Tahdoimme tavata Hotel Monopolilla lähellä Frankfurtin rautatieasemaa ja haastatella viittä Onmyou-zan jäsentä. Upean konsertin jälkeen olimme innokkaita kuulemaan bändin mielipiteitä kiertueesta. Haastattelun piti alkaa klo. 16, mutta muutamien muiden haastattelujen ja nimikirjoitustilaisuuden pienen fanimäärän takia aloitimmekin kaksi tuntia aiemmin. Ajattelimme, että voisimme kysyä kaikki kysymyksemme. Matatabi (basso & laulu) vastaili useimpiin kysymyksiin muiden ollessa melko hiljaisia.
Hei, olemme JmusicEuropa -nettisivustolta, joka sisältää paljon infoa japanilaisesta musiikkiskenestä ja artisteista. Kiitos että teillä on aikaa tälle haastattelulle.
Kaikki: Se on ilo.
Millainen kiertueaikataulunne on ollut tähän mennessä?
Matatabi: Todella kiireinen! *nauraa* (
heillä oli hyvin tiukka aikataulu ilman ylimääräistä aikaa)
Minkälaisia belgialaiset ja saksalaiset fanit olivat?
Matatabi: Luulenpa että puhun kaikkien puolesta kun sanon, ettei kyse oikeastaan ole fanien vertailusta. Minne tahansa olemme menneet soittamaan, tunnemme että meidän näkemistä odottaneet ihmiset ottavat meidät hyvin vastaan.
Kävivätkö ennakko-odotuksenne Euroopankiertueesta toteen?
Kuroneko: Meillä oli odotuksemme, vaikka olimme vähän huolestuneita aluksi. Tämä on mennyt paremmin kuin oletimme, meillä on ollut tosi hauskaa, ja olen hyvin iloinen että olemme olleet fanien kanssa yhteydessä. Odotuksemme kävivät toteen, ja totta puhuen tämä on ollut parempaa kuin koskaan ajattelimme sen olevan.
Nemuri: Kummasta oluesta pidätte enemmän, belgialaisesta vai saksalaisesta?
*kaikki nauravat*
Matatabi: Hmm.. saksalaisesta oluesta. Minä ainakin sanon saksalaisesta, ja luulen että kaikki meistä pitävät siitä eniten.
*Maneki nyökkää*
Maneki: Japanilaiset vaikuttavat pitävän saksalaisesta oluesta.
Nemuri: Onko teillä mitään suunnitelmia faniklubinne, Shikigami Kurabun, avaamisesta Euroopassa?
Matatabi: Rehellisesti sanottuna ennen tänne tulemista emme kuvitelleet täällä Euroopassa olevan ihmisiä jotka pitävät Onmyou-zasta näin paljon. Mutta nyt kun näimme täällä olevan faneja joilla on samanlainen polttava innostus kuin japanilaisilla faneillammekin, luulen että voisi olla hyvä idea avata faniklubi.
Nemuri: Aiotteko alkaa myydä levyjänne täällä?
Matatabi: Kyllä, olemme suunnittelemassa niin!
Pitäen mielessä että kirjoitatte hyvin monimutkaisia sanoituksia, ja että luotte todella erityisen tunnelman niiden avulla, voisitteko kuvitella kääntävänne niitä englanniksi tai saksaksi, tai sisällyttää pienen taustaselvityksen jokaisesta kappaleesta?
Matatabi: Jos ihmiset oikeasti ovat kiinnostuneita ymmärtämään sanoituksiamme, luulen että voisi olla hienoa pystyä sisällyttämään jotain sellaista albumeihimme täällä. Mutta koska sanoituksemme, varsinkin ne joita minä kirjoitan, ovat vaikeita ymmärtää jopa japanilaisille, olisi hyvin vaikea kääntää niitä englanniksi, saksaksi tai ranskaksi. Kuitenkin olisi hienoa jos voimme kirjoittaa vähän jotain selvittääksemme asioita.
Suunnitteletteko julkaisevanne jotain materiaalia tästä kiertueesta DVD:llä Japanissa?
Matatabi: Voi ei... *kaikki nauravat* Emme tiedä julkaistaanko se pakkauksessa vai ei, mutta luulenpa sen olevan nähtävissä jossain muodossa, koska meillä on niin paljon materiaalia tästä kiertueesta.
Tulkki: Ehkä se laitetaan internettiin?
Matatabi: Ehkä... ja ehkä ei.
Kuroneko: Emme ole oikeastaan päättäneet vielä mitään.
Tulkki: Mutta oletatte sen olevan saatavilla jossain muodossa...
Kuroneko: Niin..
Milloin te aloitte tekemään musiikkia?
Matatabi: Ei ole oikeastaan mitään tiettyä aikaa jonka voisin osoittaa ja sanoa että "aloitin _tässä vaiheessa", mutta sanoisin että joskus lukioaikoina.
Kuroneko: Ensimmäinen bändi missä olin, vain huvin vuoksi, oli yläasteaikoinani.
Matatabi: Etkö sinä ole laulanut siitä lähtien kuin synnyit...? *kaikki nauravat*
Kuroneko: Olen rakastanut laulamista lapsesta asti.
Maneki: En oikeastaan ollut bändissä, mutta aloitin kitaransoiton lukiossa.
Mutta liityitte bändeihin myöhemmin?
Maneki: Itse asiassa tämä on ensimmäinen bändini.
Karukan: Sama täällä.
Tora: Aloitin musiikin yläasteella kun oli 13-14 vuotias. Aloitin soittamaan rumpuja kun olin 17.
Tässä vaiheessa, vain noin 15 minuutin jälkeen, he pyysivät meitä kysymään viimeisen kysymyksemme, vaikka olimme vasta kysyneet peruskysymykset ja olisimme halunneet kysellä yksityiskohtia nyt. Kuitenkin meidän piti päättää, joten kysyimme viimeisenä kysymyksen viralliselta faniklubilta.
Nemuri: Tämä kysymys on niiltä Shikigami Kurabun jäseniltä, jotka tulivat Japanista asti katsomaan teitä Euroopassa. Oletteko ajatelleet tekevänne kiertuekosketinsoittajastanne kunnollisen jäsenen bändiin?
Matatabi: Pohjimmiltaan bändi on vain me viisi. Olemme tyytyväisiä että meillä on joku soittamassa ne osat mitä me emme itse soita, mutta emme oikeastaan halua kenenkään liittyvän bändiin.
Kaikki: Kiitos paljon!
Erityiskiitokset
Onmyou-za.orgin Nemurille avustaan haastattelun aikana.
