Phantasmagoria - Vain

Phantasmagorian ensimmäinen tämän vuoden puolella ilmestynyt single Vain julkaistiin 14. helmikuuta. Se sisältää kaksi raitaa: At the ends of the rest period ja saman laulun instrumentaaliversio.

Kaiken kaikkeaan hiottu ja huolella toteutettu kappale, taattua Phantasmagoriaa, mutta silti jotain erilaista. At the ends of the rest periodin tunnelma ei ole melankolinen, pirteä, raivoisa, eikä mitään siltä väliltä. Jokainen kuuntelijahan voi itse tulkita kappaleen tunnetta, mutta itse sanoisin että se on omalla tavallaan kaihoisan toiveikas. Erittäin emotionaalinen ja tunteita herättävä, kunhan siihen pääsee kunnolla sisälle, mikä ei edes ole vaikeaa osittain kevyiden vokaalien ansiosta. Rikun ääni pääsee oikeuksiinsa ja se kuulostaa erityisen kauniilta varsinkin 4:04 alkavassa lauluun painottuvassa säkeessä.

Jos pysähtyy esimerkiksi yhden kuuntelukerran ajaksi kuuntelemaan pelkästään rumpuja, huomaa että ne ovat säkeistöissä yllättävän yksinkertaiset - ja niitä on myöhemmin vaikea olla kuuntelematta edes puolella korvalla.

Vaikka sanoja ei ymmärtäisikään, ne jäävät taatusti soimaan päähän kuulostaen samankaltaisen temmon takia hyvinkin rimmaavilta, etenkin kertosäkeen toistuessa lopussa pari kertaa.

Instrumentaaliversio jää hieman originaaliversion varjoon; lauluosuudet ovat nimittäin merkittävässä roolissa mitä tulee tunnelman luomiseen, kappaleen mieleenpainuvuuteen ja kokonaisuuteen.

Mielestäni At the ends of the rest period kuuluu ehdottomasti Phantasmagorian onnistuneisimpiin kappaleisiin Gensoukyoku ~Eternal Silence~:n ohella, joten on hienoa, että se löytyy myös seuraavalta albumilta, REQUIEM～FLORAL EDITION, joka tullaan julkaisemaan 5. syyskuuta.

Singlen mukana olevan DVD:n livet eivät tuo tullessaan mitään uutta tai yllättävää kappaleiden jäljitellessä lähes täydellisesti studioversioitaan, ainakin instrumenttien osalta. Rikun eleet - ja samoin siis vokaaliosuudet - vaihtelevat lähes tylsistyneen oloisesta saman tien jälleen innokkaaksi, mikä tuo tietysti vaihtelevuutta ja sitä kaivattua konserttimaista tunnelmaa. Yleisö on mukana aina kun laulajassakin on potkua, joten loppujen lopuksi tunnelma oli varmasti katossa.