Monille vuosi 2007 jäänee mieleen siitä, että Suomessa nähtiin ensimmäistä kertaa sellaisia suurnimiä kuten Dir en grey ja Moi dix Mois. JaME-tiimit seurasivat Euroopan kasvavaa japanilaisen musiikin maailmaa tarkasti ja olipa vuosi JaME Suomenkin osalta varsin onnistunut - artikkeleihimme mahtuivat yhtä lailla niin kansan suosikkilistojen kärkisijoilla heiluvat rock-yhtyeet kuten
MUCC,
D'espairsRay ja
The GazettE, kuin myös otoksia harvinaisemmista genreistä, kuten
ABIGAIL (black/thrash metal),
GARI (rock/electro) ja
Asakusa Jinta (rockabilly/punk rock).
Adeleine
Parhaat albumit?
Kagrra, - Shizuku
Hyvä albumi, jota jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen. Isshin ääni on parantunut entisestään, ja Kagrra, on kokonaisuutena siirtynyt modernimpaan suuntaan, mutta perinteisen japanilaiset vaikutteetkin ovat vielä mukavasti kuultavissa.
the GazettE - STACKED RUBBISH
Oikeastaan pääsin sisään albumiin vasta Suomen-keikan jälkeen. Aiemmin se ei vaikuttanut eheältä kokonaisuudelta ja biisit sulautuivat toisiinsa, mutta livenä kuuleminen lisäsi musiikkiin uutta ulottuvuutta, ja nyt levy on noussut suosikkeihini tältä vuodelta.
Parhaat singlet?
Kanjani8 - Zukkoke Otokomichi
Iloisen pirteää Kanjania. Zukkoke Otokomichin PV on myös hyvä, ja live-esiintymisten sateenkaaripuvut varsin kanjanimaiset. Kerrassaan ilahduttava sinkku.
Parhaat DVD:t?
Kanjani8 - 47
Muistoja herättävä DVD, joka on taattua Kanjani-laatua. DVD on kuvattu Tokyo Domella, mikä ehkä hieman haittaa tunnelmaa. Valtava keikkapaikka ei ehkä kuitenkaan lisää tunnelmaa.
Paras asia?
Näin monet lempibändeistäni livenä, sekä myös sellaisia, joista en ennen ole välittänyt, mutta kiinnostavia keikkoja yhtä kaikki. Suomeen on tänä vuonna tullut enemmän japanilaisia artisteja kuin koskaan, ja se on ehdottomasti hyvä asia.
Huonoin asia?
Minun j-musiikki-vuoteeni ei oikeastaan mahtunut huonoja asioita - mikään suosikkiyhtyeeni ei hajonnut, ja julkaisujakin tuli melko tasaiseen tahtiin.
Paras keikka?
Täytyy sanoa että tämä oli hyvä keikkavuosi. Parhaaksi keikaksi ehkä kuitenkin nousee the GazettE:n lokakuinen Tavastian-keikka, jolla sai nauttia täysillä. Setlist oli oikein menevä, vaikka olisin toivonut muutamia tiettyjä kappaleita lisää.
Suurimmat odotukset vuodelle 2008?
Alkuvuodesta esimerkiksi Kagrra, ja the GazettE julkaisevat uutta materiaalia, ja odotukset niiden suhteen ovat luonnollisesti korkealla. Toivon myös että muutkin suosikkiyhtyeeni julkaisevat lisää ja kenties ehtivät Eurooppaankin.
Ake
Parhaat albumit?
MUCC - Gokusai
Vuoden alussa ilmestynyt nelikon albumi on ehdoton suosikkini kuluneelta vuodelta 2007. Levy ei sisällä yhtäkään huonoa raitaa ja on renkutukseltani kulunut melkein puhki. Heti Rave circus instrumentalin alkaessa tiesin pitäväni kyseisestä levystä, ja pettymystä en totta vie joutunut kokemaan! MUCC on ollut lempibändini jo ennen Gokusain ilmestymistä ja kyseinen albumi vain syvensi kiintymystäni bändiin ja kenties siksi se lieneekin vuoden 2007 helmiä.
RENTRER EN SOI - The bottom of chaos
RENTRER EN SOI on noussut todella tärkeäksi bändiksi elämässäni ja siksi bändin uusin kokopitkä albumi kolahti alitajuntaani lujalla iskulla. Levyn ensimmäinen raita, I was damned, saa ihoni nousemaan kananlihalle. Vastapainona albumin rankalle tyylille löytyy hitaammankin puoleisia kappaleita, esimerkkinä raita yhdeksän, Shinwa. Olin aivan myyty kuunneltuani albumin läpi useampaankin otteeseen. Satsukin ääni pääsee uskomattomiin taajuuksiin ja levyn laulut koskettavat, enemmän tai vähemmän, omilla erityisillä tavoillaan. Mukava yllätys albumilla oli bonusraitana toimiva Last word, joka kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini. The bottom of chaos ei siis kuuntelultani säästynyt!
Dir en grey - The marrow of a bone
Kyseinen albumi herätti minussa aluksi ristiriitaisia tunteita. Miellyttikö esimerkiksi Agitated screams of maggots sävelkorvaani ja oliko Deeper vileness kappale minun makuuni? Myöhemmin löysin selvääkin selvemmän vastauksen: kyllä. Kyllä miellytti. Vaikka The marrow of a bone poikkeaakin hieman Dir en greyn aiemmasta tuotannosta, ei se silti ole yhtään huonompaa tai laaduttomampaa kuin ennenkään. Ehkäpä jopa päinvastoin! Positiivisen yllätyksen paikkaa levyllä toimitti rauhallinen kappale Namamekashiki ansouku tamerai ni hohoemi. Opin pitämään laulusta jo ensimmäisellä kuuntelukerralla ja joka kerta se sai fiilikseni nousemaan kattoon. Myös GRIEF sekä Repetition of hatred saivat kunnian kantaa lempikappaleideni titteliä The marrow of a bonelta, tai kavereiden kesken Bonerilta. Kaikesta huolimatta albumi oli iloinen yllätys ja se on tehnyt enemmän kuin paljon tuttavuutta CD-soittimeni kanssa.
Parhaat singlet?
12012 - SHINE
12012 ei ennen iskenyt minuun lainkaan. Watarun ääni kuulosti kovin väkinäiseltä ja melodiat epäselviltä - tämä oli ennen, kuin kuulin SHINEn. How about truth hurmasi minut jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, ja samoin kävi Innocent sightin kanssa. Myös Breaking the modern society miellytti korvaa, mistä olin todella yllättynyt. Melodiat singlellä hipoivat täydellisyyttä ja Watarun ääni on kehittynyt valtavasti. SIHNE on syy, miksi 12012 nyttemmin on kerännyt huomattavasti enemmän arvostustani ja huomiotani.
Dir en grey - Dozing green
Tätä oli odotettu. Kuunnellessani Dozing greenin ensimmäisen kerran en oikein osannut sisäistää singlen ensimmäistä nimikkoraitaa. Hyvältä se silti kuulosti, kappale ei vain iskenyt minuun. Dozing green ei tuntunut erottuvan massasta. Hydra 666 menetteleli ja Agitated screams of maggotsin live oli mainiota kuunneltavaa. Kyon sanoinkuvaamattoman mahtava accapella oli kuin hunajaa korville. Seuraavan kerran, kun avasin Dozing greenin Winampillani, olin pakahtua alkukitaroiden aiheuttamista kylmistä väreistä. "Kaikkeen ne pystyvätkin...", ajattelin silmät lautasen kokoisina. "Mahtava" ei riittänyt kuvailemaan singlen ensimmäistä raitaa. Kyon ääniala on yksinkertaisesti uskomaton; pieni mies, mahtava ääni. Voin vain kuvitella, millaisen hyperventilaatiokohtauksen herrojen seuraava single saa aikaan...
MUCC - Fuzz
Minä henkilökohtaisesti odotin tätä singleä enemmän, kuin mitään muuta koko vuonna. Fuzzia edeltävät singlet Libra ja Flight olivat mainiotakin mainiompia, joten pystyin ainoastaan kuvittelemaan, millaisia vilunväristyksiä Fuzz kenties aiheuttaisi. Nähdessäni kyseisen kappaleen musiikkivideon ensimmäistä kertaa olin menettää tajuni, sillä noin mahtavaan pakettiin en ollut varautunut. Yukke kontrabassoineen ja kappaleen technohtava tyyli olivat vain liian hyvä yhdistelmä ollakseen totta. Myös singlen muut raidat, Chain ring sekä Mae e:n live, kuulostivat hyvältä. Fuzz lieni siis vuoden odotetuin sekä onnistunein singlepaketti, ainakin minun kohdallani.
Paras asia?
Paras asia oli yhä useampien ja useampien j-rock bändien löytäminen tiensä Suomeen. Vuosi 2007 oli täydellisyyttä hipova keikkojen saralta. Saimme nähdä monia bändejä, joita pari vuotta sitten en olisi kuvitellutkaan koskaan näkeväni, ainakaan täällä Pohjolassa.
Huonoin asia?
Phantasmagorian lopetus Kisakin musiikkimaailmasta vetäytymisen myötä oli hienoinen järkytys.
Paras keikka?
Kuluneena vuonna Suomessa on nähty monia mahtavia konsertteja, joista parasta on vaikea valita.
MUCCun keikka Tavastialla 30.3. lieni minulle kuitenkin paras päivä koko vuonna, vaikka konsertin tapahtumat ovat jääneetkin kuukausien aikana mieleni taka-alalle ja siten unholaan. Muistan kuitenkin nauttineeni keikasta täysin siemauksin, vieläkin on vaikea uskoa, että olen nähnyt livenä bändin ylitse muiden. Konsertti oli täydellisyyttä hipova ja settilista mainio. Yasashii uta oli täydellinen lopetus keikalle ja sen hetken olisin toivonut kestävän ikuisesti.
Kuullessani the GazettEn esiintyvän Suomessa 30.10. en meinannut pysyä housuissani. Konsertti vastasi odotuksiani 101 % ja oli täydellinen niin esiintymisen, settilistan kuin sijaintinikin kannalta. Sain yllättyä positiivisesti bändin rämpytettyä myös lempikappaleeni, Toguron. Gazen poijjaat tuntuivat olevan hyvässä vireessä ja plussaa oli myös Kain onnistunut syntymäpäiväprojekti, josta rumpali tuntui ilahtuvan. (Jotkut ystäväni tosin sanoivat, ettei laulu kuulunut Tavastian takaosiin. No, väliäkö sillä, kunhan Kai kuuli onnittelulaulun ja väläytti yleisölle kuuluisan hymynsä) Konsertin aikana jokaisen bändin jäsenen oma persoonallisuus tuli esille, tavalla jos toisella. Vaikka the GazettE ei olekaan lempibändini, en voi sanoin kuvailla tunnetta, joka minulla oli keikan jälkeisenä päivänä, ja on edelleenkin.
Uskomatonta oli, että Dir en grey esiintyi Suomessa kolme kertaa samana vuonna. Näistä kolmesta konsertista on vaikea valita parasta, sillä jokainen hipoi täydellisyyttä. Ankkarock ansaitsisi tämän kunnian, sillä se oli sään ja vedetyn keikankin puolesta mahtava. Toisaalta, Tavastialla pidetyt konsertit marraskuussa olivat myös elämyksiä, joita en tahdo koskaan unohtaa. Settilistat ja viisikon lavaesiintyminen olivat sanoinkuvaamattomia ja marraskuisella maanantain keikalla en ollut uskoa, kun bändi soitti Riyuun. Accapella oli uskomatonta kuulla livenä, ja sain huokaista helpotuksesta, kun yleisö tajusi olla hiljaa oikeissa kohdissa.
Suurimmat odotukset vuodelle 2008?
Toivon, että yhäkin useampi bändi tajuaisi Suomen sijainnin ja päättäisi heittää täällä keikan jos toisenkin. Käyttäydytään keikoilla yhtä hyvin kuin aikaisemminkin, vai mitä!
Annu
Parhaat albumit?
Vuosi 2007 oli upeita albumijulkaisuja täynnä. Ikisuosikki Dir en grey todisti MARROW OF A BONEllaan olevansa alati kehittyvä ja omaa polkuaan seuraava yhtye. Bändi vei jälleen saundiaan uuteen suuntaan, tarjoten lopputuloksena levyllisen raskasta, tunnerikasta ja mukaansatempaavaa musiikkia. Vaikkakin levy on saanut osakseen paljon kritiikkiä yhtyeen vanhan tyylisuuntauksen ystäviltä, on se mielestäni yksi heidän parhaista levyistään, joka kestää kulutusta ja jolta löytyy kappaleita moneen mielentilaan.
Myös Rentrer En Soi ilahdutti raskaammalla ottellaan levyllään BOTTOM OF CHAOS. Vaikka yhtye tuo lähinnä mieleen kaunista ja eteeristä tunnelmointia, todisti se levyllään taitavansa myös rankemman paahdon. Muita maininnan arvoisia levyjä ovat Maximum The Hormonen hyväntuulinen ja piristävä Buiiki kaesu, D'espairsRayn rokkaava MIRROR sekä Kagrra,:n kaunis Shizuku.
Parhaat singlet?
Itse en pahemmin ole ehtinyt singlejulkaisuja seurailemaan, mutta onneksi parhaat singlejulkaisut yleensä kuitenkin lohkaistaan hyviltä levyiltä, joita kuuntelen jälkikäteen. Mieleeni ovat kuitenkin jääneet MUCCun popahtavan svengaava FUZZ sekä aina yhtä ihanan Koda Kumin FREAKY.
Parhaat DVD:t?
Häpeäkseni on viime vuoden tapaan tunnustattava etten ole tänä(kään) vuonna DVD-julkaisuja ehtinyt tarkastella. Uudenvuodenlupauksena voisinkin luvata pyrkiä katsastamaan edes muutaman tulevan vuoden aikana, jotta tähän osioon voisi jotakin ensi vuonna kirjoittaa!
Paras asia?
Vuosi 2007 oli tähänastisista keikkavuosista paras j-musiikin saralla, miltein ylitarjonnan pisteeseen saakka. Etenkin loppuvuodesta keikkatahti oli jotain uskomatonta. Myös median kiinnostus on lisääntynyt roimasti, nyt voidaan todella puhua japanibuumista. Ja hyvä niin, näin pieni maamme on onnistunut vetämään puoleensa suurnimiä kuten the GazettE ja Dir en grey. Toivon mukaan jatkoa seuraa.
Huonoin asia?
Mielestäni vuosi on musiikillisesti ollut miltein yksinomaan positiviinen. Lempiyhtyeeni ovat pysyneet kasassa, lukuunottamatta Phantasmagoriaa, jonka lopettamispäätös oli todella valitettava. Kotimaassa fanit voisivat katsoa itseään peiliin ennen kuin suuntaavat seuraavalle keikalle. Vaikka saamme kiittää yleisön innokkuutta siitä että yhtyeet palaavat Suomeen kerta toisensa jälkeen, toivoisi ihmisten kuitenkin opetella jonotuskäyttäytymistä ja keikoilla keskittyä itse artistiin. Ensi vuodelle pyrkikäämme parempaan yhteishenkeen!
Paras keikka?
Kuten jo mainitsin, on vuosi 2007 ollut j-faneille aivan uskomaton ja maassamme on käynyt monta nimekästä vierailijaa. Omalla kohdalla moni keikka tulee jäämään muistoihini omalla tavallaan. Olen vuoden aikana yllättynyt monen japanilaisen yhtyeen tasokkuudesta lavalla; vaikken aiemmin fanittanut yhtyeitä kuten MUCC, Moi Dix Mois sekä the GazettE, onnistuivat yhtyeet vakuuttamaan minut täysin keikoillaan ja tempaamaan mukaansa tunnelmaan vaikken settilistasta tunnistanut muutamaa kappaletta enempää. Tämän ansiosta suhtaudun kyseisiin yhtyeisiin paljon myönteisemmin nykyään.
Lähimpänä sydäntäni lienee kuitenkin Dir en greyn maanantainen keikka 5. päivä marraskuuta, jolloin settilista hipoi täydellisyyttä ja yhtye oli todella energinen ja hyväntuulinen, vaikkakin yleisö oli sunnuntaista vaisumpi.
Suurimmat odotukset vuodelle 2008?
Suurimmat odotukseni uudelle vuodelle kohdistuvat omiin suosikkiyhtyeisiin niin julkaisu- kuin keikkasarallakin. Vuoden 2007 vierailijat ovat aina tervetulleita palaamaan, mutta myös lisää uusia suurnimiä olisi mukavaa saada lavoillemme. Esimerkiksi Rentrer en Soin toivoisi lähtevän Suomeen asti ulottuvalle Euroopankiertueelle.
Anu
Parhaat albumit?
Asakusa Jinta - Sky "Zero"
Sky "Zero" erottuu muista Asakusa Jintan teoksista selkeästi edukseen. Albumi on yhtyeen ensimmäinen virtaviivainen, yhtenäinen ja helposti sisäistettävä teos - oikeilla jäljillä on oltu, mutta tässä palaset ovat viimein loksahtaneet paikoilleen.
Parhaat DVD:t?
kagerou - kagerou saishuu kouen (limited version)
Laadukkaan sisältönsä lisäksi julkaisun mukana tulleet ekstrat - photobook & suurikokoiset kortit - takasivat faneille kauniin jäähyväismuiston yhtyeestä parhaimmillaan.
Paras asia?
Visuaalisten (ja ex.visuaalisten) suurnimien saapuminen Suomeen. Moi dix Mois, Dir en grey, the GazettE... loka-marraskuu oli varsin vakuuttava.
Huonoin asia?
CODEn lopetusilmoitus. Fanien kiusaksi/helpotukseksi viimeisenä julkaisunaan yhtye julkaisi 20.12.2007 hallerujah-minialbumin, jonka piti olla heidän ensimmäinen levytyksensä kutakuinkin tasan kolme vuotta sitten, joulukuussa 2004, mutta lykkääntyi lykkääntymistään erinäisten ulkopuolisten ongelmien vuoksi. Tie menestykseen on joskus hyvin kivikkoinen...
Toinen ikävä asia oli Kisakin muusikkouran päättyminen, sekä siksi että Matinalla oli suuri osansa henkilökohtaisessa tutustumisessani japanilaiseen musiikkiin, että myös hänen osallisuudestaan visual kei -piirien ylläpitoon. Jouluaaton ilmoitus Phantasmagorian elokuisesta revival-konsertista toimi pienenä piristyksenä - eihän Kisaki pysty kokonaan lavalta katoamaan.
Paras keikka?
Asakusa Jinta elokuun Juhlaviikoilla. Bändi joutui omatoimisesti herättelemään yleisön nollapisteestä lähtien ja onnistui siinä täydellisesti. Asenne ehdottomasti kohdallaan.
Kunniamaininta menee tammikuun energiselle Hagakure x ∀NTI FEMINISM -yhteiskeikalle. KENZI pelasti vankan kokemuksensa ansiosta kaiken minkä pystyi ja enemmänkin, mutta show'ta latisti Helsingin-keikalla kielletty tulen & muiden stunttitarpeiden käyttö, sekä yhtyeen saksaviitteitä sisältävän taustarekvisiitan puuttuminen. ∀NTI FEMINISMin esiintymisen riisuminen näin vaillinaiseksi on sama kuin pukisi Manalle repaleiset työhaalarit tai piilottaisi Reitan nenäkaitaleen.
Suurimmat odotukset vuodelle 2008?
Menestyksekkäiden bändien konsertit ovat kaikki olleet ilo kokea ihan silkasta uteliaisuudestakin, mutta samalla elättelen toivoa henkilökohtaisten suosikkieni näkemisestä - keväälle ilmoitetuista keikkauutisista niitä ei vielä löytynyt.
Domie
Parhaat albumit?
girugamesh - Reason of crying
Girugameshin minialbumi Reason of crying sisälsi hyviä kappaleita, joista ehdottomasti suosikeiksini pääsi freesia sekä crime-tsumi-. Toivottavasti ensi keväänä girugameshin keikan settilista sisältää jommankumman kappaleen.
the GazettE - STACKED RUBBISH
NIL:in ja Bonnin keikkojen sekä lupaavien singlejulkaisujen jälkeen odotukset olivat suuret Gazettelta. Albumi yllätti täysin, tuoden ihan uudenlaisen puolen Gazettesta. Vaikka vanha tuttua gazerockia löytyikin myös sopivasti yhdisteltynä, niin silti se oli aika pommi. Albumi on kokonaisuudessaan hieno; Ganges ni Akai Bara, AGONY, Calm Envy ja Burial Applicantin kaltaiset kappaleet samalla levyllä? Laidasta laitaan, enkä albumiin ole kyllästymässä vaikka sitä kuuntelenkin hyvinkin paljon.
Parhaat singlet?
Omasta puolestani D'espairsRayn SQUALL nousee ylitse muiden. Etenkin kaunis SCREEN valloitti sydämeni täysin, ja sen lisäksi DESERT ja Squall ovat hyviä kappaleita.
Paras asia?
Pääsin näkemään kaksi suosikkiani lempirumpaleineen, D'espairsRayn (Tsukasa) sekä Gazetten (Kai), joten kai on sanottava, että olen tästä erittäin onnellinen! Sekä tutustuminen enemmänkin jrockiin sekä JaME Suomen tiimiin liittyminen, jossa eteen on tullut monia artisteja, joidenka musiikkiin en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Näistä mainittakoon 12012 sekä ayabie; ayabien nimmarit koristavat seinääni, nimmaritilaisuus jäi hyvin mieleeni bändin jäsenten sympaattisuuden takia.
Huonoin asia?
Ayabien keikan yleisökäyttäytyminen. Kaikki, jotka olivat siellä varmaan ovat enemmän tai vähemmän samaa mieltä. Toivottavasti yksikään tuleva keikka ei ole läheskään samanlainen.
Paras keikka?
Gazette. Yleisö oli mahtava ja täysin mukana. Gazette on livenä erittäin hyvä bändi, ja koska se on yksi lempibändeistäni niin oli keikka ylitse muiden jo pelkästään sen takia. Ride with the ROCKERS on livenä aina mahtava ja ehdottomasti suosikkini livenä esitettävistä kappaleista. Uuden albumin kappaleet toimivat hyvin livenä, etenkin yllätyin Ganges Ni Akai Barasta, joka on livenä paljon parempi kuin albumilla omasta mielestäni. Plussaa myös vanhemmista kappaleista mm. Kantou dozega kumiaista, Anti Popista sekä kauniista Taionista.
Suurimmat odotukset vuodelle 2008?
Girugameshin keikan settilista. Toivon tosissani, että siihen sisällytettäisiin vanhempia kappaleita, eikä vain uuden girugamesh albumin sisältöä. Girugameshilla on vanhemmassa tuotannossa paljon kuulemisen arvoisia kappaleita ja tämä on kuitenkin bändin eka keikka Suomessa. Sen lisäksi odotan innolla Miyavia.
DrMinttu
Parhaat albumit?
Tänä vuonna jopa viisi suosikkeihini kuuluvaa yhtyettä julkaisi kukin aivan mahtavan albumin. Dir en greyn The Marrow of a Bonella on kuitenkin ollut niistä viidestä eniten annettavaa allekirjoittaneelle. Olen vuoden mittaan ikään kuin sisäistänyt kappaleet yhä vain uudestaan löytäen niistä jatkuvasti uusia puolia, ja uskon, etten tule kyllästymään kyseiseen levyyn vielä pitkiin aikoihin.
Mainittava on myöskin ne neljä muuta, joita olen ilmestymisestään asti luukuttanut ahkerasti. D'espairsRayn Mirror ja MUCC:un Gokusai eivät omalta osaltani olleet odotettuja (sillä tutustuin bändeihin vasta levyjen ilmestymisen jälkeen), mutta sitäkin parempia kokonaisuuksia.
Sen sijaan RENTRER EN SOIn albumia, The Bottom of a Chaosta, kohtaan minulla oli odotukset korkealla - en tullut pettymään. Neljäntenä yllätti positiivisesti Vidollin Bastard, joka on saanut innostukseni kyseistä yhtyettä kohtaan kasvamaan jälleen.
Parhaat singlet?
Jälleen kerran yksi ylitse muiden: Dir en greyn Dozing Green. Kyseisellä singlellä on minulle valtavasti tunnearvoa jo siksi, että se on loistava taidonnäyte lempibändiltäni. Kappale, johon vain ei kyllästy.
Paljon tuli luukutettua myös Phantasmagorian Vainia sekä Plastic Treen Makka na itoa. Lisäksi lienee hyvä mainita 12012:n single Cyclone, jonka ansiosta jaksoin ylipäätään tutustua kyseiseen bändiin - onneksi niin, sillä se on nopeasti noussut viiden parhaan joukkoon.
Parhaat DVD:t?
Tämä vuosi jäi vähän köyhäksi tällaisten visuaalisten nautintojen osalta; katselin lähinnä jo vuosia sitten julkaistuja, mutta itselleni uusia DVD:itä. D'espairsRayn Spiral Staircase #15 oli kuitenkin viihdyttävää katsottavaa, vaikkei tarjonnutkaan mitään uutta tai ihmeellistä.
Paras asia?
Ei varmaankaan mikään yllätys, mutta ehdottomasti uusien - ja yhä vain tunnetuimpien - bändien vierailut Suomessa. Myös median kiinnostuminen jrockista on ollut positiivisesti yllättävää, vaikka asialla on varjopuolensakin.
Huonoin asia?
Kisakin vetäytyminen musiikkibisneksestä ja siinä samalla Phantasmagorian lopettaminen oli pieni shokki ja menetys.
Paras keikka?
Tämän tittelin saa epäröimättä Dir en greyn maanantain keikka; aikaisemmat kyseisen bändin konsertit olivat nimittäin omalta osaltani menneet tavalla tai toisella hieman pieleen. Ankkarockissa eräs vieressäni oleva tyttö oli katsonut asiakseen huutaa jokaisen kappaleen mukana korvani juuressa, joten käytännöllisesti katsoen Kyon laulu jäi minulta kuulematta; Ruotsin keikalla yleisössä oli jo monta tuntia ennen konsertin alkua päällä täysi Battle Royale -meininki, joten lienee sanomattakin selvää, että siellä huomio kiinnittyi täysin hengissä pysymiseen, eikä suinkaan musiikista nauttimiseen. Suomen sunnuntain keikka vei kuitenkin muutamasta miinuksesta huolimatta pisteet kotiin, vaikka seuraava päivä olikin kaikilta osin - settilistan, lavaesiintymisen ja oman sijaintini vuoksi - huomattavasti nautittavampi ja tajunnanräjäyttävämpi kokemus.
Hyvänä kakkosena tulee the GazettEn konsertti Suomessa. Fiilis siellä oli yksinkertaisesti aivan älyttömän hyvä ja voin sanoa, että jos the GazettE olisi suosikkibändini, kyseinen keikka olisi ollut ehdottomasti ylitse muiden.
Suurimmat odotukset vuodelle 2008?
Suurin toiveeni taitaa olla se, että tulisimme näkemään RENTRER EN SOIn Suomessa. Kyseinen bändi on minulle hyvin tärkeä, eikä sen esiintyminen Suomessa sitäpaitsi liene ollenkaan mahdoton ajatus!
Katrin
Parhaat albumit?
the GazettE - STACKED RUBBISH
the GazettE:n uusin levy löi minut ällikällä. Se sisälsi uusien singlejulkaisujen lisäksi mainioita ja meneviä kappaleita, jotka toivat aivan uuden puolen Gazettesta esille. Levy sai minut todella rakastumaan bändin muuhunkin tuotantoon, mutta levy on vuoden paras julkaisu niin the GazettE:ltä kuin mielestäni koko jrockin saralla! Mahtava saundi ja juuri oikea meininki sai levyn loistamaan ylitse muiden.
Parhaat singlet?
Black:List - 『DESPERATE』
Kuultuani Genuine Malice kappaleen kiinnostuin kovasti Tomozon uudesta bändistä ja sain 『DESPERATE』 singlen käsiini Japanista, nähtyäni bändin ensin livenä. Singlen kappaleet ovat aivan loistavia ja edustavat hieman rankempaa jrockia. Singlen ensimmäinen kappale DESPERATE on vauhdikas ja rankka kuten taas toinen kappale MELANCHOLY on rauhallisempi, mutta jollakin tavalla ensimmäistä kappaletta voimakkaampi ja ainutlaatuisempi. Odotan innolla kuulevani lisää Black:Listiä tulevaisuudessa, vaikka bändi tulee vaihtamaan laulajaa lähiaikoina.
Matenrou Opera - alkaloid showcase
Ystäväni kiinnostuksen vuoksi itsekin kiinnostuin Jenivan entisen laulajan uudesta bändistä ja odotin Matenrou Operan debyyttijulkaisua innolla. Debyyttijulkaisu vastasi täysin odotuksiani ja sopii bändin imagoon kuin nyrkki silmään. Ensimmäinen kappale alkaloid showcase on melodinen, mutta suhteellisen nopeatempoinen kappale, jossa laulaja Sonon kaunis ääni pääsee oikeuksiinsa. Singlen toinen kappale on julkaisun todellinen helmi, sillä en ole pitkään aikaan kuullut mitään niin kaunista kuin balladimainen Kaze no tori.
Dir en grey - DOZING GREEN
THE MARROW OF A BONE:n jälkeen aloin jo hieman menettää toivoani Dir en greyn uusien julkaisujen suhteen; ne eivät vain vastanneet odotuksiani. Uusin sinkkulohkaisu on kuitenkin aivan mainio ja muistuttaa hieman vanhempaa Dir en greytä, johon kuitenkin sekoittuu aivan uudenlaisia piirteitä. Dozing Green on mainio kappale, mutta singlen toinen kappale HYDRA -666- on jotain aivan uskomatonta. Ennen Dir en greyn Tavastian keikkoja en erityisemmin kiinnittänyt huomiota kappaleeseen muuna kuin omituisena hitaan ja nopean kappaleen välimuotona, mutta keikkojen jälkeen aloin arvostamaan kappaletta todellisena mestariteoksena. Kolmas kappale nostaa vielä singlen arvoa, sillä live versio AGITATED SCREAMS OF MAGGOTS:istä on loistavan raivokas ja tuntuu kuin olisin itse salissa kappaletta kuuntelemassa ja erikoismainintana on pakko kehua Kyon salamyhkäistä mylvintää ja kiljaisuja kappaleen alussa. Single toi kaikki pisteet kotiin ja nosti Dir en greyn pisteitä jälleen.
Parhaat DVD:t?
kagerou - Kagerou Saishuu Kouen
Kesti melkoisen kauan, ennen kuin sain käsiini Kageroun "last live" dvd:n, mutta se osoittautui odotusten arvoiseksi. Kaksi levyä sisältävän DVD:n ensimmäisen levy sisältää bändin viimeisen keikan Zepp Tokyolla ja kagerou fanille sen katsominen on sanoinkuvaamatonta ja nostaa tunteet pintaan. Bonuslevy sisältää kuvamateriaalia viimeisen kiertueen jokaiselta keikalta, niin backstageltä kuin lavaltakin. Mukana ovat myös Euroopan kaksi viimeistä keikkaa Berliinissä ja Pariisissa, joka on minulle erittäin tärkeä seikka sillä itse olin onnekas ja pääsin Berliinin keikalle.
Paras asia?
2007 oli keikkavuotena täydellinen. Minulla oli mahdollisuus matkustaa Japaniin, jolloin pääsin 12 keikalle ja täytin levyvarastojani ja tapasin idoleitani. Hyvinä muistoina säilyivät mahtavien bändien keikat Suomessa, etenkin the GazettE:n tulo Suomeen sai minut innostumaan suuresti. Iloitsin myös suunnattomasti deathgazen paluusta.
Huonoin asia?
Huonoja asioita on riittänyt. Scar.:n jääminen tauolle sai minut erittäin pettyneeksi. Minua harmitti myös kovasti basistin ja laulajan äkillinen lähtö Black:Lististä sekä kitaristin ja kosketinsoittajan lähtö Matenrou Operasta. Kageroun ja Phantasmagorian loput saivat minut erittäin tyrmistyneeksi, vaikka onkin tullut hiljattain uutinen, että Phantasmagoria palaa vielä viimeiselle keikalle ensi vuonna.
Paras keikka?
Shikkoku no Symphony - Saitama kaikan hall, Saitama, Japani
Kyseinen jokavuotinen tapahtuma on festarimainen jrock tapahtuma Saitamassa, Japanissa. Teatterisalia muistuttavissa tiloissa järjestettävään Shikkoku no Symphonyyn eksyminen oli yksi parhaista muistoista kaikista Japanin keikoista. Kolme päivää kestävän tapahtuman jokaisena päivänä esiintyi 15 artistia/bändiä ja bänditarjonta oli uskomaton. Olimme ystävieni kanssa ensimmäisen ja toisen päivän paikalle, jolloin näimme esimerkiksi Matenrou Operan, Danger Gangin, Versaillesin, Phantasmagorian, heidi.:n, hurtsin, Arcin, Charlotten, SKULLin, Juka ja Kiboya Honpon mainitakseni muutaman.
UnsraW - Shibuya O-west, Shibuya, Japani
Pääsin myös UnsraW:n oneman keikalle Japanissa ja keikka oli rajuin jrock keikka missä olen ikinä ollut! Lähestulkoon eturivissä ollessamme saimme niin Yukin kuin japanilaiset fanit niskaamme, mutta keikasta jäi mieleen raju paine, mahtava tunnelma, upea musiikki ja ennenäkemätön interaktiivisuus sekä ihmisten sekoilu. UnsraW fanille UnsraW:n oneman on odotusten arvoinen ja mainio hetki päästää paineita kuunnellen samalla upeaa musiikkia.
bomb flies - Shizuoka Sunash & Utsunomiya VJ-2, Japani
Ensimmäinen ja viimeinen keikkani Japanissa olivat bomb flies, kaveripiirissä "pömmikärpäset" tapahtumia. Ensimmäinen event Shizuokassa oli niin mahtava, että päätimme ystävieni kanssa mennä myös melkein saman kokoonpanolla järjestettävään tapahtumaan Utsunomiyassa. Molemmat kaupungit ovat Japanin mittapuulla pieniä ja keikkapaikat olivat suurien kerrostaloasuntojen olohuoneiden kokoisia. Tämä kuitenkin nosti vain tunnelmaa ja keikat olivat mahtavia ja erittäin interaktiivisia. Paikkojen ollessa pieniä oli bändien kanssa muutaman sanan vaihtaminen erittäin helppoa. Ensimmäisellä keikalla paikalla olivat THE.LAST, Black:List, bis, MaveRick, WED+DAY, meth., exist†trace, ClearVeil ja Sel’m, joista me valitettavasti emme nähneet Black:Listiä, bisiä ja ClearVeiliä. Toisella keikalla olivat THE.LASTin, MaveRickin, WED+DAYn meth.in ja Sel'min lisäksi Scar. ja RENTER EN SOI. Minun on pakko mainita muutamia seikkoja keikoilta; THE.LAST oli uskomattoman mukava bändi ja heidän musiikkinsa oli iloista ja furinsa suloisia. MaveRickin furit olivat niin rankkoja, että ne muistuttivat aerobickiä, mutta bändin musiikki oli kuitenkin rankkaa. Rankempaa settiä edustivat myös exist†trace ja meth.. Erikoismaininnan saa myös Sel'm, jonka laulaja Tora on yksi mahtavimmista esiintyjistä, jonka olen ikinä nähnyt. Lopuksi mieleeni jäi myös WED+DAY:n esitykset, sillä bändi oli oudoin minkä olin ikinä nähnyt. Laulaja oli pukeutunut kuningattareksi ja rumpali jonkinlaiseksi leijonaksi ja bändin esitys alkoi rumpalin hypätessä yleisön sekaan baaritiskin takaa kitaristin ja basistin tanssiessa omituisinta tanssia lavalla. Bändin musiikki oli hyvin omituista ja hieman teknomaista ja yleisöä käskettiin juoksemaan salin puolelta toiselle, muodostamaan laulajalle tie, jota pitkin tämä voi käveli ja jotkut fanit joutuivat myös nostamaan laulajan takaisin lavalle tämän hypätessä yleisön sekaan. Laulaja makasi kuninkaallisesti fanien käsivarsilla kun hänet nostettiin lavalle ja se oli yksi oudoimmista ja mieleenpainuvimmista näyistä mitä olen nähnyt..
the Gazette - Tavastia, Helsinki
the GazettE sai paikan lempibändinäni kesän aikana. STACKED RUBBISH albumin vaikutusta lisäsi heidän oneman keikkansa näkeminen Aoin kotikonnuilla, Miessä. Mutta vuoden parhain keikka on väistämättä the Gazetten oneman Suomessa. En ole vastaavaa kokenut ja keikka oli tuhannesti parempi kuin Mien jättisuuri keikka. Aivan uskomaton keikka, enempää ei vain voi sanoa.
Suurimmat odotukset vuodelle 2008?
Odotan innolla julkaisuja lempibändeiltäni, girugameshin ja muidenkin kiinnostavien bändien keikkoja Suomessa. Suunnitelmissa on myös lähteä uudelleen Japaniin kesällä, joka mahdollisesti tuo lisää keikkoja keikkakalenteriini. Erityisesti odotan mahtavaa jrock-vuotta Suomelle ja Euroopalle, sillä yhä suuremmat bändit löytävät tiensä meidän maahamme!
Matron
Parhaat albumit?
Vaikka minulla oli hieman ennakkopelkoja the GazettE STACKED RUBBISH -albumia kohtaan, levy onnistui ylittämään kaikki odotukseni ja kymmenien kuuntelukertojen jälkeen menevät raidat paranivat entisestään. Kappaleista erityisen paljon pidän BURIAL APPLICANTista, Filth in the beautysta, REGRETistä sekä SWALLOWTAIL ON THE DEATH VALLEYsta.
Myös D:n kolmas kokopitkä, Neo Culture ~Beyond the World~, on suuren ylistämisen arvoinen kokonaisuus.
Parhaat singlet?
Kanjani8:n hauska Zukkoke Otokomichi takasi kuuntelijalleen iloisen ja energisen fiiliksen; täten kansailaiset poppipojat pitivät erikoispaikkansa sydämessäni koko vuoden ajan, vaikka loppusyksystä ilmestynyt It's My Soul ei vaikuttanutkaan enää niin paljon.
Positiivinen yllätys oli Sawajiri Erikan, tuttavallisemmin musiikkitaiteilijanimeltään ERIKAn, FREE-single. Aikaisemmin vain japanilaisista televisiodraamoista tuttu näyttelijätär todisti pystyvänsä menestymään myös rankalla musiikkialalla. Muun muassa Ichi rittoru no namidassa näytelleen tähden lauluääni on kaunis sekoitus miellyttävää pehmeyttä sekä kaivattua rokkimaisuutta. Samoin seuraava sinkkulohkaisu, DESTINATION NOWHERE, oli varsin mukavaa kuunneltavaa; ei siis varmastikaan ole ihme, että odotan innolla ERIKAn ensimmäistä kokopitkää.
Parhaat DVD:t?
Katsottuani Kanjani8:n 47-DVD:n, mieleni oli lopulta vahvan nostalgian, suuren kaipauksen sekä puhtaan onnellisuuden sekamelska. Konsertti on loistava koosteenoloinen "yleisilme" poikien pitkästä kiertueesta, joka käsitti vähintään yhden keikan Japanin jokaisessa prefektuurissa - yhteensä peräti 113 keikkaa.
Lisäksi the GazettEn kesäkuussa julkaistu "TOUR 2006-2007「DECOMPOSITION BEAUTY」FINAL Meaningless Art That People Showed AT YOKOHAMA ARENA" sai aikaan positiiviset jälkifiilikset, vaikka julkaisu ei mielestäni nousekaan bändin kaikkien aikojen parhaimmaksi. Vuosi oli kuitenkin minulle melko hiljainen DVD-levyjen kannalta, joten nämä harvat odotetut sitten lopulta iskivätkin oletettavasti eniten.
Paras asia?
D:n ilmoitus siirtymisestä major-bändiksi. Toivon, että tämän myötä bändillä on entistä suuremmat mahdollisuudet kiertämiseen Euroopassa ja täten Suomessa.
Uutinen the GazettEn esiintymisestä Suomessa aiheutti suuren voitontanssin, koska bändi jäi näkemättä tänä vuonna Japanissa loppuunmyytyjen keikkojen takia.
Mainitsemisen arvoinen yleinen tapahtuma on tietenkin japanilaisen musiikin vakaaksi asettunut asema Suomessa - lukuisat bändit ja heidän konserttinsa, medioiden keskellä herännyt kiinnostus, erinäisten tapahtumien järjestäminen, asiantuntijoiden kuuleminen... lista jatkuu loputtomiin.
Huonoin asia?
Kisakin lähteminen musiikkimaailmasta hiljensi minut tyystin ja sai peräti muutamia kyyneliä silmäkulmaan, vaikka Phantasmagoria ennustelikin vahvasti loppuaan jo edellisenä vuonna. Toki voin pitää itseäni siinä mielessä onnekkaana, että minulla oli vielä mahdollisuus nähdä mies livenä esiintymässä lahjakkaan bändinsä kanssa.
Uutinen Phantasmagorian paluusta yhdeksi päiväksi ensi vuonna aiheutti hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olin jälleen kerran onnellinen toisesta mahdollisuudesta nähdä bändi livenä, mutta Kisakin aiheuttamat draamailut ovat toki myös puuduttavia ja mieltä rasittavia. Mies ei selkeästikään halua jättää fanejaan rauhaan, vaan tulee kummittelemaan joukossamme silloin tällöin vielä pitkään.
Paras keikka?
"Vuoden paras keikka 2007" -titteliä on lopulta mahdotonta antaa vain yhdelle bändille, sillä keikkavuosi oli omalta kannaltani niin onnekas, että sain ottaa osaa peräti neljän lempiyhtyeeni konserttiin. Tietenkin persoonallisimpana ja huikeimpana kokemuksena voisi omalla tavallaan aina pitää poikapopyhtye Kanjani8:n Japanin Nagoyassa pidettyä konserttia, jonka pelkkä lippujen ostaminen oli mieletöntä säätöä. Näin jälkeenpäin ajateltuna keikka tuntuu edelleen yhtä epätodelliselta kuin uni. Pienemmät, joskin omilla tavoillaan yhtä unohtumattomat, konsertit tarjosivat myös hiljattain hajonnut Phantasmagoria sekä persoonallinen visual kei-bändi D.
Suomen keikkapotin räjäytti puolestaan yksi ehdottomista suosikeistani - the GazettE. Keikka jäi mieleen upeana kokonaisuutena menevine kappaleineen. Esitys oli kaikinpuolin hiottu, mutta tästäkin huoolimatta poikien persoonallisuus ja rakastettu spotaanisuus heijastuivat suorastaan inhimillisesti yleisöön asti. Tämän myötä 30. päivä lokakuuta 2007 tulee säilymään mielessäni vielä pitkään.
Suurimmat odotukset vuodelle 2008?
2007 oli j-musiikin kannalta niin hyvä, että parantamisen varaa ei paljoa jää ensi vuodelle. Toki toivoisin bändien Suomen-keikkailutahdin jatkuvan yhtä tasaisen aktiivisena ja tietenkin pitävän julkisen median kiinnostuksen yllä. Lisäksi muutama kova yhtye olisi mukava saada ensikertalaisina Helsinkiin keikkailemaan kuten esimerkiksi hienot PS Company-bändit alice nine ja Kagrra,.
Myös the GazettEa haikailen kovasti takaisin eikä D:n vierailukaan olisi ollenkaan pahitteeksi.
nirnalie
Parhaat albumit?
NEU (v) - NEvER LAND
zoro - APOLLO
LM.C - Glitter Loud Box
Parhaat singlet?
ayabie - Browny
machine - FALCON
LM.C - Bell the CAT
Parhaat DVD:t?
ayabie - ecumenical image
ayabie - tour '06>>'07Virgin snow color
Paras asia?
Se, kuinka paljon hyviä keikkoja Suomi on saanut, mutta ehdottomasti paras asia jrockin saralla oli machinen paluu ja heidän uudet julkaisunsa. Myös HeaRtin muutos NEUksi ja uusi alku oli iloinen yllätys.
Huonoin asia?
Olen ollut hieman pettynyt siitä, ettei Suomeen ole saatu vielä paljoakaan oshare kei-keikkoja, koska itse olen 100% oshare kei -fani ja kannattaja. Pidän ns. synkemmästäkin visual keistä, mutta itselleni siitä oli jo melkein ylitarjontaa tänä vuonna, mutta ymmärrän myös sen, että suurin osa oshare-bändeistä on niin huonosti tunnettuja, että heitä on melkein mahdoton saada tänne. Sen lisäksi useimmat bändeistä ovat niin lyhytikäisiäkin, että useimmat projektit loppuvat jo vuoden jälkeen.
Paras keikka?
Ayabien nimmaritilaisuus ja keikka toukokuussa, koska itse missasin heidän ensimmäisen keikkansa vuonna 2006. Intetsun ja Yumehiton tapaaminen oli todella upeaa, etenkin jälkimmäisen, koska olen pitänyt hänestä jo Sorobanin aikana.
Suurimmat odotukset vuodelle 2008?
Ancafen tuleva keikka ja oshare kei -bändejä lisää Suomeen! ^-^/
Tinga
Parhaat albumit?
the GazettE - Stacked Rubbish
Juuri kun luulin, ettei bändi voisi enää parempaa albumia tehdä, huomasin jälleen olevani väärässä. Stacked Rubbish, leikkisästi Stacku, nostaa bändin jälleen uusiin ulottuvuuksiin ja kahmii uutta musiikkityyliä ympärilleen. Ensimmäisellä kuuntelukerralla albumi tuntui hiukan liian 50-cent- ja Linkin Park -tyyliseltä, mutta lopulta siihen tottui ja ymmärsi poikien uuden suunnan. Mahtava kokonaisuus, josta varmasti löytyy jotain kivaa kaikille.
girugamesh - Reason of Crying
Tämä minialbumi antoi todella paljon toivoa tulevasta ja siksi se pääsikin listalleni. Vaikka pari biisiä viidestä ei ollutkaan kovin iskeviä, on tämä silti hieno tiivistys siitä, mitä tulevan pitää. Jatkakoot samaan malliin.
Parhaat singlet?
12012 - SHINE
Rakastuin SHINE-biisiin ensikuulemalla ja on yhä yksi suosikkini 12012:ltä.
Parhaat DVD:t?
the GazettE - TOUR 2006-2007「DECOMPOSITION BEAUTY」FINAL Meaningless Art That People Showed AT YOKOHAMA ARENA
Mitä tästäkin sanoisi...? DVD oli loistava ja se herätti taas niitä monia tunteita. Ja koska se julkaistiin juuri sopivasti ennen Japanin matkaa ja Gazetten Budokanin keikkaa, niin katsomisesta jäi jännittynyt ja ihana tunne. Se tunne tulee vieläkin kun DVD:n katsoo. Tosin huonoja puoliakin löysin. Mm. leikkauksesta, joka aiheutti sen että välillä tuli turhan nopeita otoksia liian tiheään tahtiin. Mutta muuten vallan loistava.
Paras asia?
Se että näinkin monta hienoa bändiä on nähty Suomen perukoilla.
Pakko sanoa, että yksi paras asia oli Budokanin konsertti, joka aiheutti kahdeksan päivän niskanjumituksen, mutta oli kaiken sen tuskan ja hien arvoinen.
Huonoin asia?
En voi juurikaan sanoa huonoa asiaa vuodesta 2007. Ehkä parin bändin hajoaminen oli surullista, sekä tämä järkyttävä 12012:n vokalistin tapaus, mutta muuten taidettiin selvitä kaikesta ilolla ja kunnialla.
Paras keikka?
Ne samaiset kaksi Gazetten konserttia joissa olin, mutta niistä ylimmäksi nousi Japanin Budokanin keikka. Budokanin keikka oli upea kaikkine tehosteineen ja fanserviceineen. Yleisö oli mukana alusta lähtien, bändi pisti parastaan. Show oli mahtava ja räjäytti koko hallin. Rokku!
Suurimmat odotukset vuodelle 2008?
Girugameshin helmikuista keikkaa odotan innolla, sekä Gazetten kaikkia kolmea GRAND FINALEa, joihin olen menossa huhtikuussa. Sekä bändiltä ilmestyvää albumia.
Toivottavasti saamme myös muita mahtavia bändejä lisää Suomeen ja mahtavia julkaisuja kaikilta.
yukionna
Parhaat albumit?
BUCK-TICK - Tenshi no Revolver
Odotin luonnollisesti suurimman suosikkibändini uutta albumia kuin kuuta nousevaa, ja vaikka taisin vähän pelätäkin, se onnistui kuitenkin ylittämään kaikki odotukseni paremmin kuin olisin koskaan uskonut. Sopivan hyväntuulinen ja jopa hauska, mutta silti rokkaava levy on kestänyt lukemattomia kuuntelukertoja. Suosikkibiisikseni on jäänyt heti ensikuulemasta alkaen lumoava Zekkai.
Muita ehdottomasti mainitsemisen arvoisia levyjä ovat THE BACK HORNin THE BACK HORN, Kiyoharun FOREVER LOVE, Onmyo-zan Maoutaiten, J:n URGE ja Maximum the Hormonen Buiiki kaesu.
Parhaat singlet?
THE BACK HORN - Wana
Kaikki singlen kolme kappaletta toimivat sekä yhdessä että erikseen loistavasti. Näitä biisejä on tullut luukutettua sinkun ilmestymisestä lähtien todella paljon.
MUCC - Fuzz
Muutamalla ensimmäisellä kuuntelukerralla en osannut innostua nimikkokappaleen erikoisesta meiningistä ollenkaan, mutta vähitellen se alkoi iskeä minuun todella suurella voimalla. Aivan loistava tunnelmannostatusbiisi, eikä sinkun muissakaan raidoissa ole suurempia vikoja.
Parhaat DVD:t?
Valitettavasti tänä vuonna ei ilmestynyt yhtään niin kiinnostavaa DVD:tä, että olisin sellaisia ostanut.
Paras asia?
Lisääntyvät keikat Suomessa ovat olleet todella positiivinen asia. Vaikka omia suosikkejani ei olekaan juuri täällä nähty, monet keikat ovat silti olleet todella mielenkiintoisia kokemuksia. Varsinkin MUCC:n kaksi Suomen esiintymistä jäivät iloisina asioina mieleen, sillä he ovat kuitenkin mielestäni parhaita tähän mennessä Suomessa esiintyneistä japanilaisbändeistä.
Huonoin asia?
Tämä vuosi on ollut tasaisen hyvä siinä mielessä, ettei yksikään suosikeistani ole lopettanut ja uusia hyviä julkaisuja on ilmestynyt pitkin vuotta. Huonoin asia lieneekin siis se, ettei suurimpia omia suosikkejani eksynyt Suomeen esiintymään vieläkään.
Paras keikka?
MUCC @ Tavastia, Helsinki - 20. maaliskuuta 2007
MUCC oli ensimmäinen bändi Suomessa josta henkilökohtaisesti pidän, ja siksi odotin heidän Tavastian keikkaansa erityisen innokkaasti. Biisit toimivat hyvin livenä ja keikasta jäi kaikin puolin positiiviset fiilikset. Provinssirockissakin bändi esiintyi hyvin, mutta klubikeikan tiiviimpi tunnelma teki Tavastian keikasta huomattavasti paremmin mieleenjääneen kokemuksen.
ENDS @ Daikanyama Unit, Tokio - 22. toukokuuta 2007
Ryoichi Endo on yksi eniten arvostamistani vokalisteista, ja hänen soolobändinsä näkeminen viimeisenä iltanani Japaninmatkallani todellakin kruunasi muutenkin onnistuneen reissun. Ennen keikkaa väsyneenä ja valmiina kotiinpaluuseen melkein jätin konsertin väliin, mutta onneksi menin kuitenkin, sillä Ryoichin lavakarisma ja hänen vahva äänensä sekä lumoava musiikkinsa teki minuun paljon suuremman vaikutuksen kuin koskaan levyltä kuunneltuna.
Suurimmat odotukset vuodelle 2008?
Odotan suurella mielenkiinnolla Electric Eel Shockin maaliskuista keikkaa Tampereella, sillä olen kuullut heidän live-esiintymisestään todella paljon pelkkää hyvää. Tietenkin elättelen toiveita myös joidenkin suurimpien suosikkibändieni saapumisesta Suomeen, esimerkiksi Onmyo-za tai The Back Horn olisivat enemmän kuin tervetulleita. En myöskään pistäisi pahakseni, jos Lucy julkaisisi kolmannen Rockarollican.
