MUCC haastattelussa Helsingissä

JaME tapasi MUCC:n Helsingissä ennen bändin Euroopan Chemical Parade -kiertueen toista konserttia 17. tammikuuta 2011. Bändi kertoi uusimmasta albumistaan, Karmasta, sekä yleisemmin musiikkiin liittyvistä ajatuksistaan ja tunteistaan.

Viime lauantaina soititte Euroopan-kiertueenne ensimmäisen keikan Moskovassa. Miltä tuntuu olla taas Euroopassa?

Tatsuro: On kylmä!
Miya: Se on mukavaa.

Viime kiertueenne Euroopassa oli hyvin pitkä. Tällä kertaa keikkoja on vähemmän. Uskotteko, että se tekee tästä kiertueesta tunnelmaltaan erilaisen?

Miya: Se voi muuttaa tunnelmaa.
Tatsuro: Tuntuu kuin olisimme kiertueella Japanissa. Vaikka kiertueen mittakaava Euroopassa on tällä kertaa pienempi, meillä on samanlainen tunne kuin ollessamme pidemmällä kiertueella Japanissa.

Uusin albuminne Karma on sekoitus monenlaisia tunnelmia - tanssirytmeistä jazzahtaviin kappaleisiin ja rauhallisiin melodioihin. Millainen prosessi kappaleiden kirjoittaminen oli?

Miya: Jokainen meistä, ilman valmisteluja tai keskustelua etukäteen, kirjoitti omat kappaleensa. Sitten yhdessä vaiheessa tapasimme ja kokosimme ajatuksemme yhteen, ja niin albumi syntyi. Joten oikeastaan se tapahtui kuten yleensä.

Mitä CD-kannen vuohet, kaasunaamarit ja pinkki taivas kertovat albumin teemasta?

Miya: Kun kuuntelin valmista albumia huomasin, että siinä on sekoitus hyvin erilaisia vaikutteita ja elementtejä, sekä digitaalisia soundeja että puhdasta instrumentaalisointia. Kappaleissa vaikutteet olivat sekoittuneet, joten halusimme saada nämä tunteet ja vaikutteet myös näkyviin levynkansissa sekoittaen sekä kemiallisia että orgaanisia piirteitä.

Olette tunnettuja siitä, että tyylinne muuttuu jokaisen albumin myötä. Tämä tuo teille uusia kuulijoita, mutta vaatii myös faneiltanne avarakatseisuutta. Miten uskotte tämän vaikuttaneen uraanne?

Miya: Oikeastaan tämä muutos on MUCC, se olemme me itse. Joten rehellisesti sanottuna emme välitä.

Millainen on suhteesi omaan soittimeesi, tai Tatsuro, ääneesi? Mistä pidät siinä eniten?

SATOchi: Pidän rummuista, koska jos niitä lyö lujaa, niistä lähtee voimakas ääni, ja jos lyöt niitä varovasti, se kuulostaa pehmeältä. Ne ilmaisevat tunnetta suoraan ja välittömästi. En ole kovin korkeasti koulutettu - siksi pidän tästä instrumentista hyvin paljon, se muistuttaa suuresti minua itseäni.
Miya: Valitsin kitaran, koska vain satuin soittamaan sitä. Asia ei muuttuisi, vaikka soittaisin rumpuja sen sijaan. Minulla ei siis ole mitään erityistä sanottavaa tästä suhteesta.
Tatsuro: Koen ääneni omana instrumenttinani, mutt ero ääneni ja muiden instrumenttien välillä on se, että en voi muuttaa sen sointia, sillä se on osa minua. Yritän siis käyttää sitä parhaani mukaan.
YUKKE: Ensinnäkin en uskonut, että osaisin soittaa rumpuja enkä osannut laulaa - siksi minusta ei tullut rumpalia tai vokalistia. Oli siis vain kaksi vaihtoehtoa jäljellä, kitara tai basso. Näistä kitara on oikeastaan hyvin tärkeä osa bändiä, kitaristi seisoo aina keskellä lavaa ja esittelee taitojaan. Mutta se ei sovi luonteeseeni, viihdyn paremmin taustalla. Valitsiin siis basson, koska sen ominaisuudet vastaavat omaa persoonallisuuttani.

Kappale Daraku Karma-albumilla on laulettu teille epätyypilliseen tapaan lähes kokonaan englanniksi. Miten tämä kappale syntyi? Tatsuro, miltä tuntuu laulaa vieraalla kielellä?

Tatsuro: Kirjoittaessani kappaletta ajattelin japanilaisia fanejamme, jotka kuuntelisivat kappaletta. Suurin osa heistä ei ymmärrä kappaleen juonta, jos se on kirjoitettu kokonaan englanniksi - sen sijaan he aistivat ensimmäisenä tunnelman. Jos kappale on japaniksi, he ymmärtävät mistä laulamme ja voivat muodostaa omia mielikuviaan. Mutta jos laulamme englanniksi, heidän on pakko kuunnella itse kappaletta, tuntea sen tunnelma ilman, että he ymmärtävät lyriikoita. Tämä ajatus oli ensimmäisenä mielessäni johtamassa kappaleen kirjoittamiseen englanniksi. Kappaleen laulaminen livenä tuntuu raikkaalta, todella uudelta sekä mielenkiintoiselta. Mutta kiinnostavaa on, että soittaessamme kappaletta Euroopassa tilanne on täysin päinvastainen. Täällä he ymmärtävät englanninkieliset lyriikat ensimmäisenä, mikä tuo asiaan lisää pohdittavuutta.

Monille faneillenne musiikillanne on paljon henkilökohtaista merkitystä. Miltä tuntuu olla tällaisessa asemassa - tekemässä kappaleita, joista voi tulla todella tärkeitä toisille ihmiselle?

Miya: Olen siitä todella iloinen.
Tatsuro: Olen myös mielissäni siitä, että kappaleistamme voi tulla erityisiä faniemme elämässä, sillä sama asia tapahtui myös minulle kasvaessani musiikkia kuunnellen. Minulla on myös kappaleita, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä.

Entä mitä musiikki merkitsee teille itsellenne?

SATOchi: Tämä kuulostaa vähän hassulta, mutta se muistuttaa hyvin paljon ilmaa: se on aina olemassa, vaikka sen olemassaoloa ei huomaisi. Sitä voi ajatella hyvin syvällisesti, mutta vaikka sitä ei ajattelisi, se on silti läsnä. Sen olemassaoloa ei huomaa. Tätä musiikki on minulle.
Miya: Minulle musiikki on jotakin, johon kaikki tekemiseni liittyy. Sillä on myös merkitys päiväkirjanani.
Tatsuro: Ajattelen melko lailla samalla tavalla kuin SATOchi. Se on aina läsnä, se on niin luonnollista, ettei sen olemassaoloa huomaa.
YUKKE: Musiikista on tullut elämäni tärkeimpiä asioita, sillä jos en olisi kiinnostunut musiikista ollessani yläasteella tai lukiossa, en olisi tässä nyt.

Mitä tunnette soittaessanne?

Tatsuro: Kun laulan lavalla, voin innostua todella. Tunnen jännitteen ja muita asioita, joita ei ole olemassa arkielämässä, ne tuntee vain lavalla.
SATOchi: Aina kun soitan musiikkia, minulla on taipumus rehennellä. En tiedä miksi, mutta aina kun istun rumpalin tuolille, alan leveillä taidoillani.
Miya: Itse en huomaa miten muutun lavalla. Ehkä jos joku muu näkee minut soittamassa, hän näkee, että olen erilainen lavalla tai soittaessani, mutta itse en huomaa muuttuvani.
YUKKE: Kun soitan bassoa tunnen jännitteen muutoksen matalasta korkeaan. Tätä en normaalissa arkielämässäni tunne.

Olette soittaneet satoja keikkoja. Millainen on tunteenne juuri ennen lavalle astumista? Onko se muuttunut vuosien mittaan?

Tatsuro: Minua hermostuttaa.
Miya: Minäkin tunnen itseni hermostuneeksi.
SATOchi: Minä myös.
YUKKE: Minua hermostuttaa myös, mutta yleisön äänet saavat minut todella innostumaan.

Mitä haluaisitte välittää esiintymisillänne yleisölle? Mitä haluaisitte kuulijoittenne kokevan?

Miya: Jos he nauttivat tilasta ja ilmapiiristä ollessamme siellä yhdessä, se on jo aika hyvä.

Mikä on parasta kiertue-elämässä?

YUKKE: Ruoka.
Tatsuro: Nautin siitä nimenomaisesta hetkestä, kun käyn nukkumaan todella onnistuneen keikan jälkeen.
Miya: Pidän prosessista, jossa bändi muuttuu kiertueen alusta kohti sen puoliväliä ja loppua. Siitä pidän eniten kiertämisessä.
SATOchi: Pidän vaikeuksista - YUKKEn ongelmista.

Entä mikä saa teidät kaipaamaan kotiin?

Tatsuro: Kun olemme pitempään kiertueella, kaipaan todella japanilaista ruokaa.
YUKKE: Kun olen pitkällä kiertueella, alan kaivata omaa tyynyäni.

Palaatte toukokuussa Nippon Budokanille, jossa soitatte kaksi konserttia. Millaisin tuntein odotatte niitä?

Tatsuro: Toivon, että voimme soittaa kuten tavallisesti.
Miya: Olemme soittaneet enimmäkseen pienemmillä keikkapaikoilla, mutta Budokanilla voimme esiintyä suuremman tuotannon voimin. Silloin voimme paremman esiintymisen kautta ilmaista itseämme ja albumiemme konsepteja niin kuin ne on tarkoitettu. Odotan sitä innolla ja toivon todella että myös eurooppalaiset fanit tulisivat Japaniin katsomaan meitä Budokanilla. Se olisi hienoa.

Onko teillä lopuksi viestiä suomalaisille faneillenne?

SATOchi: Suomessa on hyvin kylmä, mutta MUCC:n konsertti lämmittää teitä. Tulkaa siis kuuntelemaan meitä lämmitelläksenne.
Miya: Pidän paljon suomalaisesta kulttuurista ja olen iloinen, että voimme palata tänne lähes joka vuosi. Olen siitä todella onnellinen, joten toivon, että tämä jatkuu myös tulevaisuudessa.
Tatsuro: Olen todella iloinen, että voimme palata täne yhä uudestaan. Tuntuu, että täällä on paljon faneja, jotka ovat todella odottavat meitä. Nautimme siis esiintymisistämme täällä, mutta toivon silti, että fanimme nauttisivat vielä enemmän kuin me.
YUKKE: Olen myös iloinen siitä, että fanimme näyttävät innostuksensa meille niin välittömästi, että pystyn tuntemaan kuinka he ovat odottaneet meitä. Se saa minut onnelliseksi.


JaME kiittää bändiä, MAVERIC DC GROUPia ja Gan-Shinia haastattelun mahdollistamisesta. Pariisissa otetusta kuvasta kiitos kuvaaja Didier Cabochelle.