Särmikkään esiintyjän ja varsin omaperäisen äänen yhdistelmä tuo markkinoille singlen, joka ui glitterissä ja maistuu makealta.
Koda Kumi loistaa tällä hetkellä Japanissa paikallisen popmusiikin esikuvana: tämä nainen ei todellakaan huku lukuisten yrittäjien sekaan. Suorastaan ärsyttävän seksistinen ja pitkälle stailattu imago yllättävät herättäen inhon sijasta kunnioitusta artistin rohkeutta ja aloitteellisuutta kohtaan. Tämähän on juuri sitä, mihin koko musiikkiteollisuus tähtää: omaperäisyyteen. Biisien tunnelman taiteillessa ”mainstreamin” rajalla tilanteen pelastaa laulajan ihailtava usko omaan suoritukseensa – mielenkiinto herää väkisinkin.
Lollipop ensimmäisenä kappaleena tuntuu johdattelevan jo alun rytmillä kuuntelijan sisälle maailmaansa. Tasajakoisuus tekee Lollipopista tanssittavan – siihen on helppo tarttua ja siinä on myös tanssijan iloksi hillittyä vaihtelua. Riimittely tuo monipuolisuutta kertosäkeiden välillä sopien singlen rosoiseen tyyliin sekä piristäen – joskin myös korostaen - tasaisuutta. Laulajattaren äänessä kaikuvat leikkimielisyys ja keveys antavat melodialle tulisuutta, jota muuten niin tavanomaiset ratkaisut sisältävä kappale epätoivoisesti kaipaa. Lollipop loppuu nopeasti eikä jätä kuulijaa odottelemaan, vaikka viime metreillä saattaakin jo kyllästyä yksinkertaisuuteen. Tiivis lopetus laittaa biisin pakettiin ja siirtää sen takaisin kuunneltavien, rullaavien ja ”ihan hyvien” listoille.
Inside Fishbowl ja Outside Fishbowl ovat käytännössä yksi ja sama kappale – nimien perusteella odotus kohdistuu jälkimmäiseen, koska koko Gossip Candyn teema tuntuu olevan tämä yleisten odotusten rikkominen – eli kalamaljasta pois hyppääminen. Koda Kumin äänessä on se erityispiirre, että laulaja käyttää hyödykseen sekä hentoista vuotoisaa – ja genrelle tyypillistä – kevyttä äänenlaatua että vahvaa, tiivistä ja aikuista soundia. Inside Fishbowlissa on kuultavissa selkeämmin tämä heleämpi, toisaalta heikompi puoli. Outside Fishbowl osoittaakin loogisesti toisen ääripään. Melodioiden ollessa lähes identtiset huomio kohdistuu sanoituksiin ja niiden eroavaisuuksiin: sisällä kalamaljassa pyydetään vanhemmilta rintaimplantteja, ollaan vapaita, tanssitaan ja eletään jonkun toisen unelmaa. Ulkopuolella maljaa kapina auktoriteetteja, odotuksia ja aikaa vastaan enteilee omien siipien levittämistä sekä elämistä oman pään mukaan. Melodiakin alkaa miellyttää muutaman kuuntelukerran jälkeen – sen teho on muistettavuudessa, mutta ennen kaikkea siinä, että molempia kappaleita jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan. Äänenlaatu, kappaleiden hienoiset erot toteutuksessa ja sanoitusten rajanveto toistavat yhdessä samaa totuutta, mikä pistää kuulijan ajattelemaan ja keskittymään ohikiitäväksi hetkeksi omiin arvoihinsa.
Mitä olisikaan popsingle ilman virallista balladia? For you hoitaa kyllä osuutensa – vieläpä ihan komeasti. Melodiasta löytyy perinteisten pienten kellojen kimmeltävien siirtymien lisäksi muutakin: kaunista laulua siivittää silloin tällöin itsekseen jammaileva taustamelodia – joka sopii tietenkin kokonaisuuteen. Taustaa koristavat myös rikkaat ja kekseliäät valinnat rytmisoittimissa, joita toisaalta tuntuu olevan ehkä liikaakin, varsinkin lopun symbaalien iskiessä kilpaa lukuisten lauluraitojen kanssa. For you on laulullisesti Koda Kumin taitoa parhaimmillaan ja tuo kirkkaasti esille kyvykkyyden rauhallisempaankin ilmaisuun, vaikka kappale sortuukin noudattamaan yhtä aikamme pahimmista popin päähänpinttymistä: asteittain hiljentyvää fade out –lopetusta.
Got To Be Real on säästetty viimeiseksi, mikä on aivan ymmärrettävää. Sinkku on käynyt läpi Lollipopin makealta tasolta pinnan alle kalamaljojen kautta For youn lempeyteen ja nyt se lyö nyrkin pöytään todellisuuden puolesta. Vasta muutaman läpikuuntelun jälkeen tajuaa, miten hieno paketti Gossip Candy oikein onkaan ja kuinka Got To Be Real on asenteeltaan ja menevyydeltään sen ehdoton timantti – ollakseen cover. Paraatitunnelmainen biisi yhdistää jazzahtavan laulumelodian konemusiikin mahtipontiseen taustaan ja tuo mieleen Moulin Rougen teatraaliset elementit. Itse popdiiva pääsee revittelemään – siirappinen lauluääni ja pieni purevuus sopivat vieläkin paremmin yhteen. Got To Be Real herää uudelleen eloon säilyttäen alkuperänsä: kappaletta on kunnioitettu melkein viimeistä niekkua myöten. Tyylikään ei ole uutta – sen on kokeillut jo moni länsimaalainen artisti – mutta Koda Kumille tämä sirkuksen mieleen tuova keimailu sopii osuen ja upoten. Niin tekee kokonaisuutena singlekin.
