Onmyouza - Capitol Offenbach, Saksa 1.10.2005

Matkani alkoi erään länsisuomalaisen kaupungin rautatieasemalta perjantaina 30. syyskuuta. Edessä oli matka, jota oltiin suunniteltu jo heinäkuun alusta saakka. Tai ehkä pikemminkin panikoitu sen suunnittelun sijaan. Matkani vei Tampereen lentoaseman kautta Saksaan, Frankfurt-Hahnin lentokentälle, josta bussilla Frankfurtin keskustaan ja pienen harhailun jälkeen hostellille. Seuraavana aamuna sää oli harmaa ja sateinen. Kävelimme rautatieasemalle ja hyppäsimme Offenbachiin vievään junaan. Offenbach on pieni kaupunki aivan Frankfurtin vieressä, ja Onmyouzan oli määrä soittaa siellä illalla.

Konserttilipussa luki Capitol Offenbachin ovien avattavan klo 19.00. Saavuimme paikalle tuntia aiemmin, joka olikin juuri sopiva aika. Ovien edessä odotti jo kolmisenkymmentä fania, ja meidän jälkeemme paikalle alkoi saapua ihmisiä tasaiseen tahtiin. Kellon lähestyessä seitsemää tunnelma ovien edessä tiivistyi ja tiivistyi. Aika tuntui matelevan, ja lasiovien takana videokuvaa jonottajista taltioiva Onmyouzan kiertuehenkilökuntaan kuuluva japanilaismies näytti huvittuneelta. Vihdoin, noin puoli tuntia myöhässä, yksi kolmesta ovesta avattiin, ja ihmiset alkoivat todella tunkeilla ja työntää toisiaan. Onnistuin pääsemään sisälle lähes ensimmäisten joukossa, ja lipun esittämisen ja pienimuotoisen turvatarkastuksen jälkeen menin pöydälle, jossa myytiin Onmyouzan levyjä ja fanitavaraa. Tuhlattuani kiitettävästi euroja oli jälleen vuorossa jonottamista, jonka aikana puin päälleni uuden Pandemonium in Europe -kiertuepaitani.

Kello oli vähän yli kahdeksan, kun ovi varsinaiseen keikkatilaan avattiin. Kaikki juoksivat tavoitteenaan saada mahdollisimman hyvä paikka, ja ihme kyllä omani oli täydellinen! Toisessa rivissä ja aivan keskellä, hyvä näkyvyys koko lavalle. Puoli yhdeksältä kuulutettiin, että Onmyouza aloittaa soittamisen tasan yhdeksältä. Taas lisää odottamista siis.. Konserttihallissa, ainakin eturiveissä, oli kuumaa ja ahdasta, sekä hyvästä paikastani piti vielä vähän taistellakin, sillä vieressä ja takanani olevat saksalaistytöt olisivat ilmeisesti tahtoneet paremman paikkani.

Taustamusiikki hiljeni ja valot pimentyivät kellon viimein lyödessä yhdeksän. Yleisön huudon ja taputuksien saattamana lavalle ilmestyi viisi muusikkoa, Onmyouza, jota aiemmin olin katsellut vain videoista, ja tuntui aivan käsittämättömältä nähdä heidät vain muutaman metrin päässä itsestäni. He olivat pukeutuneet samanlaisiin yukatoihin kuin Garyo tensei -albumin promokuvissa. Tästä lähtien omat muistikuvani alkavatkin olla jokseenkin epäselviä. Unohdin kaikki häiriötekijät ja nautin keikasta.

Keikan huippukohtia oli tietenkin ne kappaleet, joita oli kuunnellut paljon ennen keikkaa. Muistan erityisesti Samayoerun ja Kumikyoku "yoshitsune" ~akki houganin, joiden sanat osaan melkeinpä ulkoa, ja oli hienoa pystyä laulamaan mukana koko kappaleen ajan ja nähdä kun Onmyouza soittaa todella tutuiksi tulleet melodiat aivan omien silmien edessä. Joukossa oli myös muutamia kappaleita joita en muistaakseni ollut ennen kuullut, mutta ei se silti juurikaan haitannut.

Olin jossain vaiheessa suhtautunut vähän epäilevästi siihen, että Onmyouzalla on kaksi vokalistia. Keikan aikana se osoittautui kuitenkin vain myönteiseksi asiaksi, sillä Kuronekon laulaessa Matatabi liikkui ympäri lavaa ja kävi usein soittamassa aivan edessäni lavan reunalla, välillä kitaristien Karukanin tai Manekin vieressä, välillä rumpukorokkeella Toran vieressä. Kun taas oli Matatabin vuoro laulaa, Kuroneko eläytyi täysillä liikkumaan musiikin mukana hyvin kauniisti feminiinisellä tavalla, luoden mielenkiintoista vastakohtaa raskasta musiikkia soittaville miehille. Myös kitaristit Maneki ja Karukan liikkuivat melko paljon ympäri lavaa.

Joidenkin kappaleiden välissä Onmyouzan jäsenet puhuivat, pääasiassa japaniksi mutta myös vähän englanniksi ja saksaksi. Mieleeni jäi ainakin Kuronekon monta kertaa toistama "subarashii" (=upeaa) ja Toran vitsailut Saksasta ja oluesta. Kuroneko huudatti yleisöä kysymällä "I am happy, are you happy?!" ja kaikki myös kertoivat pitävänsä Frankfurtista ja Euroopassa esiintymisestä. Jossain vaiheessa Matatabi esitteli kaikki bändin jäsenet.

Aivan liian pian Onmyouza katosi ensimmäisen kerran takahuoneeseen. Yleisö alkoi taputtaa ja huutaa Onmyouzaa äänekkäästi ja pian bändi tulikin takaisin lavalle. Ensimmäisessä encoressa oli kaksi kappaletta, joista jälkimmäinen oli Waga shikabane wo koeteyuke, eli uusimman albumin viimeinen kappale. Siinä vaiheessa tajusin, että keikkakin on oikeasti kohta loppumassa... Ja niin Onmyouza taas katosi verhon taa, mutta yleisö huusi entistä äänekkäämmin ja sai Onmyouzan palaamaan pian uudelleen lavalle. He olivat riisuneet yukatoidensa yläosat ja olivat nyt kiertuepaidoissa. Toinen encore oli Gainagateya, joka on livekappaleena aivan omaa luokkaansa. Sen aikana bändin ja yleisön vuorovaikutus oli parhaimmillaan, ja kaikki huusivat bändin esimerkkiä seuraten "ooichinii no, sanyoi doo!" äänensä käheiksi. Encoren lopussa Matatabi käveli lavan reunalla pidellen bassoaan niin, että me eturiveissä olleet pystyimme koskettamaan basson kaulaa. Maneki ja Karukan heittelivät plektroja ja Tora rumpukapuloitaan yleisöön ja lopuksi kaikki rivissä pitivät käsistään kiinni ja hyppivät yleisön hyppiessä samaan tahtiin. Taas Onmyouza katosi lavalta ja jatkoimme jälleen Onmyouzan huutamista, mutta monet alkoivat jo uskoa Onmyouzan lopettaneen keikan. He kuitenkin tulivat lavalle soittamaan vielä kolmannen encoren, ja jo lähdössä olleet katsojat tulivat taas lavan eteen. Viimeinen kappale oli Akuro ou, josta en muista muuta kuin että yleisö oli todella villi, kuten myös Onmyouza, ja kappaleen loppuessa he kiittivät yleisöä monta kertaa ja poistuivat lavalta hymyillen.

Innokkaimmat fanit, minä mukaan lukien, jäimme vielä lavan eteen koittamaan onneamme ja huutamaan loputkin äänestämme kuolleeksi. Henkilökuntaa tuli lavalle aloittamaan tavaroiden keräystä, ja olimme jo varmoja ettei Onmyouza enää tulisi lavalle. Huusimme ja taputimme silti, kuuluihan se varmasti takahuoneeseen ja toivottavasti antoi Onmyouzalle hyvän mielen. Ympärilläni oli paljon japanilaisia faneja, kuten myös muutama ruotsalainen, me suomalaiset ja tietenkin saksalaisia, ja meillä kaikilla oli hyvä yhteishenki, olimmehan juuri nähneet yhden lempibändeistämme ja huutaneet ja pomppineet yhdessä. Siinäkin mielessä keikasta jäi hyvä fiilis.

Positiivisena yllätyksenä Onmyouza soitti hyvän kokoelman kappaleita heidän uransa eri vaiheilta, eikä pelkästään uusimpia niin kuin olin kuvitellut. Keikan kappalelista:

1. homura no tori / houyoku tenshou
MC (Matatabi)
2. hyaku no oni ga yoru wo yuku
3. samayoeru
4. oni
MC (Kuroneko & Karukan)
5. youka ninpouchou
6. tsuki ni murakumo hana ni kaze
MC (Kuroneko & Maneki)
7. nue
8. oni koroshi
MC (Kuroneko, Tora & Matatabi)
9. kouga ninpouchou
10. maikubi
11. onikiri ninpouchou
MC (Matatabi)
12. kumikyoku "yoshitsune" ~akki hougan
13. rasetsu
14. inoko uta

-encore 1-
15. manji
16. waga shikabane wo koeteyuke

-encore 2-
17. gainagateya

-encore 3-
18. akuro ou

Konsertti oli onnistunut ja varmasti todella hieno kokemus sekä yleisölle että bändille. Vaikka se kesti jopa kaksi tuntia, Onmyouza ei menettänyt otettaan missään vaiheessa. Itse asiassa se kaksituntinen vaikutti paljon lyhyemmältä, ja olisin toivonut sen jatkuvan vielä kauan. Yleisö oli koko ajan hyvin mukana, huusi, lauloi, heilutti käsiään ja viuhkojaan musiikin tahdissa jne. Myös Onmyouza näytti todella nauttivan keikasta, he soittivat ja lauloivat energisinä ja tyytyväisen näköisinä. Mielestäni me eurooppalaiset fanit annoimme hyvän kuvan Onmyouzalle, joka ei ollut ennen tätä lyhyttä kiertuetta soittanut Japanin ulkopuolella.

Kaiken kaikkiaan Onmyouzan konsertti oli kaiken sen matkustamisen, odottamisen, rahan ja vaivan arvoista. Nyt toista Euroopan-kiertuetta odottelemaan, sillä jos sellainen tulee, en todellakaan aio jättää väliin.