SANAn kanssa keskusteltiin muun muassa hyvästä musiikista ja luonnon inspiroivasta vaikutuksesta.
Hieman kiireisestä aikataulusta huolimatta JaME:lle järjestyi 4. syyskuuta tilaisuus istahtaa toviksi takahuoneen sohvalle haastattelemaan Suomessa ensi kertaa vierailevaa SANAa. Molemminpuolisten tervehdysten ja esittäytymisien jälkeen sukelsimme aikaa tuhlailematta asiaan.
Voisitko aloittaa kertomalla musiikistasi sellaisille, jotka eivät sitä ennestään tunne?
SANA: Perustaltaan kyse on j-rockista. Rock-soundi on tärkeässä osassa, mutta mukana on myös huomattavasti dance-vaikutteita.
Soitit ennen bändissä nimeltä MASK, mutta kierrät nyt soolona...
SANA: Itse asiassa minulla on tälläkin hetkellä Japanissa bändi nimeltä Kαin.
Tosiaan. Minkälaisia eroavaisuuksia soolona ja bändin kanssa kiertämisen välillä on?
SANA: No, ensinnäkin soolona saan tietysti tehdä kaiken itse. Bändissä taas on kyse eri soittajien muodostamasta kokonaisuudesta, joka pitäisi saada toimimaan yhtenäisesti.
Soolona esiintyessäsi joudut luonnollisesti kantamaan paljon enemmän vastuuta. Onko se raskasta?
SANA: Mmh, on siinä toki haasteensa...
Pidät kuitenkin soolona esiintymisestä enemmän?
SANA: Kyllä!
Takanasi on jo todella pitkä, yli kuukauden kestänyt Euroopan-kiertue. Onko sinulla ollut jotain suosikkipaikkaa tähän mennessä?
SANA: Suurin osa keikoista on ollut Itä-Euroopassa, kuten Venäjällä ja Ukrainassa. Siksi tuntuu siltä, että olen oppinut ymmärtämään esimerkiksi venäläisiä faneja parhaiten. Suomessa taas kun en ole koskaan ennen käynyt...
Tämä tosiaan on ensimmäinen kertasi Suomessa?
SANA: Kyllä. Olen tätä ennen pysähtynyt ainoastaan lentokentällä konetta vaihtaessa.
Onko vielä paikkoja, joissa et ole käynyt ja joissa tahtoisit vierailla?
SANA: Etelä-Amerikassa, kuten Brasiliassa ja Argentiinassa, olisi hienoa käydä.
Haluaisitko jakaa jonkun hauskan tarinan kuluneelta kiertueelta?
SANA: Mitään erityisiä ongelmia ei ole ollut, mutta... vessojen lukot ovat joka paikassa erilaisia ja se on aiheuttanut hieman hämmennystä. Joissain paikoissa on pyörivät lukot ja joissain kahvaa pitää painaa tiettyyn suuntaan, joissain on pelkkä haka ja niin edelleen. Minulla on joskus saattanut mennä kymmenen minuuttia vessassa, kun en ole tajunnut, miten lukko toimii.
Tuohon varmaan monet ovatkin matkustaessaan törmänneet. Hauskaa, kuinka erilaisiksi niitä eri paikoissa on suunniteltu.
SANA: Niinpä.
Kuinka sinusta tuli ammattimuusikko? Opiskelitko jossain muusikoksi vai tapahtuiko kaikki enemmän tai vähemmän sattumalta?
SANA: Olin melko nuori, kun näin ensimmäistä kertaa LUNA SEAn televisiossa. Olin aivan häkeltynyt. Se vaikutti minuun todella syvästi...
Tiesit heti, että tuota sinäkin haluaisit omalla tavallasi tehdä?
SANA: Nimenomaan.
Oletko tutustunut kiertämiesi maiden musiikkiin tai onko sinulla jotain länsimaisia artistisuosikkeja?
SANA: En ole tällä kiertueella erityisemmin tutustunut mihinkään uuteen, mutta pidän kovasti U2:sta. Sitten on tietysti Prince, Michael Jackson ja niin edelleen...
Entä japanilaisia suosikkiartisteja? LUNA SEAn lisäksi.
SANA: No niitä on paljon. Pidän kovasti Dir en greystä. Heidän musiikkinsa on kunnioitusta herättävän monipuolista ja tunnelmallista. Se, kuinka laululla pystyy ilmaisemaan niin monenlaisia tunnelmia, on vaikuttavaa. En erityisemmin välitä heidän kaikkein raskaimmista hetkistään, mutta kokonaisuutena heidän musiikkinsa on todella tunnelmallista ja vaikuttavaa.
He ovatkin myös Suomessa sangen suosittuja. Oletko koskaan miettinyt itse kokeilevasi samanlaisia lähestymistapoja laulujen esittämiseen kuin Kyo?
SANA: En sentään. Itse asiassa olen muutamia kertoja ollut Dir en greyn kanssa samoissa tilaisuuksissa, niin että olen saanut tutustua yhtyeen jäseniin. Olen tavannut Kaorun ja Dien, mutta Kyota en koskaan. Hän on aina ollut takahuoneessa tai jossain muualla poissa.
Hän taitaa viihtyä yksin...
SANA: Todellakin.
Olet yhtyeissäsi soittanut kitaraa, kuten nyt myös soolona kiertäessäsi. Hallitsetko muita soittimia?
SANA: En. Soitan ainoastaan kitaraa. Bassoa soittelen joskus vähäsen, mutta pääasiassa vain kitaraa.
Jos saisit valita yhden soittimen, jonka voisit hallita, mikä se olisi?
SANA: Viulu. On uskomatonta, kuinka yhdellä ainoalla soittimella voi saada aikaan niin voimakkaasti melodian ja rytmin ja luomaan vielä niin vahvoja tunnelmia.
LUNA SEAn musiikissahan soi myös viulu kauniisti...
SANA: Aivan niin.
Facebook-sivullasi lukee vaikutteidesi kohdalla ”Moon & Sea and People's passion”. Tajusin itse asiassa vasta hetki ennen haastattelua, että siinäkin taitaa olla viittaus LUNA SEAhin?
SANA: Kyllä...
Kysyn silti myös aikomani kysymyksen, sillä minusta nuo ovat erittäin kauniisti ilmaistut vaikutteet. Koetko inspiroituvasi luonnosta, kuten nyt esimerkiksi vaikkapa kävelemällä kuun valaisemaa merenrantaa pitkin?
SANA: Mmh... kyllä varmasti. On mielenkiintoista, kuinka elinympäristömme ovat nykyään niin erilaisia. Kaupungeissa on korkeita rakennuksia, mutta myös luontoa voi puistojen muodossa olla siinä aivan vieressä. Tokiossa taas esimerkiksi on vain niitä korkeita rakennuksia. Luonto taas on erillään jossain kauempana.
Niin, luontomaisemien tarjonta taitaa tosiaan olla Tokion keskustassa aika tiukassa...
SANA: Meristä taas tulisi minusta huomata se, kuinka ne yhdistävät keskenään aivan erilaisia paikkoja. On laajoja meriä, joiden rannoilla elää eri kansoja ja niin kovin paljon erilaisia ihmisiä. Sitten toisaalta meriäkin on niin paljon erilaisia... suuria valtameriä ja sitten pienempiä, kuten tässä Suomen ja Viron välissä.
Eli meret voisi tulkita vähän kuin eri ihmisiä ja myös musiikillisia vaikutteita yhdistäviksi tekijöiksi?
SANA: Aivan niin.
Kun aika alkaa olla käytetty, on syytä päättää jutustelu. Vuolaiden kiitosten lomassa toivotetaan artistille hyvää konserttia ja jäädään innolla odottamaan, mitä tuleman pitää.
Haastattelusta ja sen mahdollistamisesta kiitetään lämpimästi SANAa, J-Fashion Fairin Emmi Tulokasta sekä kaikkia muita osallisia.
