikkari:
maya: Unelma.
Aiji: maya.
GIMMICAL☆IMPACT:
maya: Nice naming☆ (hieno nimitys)
Aiji: LM.C:n uusin tuotos ja mestariteos.
LM.C:n support-bändi:
maya: Eläintarha.
Aiji: Mahtavia kavereita.
Tulevaisuus:
maya: Minua ei kiinnosta.
Aiji: Toivon olevani nykyistäkin iloisempi.
Värikkyys:
maya: Tokio.
Aiji: LM.C:n kuvitukset.
Fanit:
maya: Söpöjä.
Aiji: Yhteys, rakkaus, ystävyys.
Anime:
maya: Pidän.
Aiji: Japani.
Blogi:
maya: En kirjoita lähes ollenkaan.
Aiji: Varmistus olemassaolosta.
Vapaa-aika:
maya: Teen kappaleita.
Aiji: Nukun.
Säveltäminen:
maya: Kivaa.
Aiji: Työlästä.
Sukat:
maya: Sukat keksinyt on nero.
Aiji: Kylmissä maissa välttämättömyys.
JaME haluaa kiittää haastattelumahdollisuudesta JrockSuomea, Pony Canyonia ja LM.C:tä.
