Perjantaina 16. lokakuuta Nosturi täyttyi jo aikaisin jonottamaan saapuneista
MIYAVIn faneista. Artisti saapui Suomeen We Are The Others -kiertueensa päätöskeikalla, joka ei jättänyt paikalle saapuneita kylmäksi. Ennakkoon lippuja ei oltu myyty loppuun, mutta paikalle oli saapunut kuitenkin melko suuri määrä faneja.
Illan aloitti suomalainen The Hearing, jonka elektropopin ja IDM:n välimaastossa poukkoileva musiikki pohjautuu artistin lavalla tekemiin looppeihin. Ihastuttavan ujolla olemuksella varustettu artisti on esiintynyt aiemmin esimerkisi
30 Seconds to Marsin lämppärinä, joten kokemattomasta esiintyjästä ei voida puhua. Hänen musiikkinsa oli yhtä aikaa sekä valtaisia äänivalleja luovaa että herkkää ja hieman kotikutoisen lämpöistä. MIYAVIa odottamaan saapunut yleisö ei kuitenkaan nähdäkseni lämmennyt artistille yhtä paljon kuin olisin odottanut. Enemmän tanssijalka nimittäin vipatti käsittämättömän joulujazzin soidessa roudaustaukojen aikana. Melko outo valinta keikkapaikalta taustamusiikiksi.
Tasan kymmeneltä saapui lavalle itse pääesiintyjä. MIYAVI ja BOBO saivat yleisön puhkeamaan valtaisiin suosionosoituksiin välittömästi esiin astuessaan ja tästä huomasi, kuinka odotettu keikka oli kyseessä. Setti alkoi, kuten arvata saattoi, uuden levyn kappaleella
Cruel. Amerikkalaisesta vaihtoehtorockista vaikutteita saanut kappale vyörytti yleisön päälle valtavia äänimassoja ja ilmeisesti yleisö osasi jo sanatkin kyllin hyvin laulaakseen mukana. Siitä eteenpäin keikka oli melkoista hittiputkea.
Kappaleessa
What's My Name? saatiin kuulla jälleen släppikitarointia, josta artisti parhaiten tunnetaan.
Come Alive alkoi MIYAVIn ja BOBOn vuorotellessa lyhyillä fraaseilla, joissa he leikkimielisesti soittivat toisiaan suohon. Viimeistään tässä nähtiin BOBOn erinomaisuus rumpalina, hän ei kertaakaan pudonnut kyydistä vaikka millainen kuvio MIYAVIn puolelta irtosikin. Edelliseltä levyltä tuttu
Secret sai raa'an seksuaalisella voimallaan ja fuzz-kitaroilla yleisön sekaisin. Välissä MIYAVI kertoi kiertueen kulusta ja BOBOn paheesta syödä paljon roskaruokaa. Yleisö pääsi myös kuulemaan aiempaakin enemmän suomenkielisiä fraaseja, joita artisti oli opetellut.
Ensimmäinen vanhempi kappale,
What a Wonderful World, sai yleisön laulamaan lyriikoita tunteikkaasti MIYAVIn mukana. Tästä huomasi kuinka rakastettuja kappaleita artistin uran varrelle mahtuu. Onkin hyvä huomata, että niillä on yhä sijansa settilistassa elektronisemman tuotannon joukossa. Ensimmäinen akustisella kitaralla soitettu kappale oli jo aiemmin konsertin aloittanut
What's My Name?. Olin hieman pettynyt, sillä aiemmin kiertueella oli soitettu iki-ihanaa
Itoshii Hitoa. Tästä siirryttiin sujuvasti uuden levyn
Calling-kappaleeseen.
Välispiikeissään MIYAVI kertoi myös hieman idealistisia näkemyksiään musiikin voimasta ja siitä, mitä yleisön reaktiot hänelle merkitsevät. Nämä voisi tulkita helposti herkistelyksi tai huomion keruuksi, mikäli ei olisi niin selvästi näkyvissä, kuinka tosissaan hän sanomansa kanssa on. Koko uransa ajan artisti on pyrkinyt levittämään positiivista energiaa ja voimaa niiden joukkoon, joilla sitä ei ole. Tähän viittaa myös uuden levyn ja kiertueen nimi.
Cry Like This,
Survive,
Let Go,
The Others ja lopulta
Horizon lisäsivät keikan tanssittavuutta koko ajan suuremmaksi. Yleisö tanssi kuin riivattuna ja lauloi mukana jokaisessa yhteislauluosiossa. Oli myös upeaa nähdä, kuinka paljon MIYAVI nautti lavalla olosta.
Encoressa saatiin kokea humoristisia hetkiä kun MIYAVI nappasi akustisensa esiin ja ryhtyi hakemaan lyriikoita älypuhelimensa syövereistä. Verkkoyhteys oli kuitenkin niin tukossa, että hän joutui käsittelemään tilannetta huumorilla ja kertomaan muun muassa, kuinka BOBO tutustui ihmisiin Espanjassa esittelemällä itsensä MIYAVIn rumpaliksi. Verkkoyhteyden palattua yleisö sai kuulla
We Love Youn ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen soitettuna. MIYAVI ei saanut sanoja näkyviin eikä muistanut kaikkea, mutta yleisö auttoi häntä laulamalla ponnekkaasti kappaleen mukana.
Eivätkä hauskat tilanteet tähän jääneet, vaan seuraavana kappaleena kuultiin Mission Impossiblen teema, jonka MIYAVI teki elokuvasarjan uusimman osan japanilaista traileria varten. Yleisö oli kuin hurmiossa tunnistaessaan kappaleen ja se nousi erääksi keikan kohokohdista.
Encoressa kuultiin myös
Futuristic Love, jonka villeimpinä hetkinä MIYAVI soitti sooloa kaiuttimen päällä selällään ja roudari joutui huolehtimaan, että hän kestää piuhan päässä. Keikka päättyi
Day 1 -kappaleeseen joka sai yleisön vielä kerran osallistumaan näihin villeihin bileisiin. Kappaleen loputtua MIYAVI kätteli eturivissä olevaa väkeä ja otti kuvan yleisöstä.
Kokonaisuutena keikka oli yhtä aikaa hauska ja taidokas. MIYAVIsta on vuosien aikana kasvanut erinomainen viihdyttäjä ja esiintyjä, jonka kappaleet ovat tunnistettavia genrevaihteluista huolimatta. Uskon että, kaikki paikalla olleet fanit, kuten itsekin, jäävät odottamaan millaisen kattauksen kanssa hän saapuu Suomeen ensi kerralla.
Settilista:
Cruel
What's My Name?
Come Alive
Secret
What a Wonderful World?
What's My Name? (AC ver,)
Calling
Cry Like This
Survive
Let Go
The Others
Horizon
Mission Impossible Theme
Futuristic Love
Day 1
