Miyavin uuden singlekokoelman aloittavat kappaleet Rock no gyakushuu -Superstar no jouken- ja 21sekikei koushinkyoku, jotka löytyvät alun perinkin samalta singlejulkaisulta. Ensimmäisenä mainittu on yksi tunnetuimmista ja mieleenpainuvimmista kappaleista, joita Miyavi on urallaan julkaissut. Hänen monipuolinen äänensä korostuu niin tässä kuin seuraavassakin kappaleessa, joka on allekirjoittaneelle hieman tuntemattomampi, mutta silti positiivinen yllättäjä. 21sekikei koushinkyokun erilaiset osuudet ovat suurta plussaa ja tuovat samalla lisää elementtejä ja eloa kappaleeseen. Havaittavissa on myös kauniimpia kohtia, vaikka kappale onkin muuten hyvin rock-painotteinen.
Kolmantena albumilla astuu vuoroon kappale Freedom Fighters -ice cream motta hadashi no megami to, kikan juu motta hadaka no ousama-, lyhennettynä siis pelkkä Freedom Fighters. Kappale on tämäkin yksi Miyavin parhaista. Se on tarttuva, nostattaa mielihalun tanssimiseen ja tuo elävänä mieleen kuvan sateenkaarihiuksisesta kitaravirtuoosista. Freedom Fighters on ehdottomasti kappale, jonka tahtoo ja ansaitsee kuulla livenä.
Kekkonshiki no uta on edeltäviin kappaleisiin verrattuna hieman rauhallisempaa menoa. Biisistä välittyy rento tunnelma, joka onnistuu samalla helposti saamaan kuuntelijan hyvälle tuulelle. Kokonaisuudessaan kappale on suhteellisen yksinkertainen – ei instrumenttien moninaisuutta, vaan ainoastaan pelkistetty, hieno kokonaisuus. Kekkonshiki no uta on edellisestä huolimatta hyvin tarttuva, ja kappaleesta on saatu pienillä yksityiskohdilla hyvinkin loistokas. Lopun rauhoitettu osuus on yksi laulun upeimmista kohdista, sillä pelkkä kitara ja lauluääni sointuvat hienosti yhteen, taustalla käväisevien huuliharpun ja kulkusten kannustamana. Mitäpä muuta tältä mieheltä olisi voinutkaan odottaa kuin jälleen yhtä loistavaa kokonaisuutta kappaleen muodossa.
Kekkonshiki no uta sai alun perin singlellä kaverikseen kappaleen Are you ready to ROCK? ～dokusou～, joten ei ole varmaan ihmekään, että samainen kappale seuraa perässä myös tällä kokoelma-albumilla. Kappaleen alku on pyhitetty Miyavin kitarataituroinnille, eikä käy kieltäminen, etteivätkö artistin lahjat kitaristina tulisi esille erityisesti tässä kappaleessa. Are you ready to ROCK? on sekin pelkistetty, jopa edeltävää kappaletta enemmän, mutta se ei kuihduta pois musiikin tarttuvaa rytmiä. Tämä on myös ehdottomasti yksi parhaista kappaleista, joita tämä japanilainen kitaristi on uransa aikana ehtinyt tekemään.
Señor Señora Señorita kertoo albumin kuudentena kappaleena, ettei pohja ole vielä näkyvissäkään. Kappaletta kuunnellessa ei vain pääse eroon mielikuvasta Miyavista viiksien kanssa, jos on kertaakaan erehtynyt katsomaan kyseisen kappaleen musiikkivideon. Tarttuvaksi voidaan kutsua myös tätä kappaletta, samoin kuin ihailla sen mukaansatempaavaa rytmiä. Miyavin persoonallinen ääni pääsee todellakin esille tässä loistavassa kappaleessa, mutta seitsemättä sijaa hallussaan pitävä Gigpig Boogie ei jätä löysäilyn varaa haastajana. Hieman jazzahtava kappale on tempoltaan ja pohjimmaiselta rytmiltään erittäin ominainen Miyaville. Ja ei kun jammaamaan!
Hyvät fiilikset ovat symbioosissa tämän kokoelma-albumin kanssa, ja vaikka Dear my friend -tegami wo kaku yo- onkin kappale, josta on vaikea keksiä mitään sanottavaa, ei se tarkoita, etteikö tämäkin olisi yksi hienoimmista kappaleista Miyavin koko musiikkiuran ajalta. Aloitus ja lopetus ovat kauniita, aivan niin kuin kokonaisuuskin. Tyhjentävä kappale, ei voi muuta sanoa.
Dear my friendiä seuraava Itoshii hito (beta de suman) versio vuodelta 2006 on mykistävää kuunneltavaa, sillä se on epäilemättä yksi kauneimmista biiseistä Miyavilta. Se on huomattavasti rauhallisempi kuin muut kappaleet, mutta säilyttää silti omaperäisen tyylinsä ja on selvästi tunnistettavissa albumin artistin tuotannoksi, mitä soolouralle lähteneeltä kitaravirtuoosilta saattoi odottaakin.
Kimi ni negai wo – alkuosa rauhallisempaa osuutta, mutta keskiosa sitäkin parempaa. Piano on ehdottoman kiva lisä, sillä sitä harvemmin Miyavin kappaleissa kuullaan. Tämä on kappale, jota ei vain voi sekoittaa mihinkään muuhun kappaleeseen. Lopun rauhoitus pelkäksi kitaran soitoksi ja muutamaksi sanoiksi on ylistettävä lopetus hienolle kappaleelle, joka toimi omana kokonaisuutenaan niin singlellä kuin nytkin.
Sakihokoru hana no you ni, tunnettu myös nimellä Neo Visualizm, on koskettava kappale niin alkuosaltaan kuin kokonaisuudeltaankin. Kertosäe on yksi hienoimmista muuhun kappaleeseen verrattuna, ja se sopii täydellisesti erikoisuudellaan kokonaisuuteen. Kavki boizien mukanaolo niin tässä kuin seuraavassa Kabuki danshi -kappaleessakin kiinnittää huomiota, mutta positiivisessa mielessä – yhteistyö todellakin sopi heidän ja Miyavin välille.
Subarashiki kana, kono sekai -WHAT A WONDERFUL WORLD- on allekirjoittaneen mielestä yksi ominaisimmista kappaleista Miyaville. Se on, kuten monet edeltäneetkin, yksi muistettavimmista kappaleista laulajakitaristin musiikkiuralla. Singlellä kappaleelle seuraa pitävä 2 be wiz U on sijoittunut myös albumilla Subarashiki kana, kono sekaita seuraavaksi kappaleeksi ja samalla toisiksi viimeisimmäksi sellaiseksi. 2 be wiz U on suhteellisen perinteiseksi luokiteltavaa settiä Miyavilta, sillä kappale ei suuremmin erotu monista muista, mutta hienot kitarasoolot antavat hänelle jälleen ehdottomasti lisää kunniaa taitavana kitaristina.
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäpätöisimpänä, astuu vuoroon Hi no hikari sae todokanai kono basho de feat. SUGIZO, jonka nimi mahtanee olla joillekin melkoinen sanahirviö muistettavaksi. Kappaleen aloitus on rauhallinen ja sulavan kaunis, ja mikä parempaa, se on erinomainen näytös kahden huippukitaristin yhteistyöstä. Ja siihen lisättynä vielä Kavki boizit, niin se on pelkästään ”wow”. Upeaa kitarataiturointia ja tunnelmaa tämä kappale ehdottomasti tarjoaa ja paljon muutakin…
Moni asia on näin jälkeenpäin koko albumin kuuntelun jälkeen varma. Oikeastaan kaikista kappaleista olisi voinut käyttää sanoja ”yksi parhaista”, sillä tämän kokoelman myötä nähdään, kuinka onnistuneita ja menestyneitä Miyavin singlejulkaisut ovat vuosien myötä olleet. Hänen tyylinsä on hyvin tunnistettavissa, vaikka se muuttuukin jatkuvasti päivien ja viikkojen myötä, mutta siitä huolimatta ”pohjimmainen minä” säilyy, ja hänen persoonallinen lauluäänensä ja uniikki soittotaitonsa takaavat tunnistettavuuden täydellisesti.
VICTORY ROAD TO THE KING OF NEO VISUAL ROCK on ehdottomasti suositeltavissa aivan jokaiselle, sillä singlekokoelma sisältää suurimpia hittejä, joita Miyavi on urallaan julkaissut!
--
Julkaisu on tilattavissa
CDjapanilta.
