KAMIJO ihastutti äänellään ja yhtenäiseksi suunnitellulla esityksellään.
Tällä kertaa sooloprojektinsa kanssa Suomeen saapunut KAMIJO esiintyi Gloriassa lauantaina 15.9. Glorian sali oli suurin piirtein puolilleen täynnä; lavan edessä oli tiiviimpää ja salin perällä hiukan väljempää, missä oli hyvin tilaa liikkua ja tanssia.
Bändi otti mielestäni hyvin kontaktia yleisöön, ja luonnollisesti eniten sitä teki KAMIJO itse. Hän on erittäin karismaattinen esiintyjä ja osaa hyvin käyttää lavaa ja olla yhteydessä yleisöön. Myös kitaristit kävivät useaan kertaan lähempänä lavan reunaa yleisön luona, mutta pääasiassa soittajat pysyivät omilla paikoillaan. Heidän soittamisensa oli kuitenkin ilmeikästä, mikä teki sen seuraamisesta kiinnostavampaa katsottavaa.
KAMIJOlla oli yllään hyvin istuva pitkä takki, valkoinen paita sekä nahkaiset housut. Muulla bändillä oli yllään mustat takit ja housut sekä valkoiset paidat, mitkä sointuivat hyvin yhteen KAMIJOn vaatetukseen. Visuaalisen puolen yhtenäisyys tavallaan toi oman lisänsä esiintymiseen.
Joitakin kappaleita edelsi intro, missä kerrottiin englanniksi eräänlaisia tarinanpätkiä, jotka käsittääkseni liittyivät seuraavan kappaleen teemaan. En ole itse törmännyt juurikaan vastaavanlaiseen ja se teki keikasta paljon uniikimman ja sai sen erottumaan muiden j-rock-konserttien joukosta. Kokonaisuudessaan kaikilla introilla oli jatkuva teema, eli toisin sanoen keikalla kerrottiin ja jatkettiin yhtä tarinaa.
Musiikki itsessään oli yksinkertaisesti kuvailtuna rockia, josta löytyi lähes jokaisen kappaleen kohdalla myös raskaamman musiikin elementtejä. Hitaampia kappaleita esitettiin vain muutama, mikä piti salissa tunnelman korkealla ja yleisön liikkeessä. KAMIJOn ääni oli erittäin lumoava ja hänen melodinen laulunsa oli todella kaunista kuultavaa. Hän osasi käyttää ääntänsä hyvin ja pitää sen hallinnassa myös haastavammissakin osuuksissa.
Tiettyjä osia soitettiin playbackina, esimerkiksi useissa kappaleissa olleita erinäisiä koskettimilla soitettuja osia. Tämä on ymmärrettävää, sillä jäsenistöön ei kuulu kosketinsoittajaa ja bändi varmasti pyrki esittämään kappaleet mahdollisimman samalla tavalla, miten ne on äänitetty. Kuitenkin huomasin, että myös muutama rumpuosa tai rummuilla soitettu intro tai sen osa tuli playbackina, mikä oli pienehkö pettymys. Nämä pari pientä huomiota eivät kuitenkaan muuttaneet ajattelutapaani esityksestä.
Keikan ensimmäinen setti kesti noin tunnin, ja sitä seurasi kaksi encorea. Esitysten välissä soi instrumentaalista musiikkia, eikä sali jäänyt hiljaiseksi kuten yleensä on tapana käydä. Tämä oli mielestäni kiva lisä, joka linkitti eri osat toisiinsa ja loi koko keikasta yhtenäisen.
Ennen keikkaa VIP-lipullisille oli oma tilaisuutensa, ja keikan jälkeen KAMIJOn kanssa oli mahdollista saada yksitellen yhteiskuva erillisellä kuvauslipulla.
VIP-tilaisuus järjestettiin Glorian parvella, jossa faneilla oli mahdollisuus kätellä KAMIJOa, sanoa halutessaan muutama sana sekä antaa jokin pieni lahja. Myös valokuvaus järjestettiin ylhäällä parvella, jossa henkilökunnalla oli käytössään kaksi Polaroid-kameraa, joilla otettiin vuorotellen kuvia, jotta kuvaaminen sujuisi mallikkaasti.
Yleisesti ottaen salissa oli hyvä energia ja varsinkin yleisön keskiosassa ja vasemmassa reunassa tunnelma oli varsin korkealla. Yleisössä monella oli valaistuja ruusuja, joita heilutettiin kappaleiden tahtiin. Vain harva pysyi paikoillaan: lähes jokainen liikkui musiikin mukana tavalla tai toisella. Saavuin keikalle avoimin mielin enkä todellakaan pettynyt, joten suosittelen KAMIJOa ja hänen esityksiään lämpimästi myös kaltaisilleni, joille hänen musiikkinsa ei ole kovinkaan tuttua.
Keikkakuvan on toimittanut B7Klan. Kuva on otettu Lontoon keikalla 13.9.
