Dio haastattelussa Texasin Oni-conissa

JaME sai mahdollisuuden haastatella Dio - distraught overlordia heidän Amerikan debyyttinsä jälkeen. Koskapa kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen kerta USA:ssa, voisivat jäsenet pohtia kokemuksiaan Oni-conissa, ja sitä, mitä he odottavat vuosien tuovan mukanaan.

Olkaa hyvät ja esitelkää itsenne lukijoillemme.

Ivy: Olen Ivy bassossa.
Erina: Olen Erina, joka rakastaa kaljaa.
Denka: Olen Denka, ammattipainin rakastaja.
Mikaru: Olen Mikaru - laulaja, jolla on siivet.
Kei: Minulla ei ole mitään sanottavaa, mutta olen Kei.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun soitatte USA:ssa. Miltä teistä tuntuu olla anime-tapahtumassa konserttihallin sijasta?

Mikaru: Kun aikaisemmin heitimme keikan Ranskan Japan Expossa, ajattelimme, että koskapa Oni-con on anime-tapahtuma, siellä tulisi olemaan paljon cosplayaajia. Tapahtuman tullessa ajankohtaiseksi uskoimme sen olevan aivan Japan Expon kaltainen. Japan Expossa meillä oli kuitenkin mahdollisuus kuljeskella ympäriinsä ja nähdä asioita, ja on syvältä, ettemme voineet tehdä niin täällä Oni-conissa. Me todellakin tahdoimme nähdä erilaisia cosplayaajia.

Nyt kun eilinen konsertti on takanapäin, mitä luulette, tuletteko palaamaan kiertueelle Amerikkaan?

Mikaru: Tuntemuksemme todellakin muuttuivat tapahtuman myötä, koska emme olettaneet, että meitä odottaisi täällä näin monta fania. Tahdomme todellakin ajoittaa paluumme lähitulevaisuuteen.

Mitkä olivat erot, eivät vain amerikkalaisten ja japanilaisten fanien kesken, vaan myös eurooppalaisten ja amerikkalaisten?

Erina: Eroja ei juurikaan ole, sillä he ovat hyvin samantapaisia - fanien hulluus ja heidän silmänsä ovat todella samanlaisia.
Mikaru: Eilen kukaan ei koskettanut haarojani! (kaikki nauravat)

Fanit miettivät, mitkä ovat teidän lempisoittimenne. Mikä tuotemerkki, yritys tai tyyli?

Kei: Henkilökohtaisesti tykkään käyttää Marshallin vahvistimia.
Denka: Minä taas suosittelen Orange Countryn virveleitä.
Erina: Minulle valitseminen on suhteellisen hankalaa, sillä kun on kitaroista kyse, se voi olla 500 jenin kitara, josta lähtee parempi ääni kuin miljoonan dollarin kitarasta. Joten on siis todella vaikea päättää suosikkia, eikä ole mitään yhtä tuoteryhmää, jonka nimeäisin.
Ivy: Se on todellakin henkilökohtainen näkökulma, mutta jos haluat vahvan äänen, sitten sen kannattaisi olla Eden.

Onko kukaan teistä muuttanut soittimiaan omia toiveitaan vastaaviksi?

Erina: Vahvistimien kanssa olen säätänyt, koska minulla on paljon ylimääräisiä asioita, joita haluan vahvistimeeni. Esimerkiksi kolme tai neljä kanavaa ei ole tarpeeksi, joten minun täytyi muokata niitä enemmän, mutta muuta en ole tehnyt.
Kei: Normaalisti käytän omaa kitaraani, mutta koska se rikkoontui juuri ennen kuin tulin tänne, lainaan Erinan omaa.

Oletteko ehtineet kiertelemään Texasin nähtävyyksiä? Jos ette, missä haluaisitte käydä?

Denka: NASA:ssa! (kaikki nauravat ja ovat samaa mieltä)
Kei: NASA on täällä?

Kyllä, NASA on Texasissa!
Kei: Minulle se ei ole Texasissa, mutta jos voisin, niin haluaisin nähdä vapaudenpatsaan Manhattanilla. Amerikassa tahtoisin myös mennä jonnekin, missä on todella kauniit maisemat, sillä sellaisen kuvan olen saanut kyseisestä maasta.
Denka: Minä tahdon mennä Toyota-keskukseen ja nähdä the Rocketsin pelaavan. (Denka puhuu tässä ilmeisesti Houston Rocketsista, joka on koripallojoukkue)
Erina: Minä tahdon mennä jonnekin, missä alkoholi on todella hyvää. (kaikki nauravat)
Ivy: Ja minä haluan mennä juuri tuonne! (osoittaa ikkunasta ulos)

Mikä oli kaikista yllättävin asia Amerikassa? Tiet, rakennukset, ihmiset?

Denka: Olin yllättynyt niin monen limusiinin näkemisestä! Näin myös Hummer-limusiinin!
Kei: Kun menimme Newarkin lentokentälle New Jerseyssä, näin matkalla lapsen, joka pelasi jalkapalloa - hän oli todella hyvä siinä! Näin siis lajin perusharjoittelua sekä siinä olevan eron Amerikan ja Japanin välillä.
Mikaru: Täällä on todella paljon miehiä ja naisia, jotka näyttävät hyvin vahvoilta.

Kuka on vastuussa teidän kansitaiteenne ja logonne suunnittelusta, kuten esimerkiksi paidoista, jotka teillä on tällä hetkellä päällänne?

Manageri: Logon on tehnyt yrityksen suunnittelija, mutta minä päätin sen asettelun t-paidassa. Myös kansitaiteen on tehnyt sama suunnittelija.

Miltä teistä tuntuu julkaista levy ollessanne Amerikassa? Jännittävää? Vai ehkä pelottavaa?

Mikaru: Juuri nyt kuljetus on hieman myöhässä, mutta me todella haluamme kaikkien kuuntelevan levyämme ja tuntevan, että olemme "täällä".

Sanoisitteko, että uusi julkaisu on kurkistus siihen, mitä näemme Diolta tulevaisuudessa?

Erina: Juuri nyt tämä on kokonainen albumi, joka on tulossa. Se sisältää muutaman uudelleennauhoitetun kappaleen, joten se on enemmänkin ihmisille, jotka ole kuulleet meistä – näin he oppivat ymmärtämään ketä ja mitä olemme.

Tuntuuko teistä, että musiikkinne on muuttunut tai kasvanut teidän aloitettuanne Diona?

Mikaru: Aloitimme noin kaksi vuotta sitten, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ääneni oli tuolloin söpö niin huutaessani kuin laulaessanikin. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että ääneni on muuttunut - vähän kuin kasvaessa teini-ikäisestä aikuiseksi.

Oletteko suunnitelleet tekevänne kokeiluja soundinne kanssa lähitulevaisuudessa?

Erina: CARRY DAWNin julkaisun yhteydessä teimme hieman kokeiluja. Mietimme asioita, mitä meidän ehkä pitäisi tehdä tai mitä jättää tekemättä ja katsoa mitä tapahtuu. Joten aiomme siis tehdä joitain kokeiluja ja jatkaa tästä eteenpäin.

Jos täällä olisi joku amerikkalainen bändi tai artisti, jonka kanssa lähtisitte kiertueelle, kuka se olisi?
(kaikki miettivät hetken)
Kuka vain, unelma bändinne?

Mikaru: Mariah Careyn, koska hän on nätti. (kaikki nauravat)
Erina: Kukako vain? Minä haluaisin tehdä sen Metallican kanssa.
Kei: Slayerin.
Denka: Linkin Parkin.
Ivy: Painija Konishikin - yksi päivä Havaijilla.

Tiedämme, että kuuntelette eurooppalaista musiikkia, mutta mietimme, josko jotkut amerikkalaiset bändit olisivat vaikuttaneet teihin henkilökohtaisesti?

Kei: Kuuntelen paljon death metalia, kuten bändejä Cannibal Corpse, In Flames, Archangel ja Slipknot, mutta minä vain kuuntelen niitä.
Mikaru: Mariah Carey.
Denka: Foo Fighters ja Puddle of Mudd.
Erina: KoRn, hehän ovat amerikkalaisia, eikös? Mutta niin, pidän heistä todella.
Ivy: Backstreet Boys. (kaikki nauravat)

Mainitsitte aikaisemmin kote kein, ja vaikka teidät on ryhmitelty tuohon tyyliin, ette kuitenkaan tunne kuuluvanne siihen. Voitteko selittää lukijoillemme, millainen tyylinne on?

Mikaru: Kote kei? Mitä se on?
Erina: Monet kansainväliset fanit näyttävät keskittyvän juuri siihen visual kein tai kote kein puoleen, koska meikkimme ja vaatteemme ovat todella hohdokkaita, ja sitä he kutsuvat kote keiksi. Todellisuudessa tyylimme muuttuu jokaisen laulun myötä, eli olemme kyllä myös kote keitä, mutta vaihdamme tarvittaessa jokaisesta visual kein tyylistä toiseen.

Mikaru, olet aikaisemmin sanonut, että yrität kertoa musiikillasi tarinoita. Voitko kertoa meille tavastasi kirjoittaa kappaleita?

Mikaru: Kun yritän kertoa tarinoita, jokainen kappale on erilainen, joten tarinan kertominen ei oikeastaan ole helppoa. Kirjoitan aina mitä milläkin hetkellä haluan, joten periaatteessa ei ole olemassa mitään tiettyä asiaa, mitä yritän kuvailla yhdellä pitkällä juonella.

Asunne ovat elintärkeitä ulkoiselle kuvallenne. Tuntuuko teistä, että musiikkivideonne ovat yhtä tärkeitä, vai ovatko ne enemmänkin ohjaajan taiteellisia näkemyksiä?

Mikaru: Musiikkivideoiden yhteydessä käsittelemme niin sitä kuin kaikkea muutakin, ja mitä tulee pukuihin ja meikkeihin, jokainen meistä suunnittelee ne itse.
Erina: Joten jonain päivänä on mahdollisuus, että joku on meistä kuin "BAM WOW".
(Kein vatsa kurnii ja kaikki nauravat)

Mahtava ajoitus! Voisiko jokainen teistä antaa viestin faneillenne?

Erina: Haluaisimme tietenkin tulla takaisin Amerikkaan, mutta emme voi tehdä niin, elleivät fanimme kuuntele musiikkiamme ja vaadi meitä tulemaan. Tällä kertaa olimme tämänkaltaisessa tapahtumassa, mutta emme voi tietää, millaisesta tilaisuudesta ensi kerralla on kyse, joten odottakaa meitä!
Ivy: Jos minulta kysyttäisiin pidänkö enemmän koirasta vai kissasta, vastaisin koirasta, sillä se on lojaalimpi omistajalleen kuin kissa - pidän senkaltaisista ihmisistä. (kaikki nauravat)
Denka: Amerikkalaiset fanit, Dio jatkaa kehittymistään kovaa vauhtia, joten pysykää mukanamme.
Kei: Amerikassa on eräs iso bändi nimeltään Dio, ja me haluaisimme tulla yhtä isoiksi, joten jatkakaa kannustamistamme. Tahdon myös syödä lihaa.
Mikaru: Miksi te amerikkalaiset fanit ette nousisi selkääni ja lähtisi lentämään kanssani? (kaikki nauravat)

Erityiskiitos Oni-conille, Curelle ja kääntäjä Midori Maejimalle haastattelun mahdollistamisesta.