Ennakkohaastattelussa Church of Misery

Metallibändi Church of Miseryn kitaristi Tom Satan vastaili ennakkohaastattelussamme kysymyksiin bändin ajatuksia herättävistä aihevalinnoista, suosiosta Japanissa sekä tietenkin maalis-huhtikuisesta, Suomeenkin ulottuvasta Euroopan-kiertueesta. Lisäksi saimme tietää Tomin suosivan suomalaisia doom-yhtyeitä.


Mistä keksitte sarjamurhaajateemanne? Tuoko teema teille jatkuvaa inspiraatiota vai onko sen ylläpitämisessä omat haasteensa?

Tom Satan: Bändiä perustaessaan Tatsu tunsi sarjamurhaajateeman sopivan musiikkiin täydellisesti, ja aihepiiriä ja melodioita ympäröivät myös samankaltaiset tunnelmat. Se voi toimia todellisena inspiraation lähteenä, sillä kun tappajien lausahduksia kuuntelee, alkaa sanoituksia syntyä luonnostaan. Ongelmaksi asia uhkasi muuttua mahdollisesti siinä vaiheessa, kun samplet (lainatut ääninäytteet) meinasivat loppua, mutta sitten Tatsu löysi varsinaisen sample-aarreaitan, ja materiaalia riittää taas useampaa albumia varten.

Yksittäisistä kappaleista puheen ollen; kuinka tarkkaan perehdytte kuhunkin rikostarinaan vai käytättekö hyväksenne lähinnä vain aiheen pintapuolista tunnelmaa? Kuinka ideanne saavat alkunsa?

Tom Satan: Perehdymme melko hyvin jokaiseen tappajaan. Tai siis, Tatsu on kiinnostunut aihepiiristä, joten hän tietää paljon joka tapauksessa. Laulut saavat aina alkunsa parista hyvin yhteensopivasta riffistä. Riffi on alku ja loppu, oikeasti! Tatsu istuu kotona ja soittelee oudolla, pienikokoisella, elefantinmuotoisella matkakitarallaan luoden näitä rokkaavia lauluja. Sarjamurhaaja valitaan myöhemmin ja sanoitukset tulevat viimeisenä.

Euroopassa metalli on suosittua, mutta miten on laita Japanissa? Miten musiikkinne otetaan vastaan kotimaassanne?

Tom Satan: Ylipäätään metalli on todella suosittua täällä. Mikä tahansa roihuavilla kaksoiskitaroilla toteutettu on suosittua. Kovin moni paikallinen yhtye ei kuitenkaan tee suurta vaikutusta ulkomailla. Me keräämme täällä hyvän yleisön, mutta se ei välttämättä ole doom-yleisö. Soitamme erilaisten bändien kanssa kaikkea thrashista hardcoreen ja likaiseen rock'n'rolliin asti. Näin energiset keikat syntyvät.

Negishi palasi yhtyeeseen pitkän tauon jälkeen. Hän taisi todella viihtyä viime kiertueella, jonka aikana hän tuurasi yhtyeestä äkillisesti eronnutta Hidekiä.

Tom Satan: Olen iloinen, että Negishi on palannut jäädäkseen. Hän oli mahtava tuolla kiertueella, ja rukoilin, että hän liittyy bändin täysipäiväiseksi jäseneksi. Asian hitaaseen edistymiseen oli syynä se, että Tatsulla ja Junjilla oli jotain ongelmia liittyen hänen aiempaan lopettamiseensa, ja Negishillä puolestaan oli ongelmia sellaisten asioiden kanssa kuten englanniksi laulaminen, mutta hän piti ison juttutuokion näiden kahden muun kanssa ja keskusteli asiat selviksi. Kokoonpano on mahtava hänen ollessaan äänessä. Hän on yksi pysäyttämättömimpiä esiintyjiä, mitä olen koskaan nähnyt. Tästä kiertueesta tulee mahtava.

Musiikkityyliänne verrataan usein varhaiseen Black Sabbathiin. Mitä ajattelette tästä vertauksesta? Onko teillä muita bändejä, jotka ovat inspiroineet teitä?

Tom Satan: Teemme sen täysin tahallamme, jotta ihmiset voivat verrata meitä Sabbathiin niin paljon kuin haluavat. Black Sabbath merkitsee meille kaikkea. Se on ilma, jota hengitämme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sen vaikuttaneen yksin meihin. Olemme saaneet vaikutteita 70-luvun hard rockista, metallista ja hardcoresta. Tatsu tykkää kovasti Ruotsin Novembresta ja kraut-rockista. Hän itse asiassa sanoo Novembren olevan hänelle yhtä tärkeä kuin Sabbath. Negishi taas rakastaa japanilaista hardcorea ja Junji blues-tyylistä musaa. Minä rakastan perinteistä doomia, ja metallia ylipäätään. Me kuuntelemme paljon, se on varma. Itse asiassa me kaikki kuuntelemme laajalti eri juttuja.

Uusin albuminne Houses of the Unholy viivästyi, sillä päädyitte äänittämään sen uudelleen. Mitä oikeastaan tapahtui?

Tom Satan: Ensimmäisellä kerralla äänitimme sen Den Haagissa sijaitsevassa studiossa, jonka omistaa Guy Orange Shunshinesta. Olimme kuulleet joitakin siellä äänitettyjä levyjä, jotka kuulostivat mahtavilta. Tiedäthän, sellaisia jotka kuulostavat aidosti likaisilta 60-luvun lopun ja 70-luvun alun levyiltä. Noh, menemättä liiaksi yksityiskohtiin, levy saapui ja kuulosti kauhealta, joten meidän piti tehdä se uudelleen. Emme saaneet haluamaamme miksaajaa, nauha sekoili koko ajan ja basso oli epävireinen koko äänitysten ajan, koska Tatsun basson intonaatio oli pielessä, mitä hän ei huomannut. Kaverit, näin sitä käy, kun tiputtelee instrumentteja portaita alas. Joka tapauksessa päätimme tehdä albumin saman miksaajan ja studion, joiden kanssa olemme tehneet suurimman osan julkaisuistamme. Kaikki sujui mainiosti, ja albumi rokkasi.

Musiikillisesti olette hyvin monipuolisia; levytyksiänne on kehuttu niin groovaaviksi kuin sopivan rockahtavaksikin, vaikka pääpaino on edelleen painostavan raskaassa soundissa. Mutta mitkä kappaleistanne toimivat mielestänne erityisen hyvin myös livenä? Onko teillä omaa keikkasuosikkia?

Tom Satan: Tuo on totta. Olemme yhtä lailla rock-bändi kuin doom-bändikin. Tekemisissämme on paljon mukana Stoogesia, MC5:ia jne. Rakastamme eniten keikkoja ja saamme melko nopeasti selville, mitkä kappaleet toimivat parhaiten livenä. Se on varsin hikinen kokemus. Henkilökohtaiset suosikkini ovat I, Motherfucker, Where Evil Dwells, Killfornia, Shotgun Boogie, Red Ripper Blues ja Spahn Ranch.

Keikkailette ahkerasti Euroopassa, joten olette varmasti jo tottuneet eurooppalaisen metallikannan äänekkääseen ilakoimiseen. Onko teillä kuitenkin joitakin erityisodotuksia juuri Suomea ja siellä pidettäviä keikkojanne kohtaan?

Tom Satan: Itse asiassa yleisö täällä ei ole niin varautunutta kuin saatat kuvitella. Se on saattanut olla sellainen ennen, mutta nykyään ihmiset rokkaavat aivan kuin missä tahansa muuallakin, paitsi että he ovat hieman hiljaisempia kappaleiden välissä. Emme malta odottaa kiertueelle pääsemistä. Elämme keikkoja varten, joten olemme hyvin innostuneita. Tämä tulee olemaan pisin kiertueemme tähän asti. Henkilökohtaisesti olen iloinen, että pääsen viimein soittamaan Suomessa, sillä mahtava Reverend Bizarre on yksi kaikkien aikojen lempparibändeistäni. Itse asiassa sanoisin heidän olleen 2000-luvun ykkösbändini. Rakastan myös Minotauria, joten tulee olemaan jännittävää soittaa heidän kotimaassaan. Suomesta löytyy kivenkovia kavereita, se on varma.

Onko teillä viimeistä kommenttia lukijoillemme?

Tom Satan: Emme malta odottaa, että näemme teidät kaikki. Annamme itsestämme 110 % joka ilta, joten valmistautukaa tanssimaan. He he!

Let there be doom!!!

–

Church of Misery keikkailee Suomessa maaliskuun lopulla yhteensä neljän esiintymisen ajan. Yhtyeen musiikkia voi kuunnella ennakkoon MySpacesta.

24.3. Kuudes Linja, Helsinki
25.3. Lutakko, Jyväskylä
26.3. Nuclear Nightclub, Oulu
27.3. S-osis, Turku

JaME kiittää sekä itse bändiä että Blow Up That Gramophonen Esaa haastattelun mahdollistamisesta.