Dir en grey Metaltown-festivaaleilla

Dir en grey esiintyi viimeisenä Ruotsissa järjestetyn Metaltown-festivaalin kolmesta japanilaisbändistä soittaen näistä ainoana festivaalin päälavalla. Omalla soittovuorollaan heti MUCC:n jälkeen ja ennen Marilyn Mansonin astumista lavalle, se oli ainoa yhtye äänessä koko festivaalialueella. Tunti ennen keikan alkua lavan edusta oli harhauttavan tyhjä - aloitushetkeen mennessä se oli kuitenkin täyttynyt innokkaina odottavista faneista. Roudarien hoitaessa valmisteluja vaikuttavan kokoinen, uskollisista faneista ja uteliaista sivustakatsojista koostuva joukko kasvoi yhä.

Täydellisesti ajallaan SA BIR, Dir en greyn introkappale, kajahti soimaan. Yksi toisensa jälkeen bändin jäsenet astelivat lavalle tahdikkaan hillittyyn tapaansa käyttäen kukin hetken väkijoukon tervehtimiseen: kitaristi Die, basisti Toshiya, kitaristi Kaoru ja rumpali Shinya. Viimeisenä korviahuumaavasti hurraavan yleisön eteen astui vokalisti Kyo, joka hymyn sijaan pirskotti lavalle suullisen vettä. Jättäen väliin kaiken lämmittelyn tapaisen Kyo aloitti karjunnalla bändin käynnistäessä soittonsa OBSCUREn tyrmäävillä alkutahdeilla.

Villin moshauksen tahdissa kuluneen kappaleen jälkeen bändi käytti mahdollisuutensa tervehtiä yleisöä kunnollisesti: kitaroitaan ja käsiään nostaen he vastasivat yleisön riemukkaaseen huutoon. Seuraavana samaa, raivokasta tahtia jatkoi Merciless Cult. Sen melodisten osien aikana vokalisti Kyo kuitenkin täydensi ja elävöitti lyriikoita varman ilmaisevilla eleillään jo pahamaineisen kuuluisan punaisen laatikkonsa päällä seisten. Tämän jälkeen oli GRIEFin vuoro heittää bensaa innostuksen liekkeihin. Kitaroiden sointi oli uhkaava; Toshiyan pysäyttämätön energisyys kohtasi Kyon kiihkeän raivon. Koko bändi otti osaa taustavokaaleihin, mikä sai aikaan melko omalaatuisen dynamiikan.

Karhean ankaraa linjaa jatkaen seuraava kappale oli monisyinen Red Soil, jonka intensiivisyys vastasi edellisiä. Nämä alun vaikeahkotkin kappaleet olivat myös testi Kyolle, joka oli äskettäin ollut sairaalahoidossa. Bändin viimeisimmästä Euroopan-kiertueesta poiketen Kyo kesti paineet ja vastasi haasteisiin täysin mitoin: hänen äänensä kuulosti paremmalta kuin koskaan ja hän esitti kappaleet uskollisesti ja tunnepitoisesti. Hänen läsnäolonsa - välillä arvaamaton, välillä lähes hellä - hallitsi lavaa.

Dozing Green suorastaan luikerteli kuuluville. Kyon nyt paljaaksi riisuttu ylävartalo muovautui kiehtoviin asentoihin kuin aistinvaraista tanssia seuraten. Kappaleen loputtua Toshiya astui esiin huudattamaan yleisöä ehkä korvatakseen keikan silmiinpistävää välikommenttien puutetta. Väkijoukko vastasi intohimoisesti: huutoja tulvi kaikkialta yleisöstä. Tunnelman nostatus oli tarpeen, sillä seuraava kappale oli kahdeksanminuuttinen VINUSHKA. Intron pehmeä melodia terästi voimakasta rytmiä, ja bändi moshasi yhteen tahtiin. Katsoen ja osoittaen suoraan yleisöön Kyo huusi: ”Koko ga shinjitsu da!” (”Täällä on totuus!”), mihin fanit vastasivat raivokkaalla huudolla. Kaoru ja Die pysyivät suurimman osan ajasta omilla puolillaan luovuttaen näin kaiken huomion rytmisektiolle. Shinyan työ oli ihailtavaa: koko kappale rakentui monimutkaisille rumpurytmeille. Kappale saavutti huippunsa Kyon seotessa, haukkoessa ilmaa ja kirkuessa tuskaisena - ja sitten se loppui. Bändi käänsi selkänsä yleisölle näyttäen hetkellisesti uupuneelta.

Tauon yhä pidetessä kävi ilmi, että oli aika Kyon soololle. Vokalisti seisoi yksin keskellä lavaa kirkuen, kuiskutellen ja huokaillen äänellä, jota samanaikaisesti muunneltiin digitaalisesti. Avantgardistisen vaikeatajuinen esitys vaimensi yleisön, joka nyt kuunteli ihmeissään. Tavanomaiset metallifanit tosin vaikuttivat hieman levottomilta.

Ei hetkeäkään liian aikaisin bändi tuli takaisin asemiinsa houkutellen yleisön jälleen kiihkeään innostukseen. STUCK MAN kajahti kuuluville kiinnittäen jokaisen huomion. Tämä myrskyisä, energinen kappale sai hyvän vastaanoton; kivuliaan karheat vokaalit ja luodinnopeat huudot saivat lisäystä tehokkuuteensa. Basson matala jylinä soi hienosti yhdessä kauniin nopeatempoisten rumpujen sekä Dien funkahtavien melodioiden kanssa saaden yleisön hyppimään antaumuksella. Säväyttävän esityksen huipuksi bändi oli valinnut seuraavaksi kappaleeksi fanien suuren suosikin, THE FINALin. Tutun, pehmeän intron jälkeen päämelodia tuli kuuluville, mikä sai yleisössä aikaan massahysteriaa. Tarttuvat mutta kiinnostavat melodiat vetivät yhä useampia lähemmäs lavaa.

Juuri kun valtava yleisö oli pääsemässä mukaan menoon, oli välttämättömän tapahduttava: oli aika toiselle tauolle Kyon sooloa varten. Eturivissä vaikeroivia huutoja ihailtiin, mutta suuri enemmistö kohotti kulmiaan useat kävellen poispäin lavalta. Setin keskeyttäminen kahdesti kokeellista vokaalisooloa varten oli ehkä metalliyleisön edessä epäonninen valinta. Tämä kuitenkin osoittaa, että Dir en grey tulee aina olemaan ”ota tai jätä” -tyyppinen bändi, ylpeä omasta ainutkertaisuudestaan.

Yltiömäisen tunteellinen vokaaliosuus tuli päätökseensä, ja koko bändi kääntyi jälleen yleisön puoleen: oli BUGABOOn vuoro. Kyo haki nyt vuorovaikutusta osoitellen yleisöä ja riehuen samalla ympäriinsä. Vokalistin vaikuttavaa vaikerrusta hillitsi hieman Dien sävähdyttävä, korkeavireinen soitto. Staccatomainen rumpurytmi antoi Shinyalle mahdollisuuden loistaa taidoillaan massiivisen rumpusettinsä takana. Reiketsu nariseba oli voimakas ja rikas sekä tarjosi bändille mahdollisuuden vuorovaikutukseen väkijoukon kanssa. Toshiya käveli lavan poikki, ja Kyo levitti kätensä yllyttäen yleisöä liikkumaan eteenpäin, huutamaan lujempaa ja enemmän. Jopa Kaoru otti askeleen eteenpäin nyökyttäen päätään tarmokkaasti musiikin tahtiin.

Kurittavan raskas Agitated Screams of Maggots olikin lopulta yllättävän liikkumaton bändin tekemättä juuri muuta kuin moshaavan lakkaamatta. Kuulijoiden määrä kasvoi jälleen, mutta ainoastaan bändiä lähimpänä olevat olivat aktiivisesti mukana tunnelmassa. Selvästi paremmin yleisöön vetosi -saku-, jossa yhdistyivät death metal -tyyppinen kirkuminen ja melodiset osuudet; riehuvien ja moshaavien ihmisten määrä kasvoi yleisössä nopeasti. Kaoru, joka oli selvästi tyytyväinen yleisön reaktioon, hymyili leveämmin ja soitti intensiivisemmin kuin aiemmin.

Aivan liian pian Kyo huusi: “Final song of the tour!” - oli aika kiertueen viimeiselle kappaleelle. Tämä oli Gaika, chinmoku ga nemuru koro. Bändi antoi kaikkensa tälle vaikealle kappaleelle. Ajoittain soittimet peittivät vokaaleita, sitten toisinpäin, mikä sai aikaan vetoavan, hurjan vaikutelman. Kyo huusi väkijoukolle: ”Dance for me!”, ja fanit noudattivat käskyä liikkuen kukin musiikin mukana. Sitten kappale oli ohi, vaikka fanit yhä jatkoivat huutamista. Vokalisti jäi paikoilleen vielä muutamaksi arvokkaaksi hetkeksi taputtaen käsiään pariin otteeseen ja häipyi sitten lavalta ensimmäisenä, kuten aina. Muu bändi viivytteli vielä heitellen plektroja, vesipulloja ja rumpukapuloita yleisöön.

Tyytyväisyys oli nähtävissä lähes jokaisen kasvoilla: bändi päätti menestyksekkään Euroopan-kiertueen ja esiintyi yhdellä merkittävimmistä rock- ja metallifestivaaleista. Fanit saivat nauttia rehellisestä, voimallisesta esiintymisestä, ja loppukin yleisö pääsi näkemään erittäin ainutlaatuisen show’n.


Settilista:

SA BIR
OBSCURE
Merciless Cult
GRIEF
RED SOIL
DOZING GREEN
VINUSHKA
STUCK MAN
THE FINAL
BUGABOO
Reiketsu nariseba
Agitated Screams of Maggots
-saku-
Gaika, chinmoku ga nemuru koro