Arvostelun kohteena D'espairsRayn ensimmäinen kokopitkä albumi.
29.6.2005 julkaistu Coll:set oli odotettu levy, sillä se oli D'espairsRayn ensimmäinen kokopitkä albumi monen singlen, maxi-singlen ja mini-albumin jälkeen. Kuten bändin aikasempikaan tuotanto, albumi ei tuottanut faneille pettymystä - päin vastoin.
Coll:set alkaa melankolisella ja synkeällä Infectionilla, josta levyn musiikillinen suunta käy hyvin selväksi. Ei kovin mieleenpainuva, mutta sopiva avausraidaksi. Varsinaisesti vauhtiin päästään seuraavan kappaleen mukana; Dears on nopeatempoinen ja melodinen ralli, ja sen punainen lanka löytyy varmasti parin kuuntelukerran jälkeen.
In Vain sen sijaan ei ole aivan yhtä helppoa kuunneltavaa kuin edellinen raita, mutta Hizumin ääni pääsee siinä jos jossain oikeuksiinsa, ja In Vain onki ehdotonta parhaimmistoa Coll:setillä.
Neljännessä kappaleessa, Grudgessa, on samankaltainen synkkä tunnelma kuin Infectionissa, tosin raskaammilla kitarariffeillä varustettuna. Tsuki no kioku fallen puolestaan on tunteikas ja säveleltään kaunis - monellakin tapaa hieman erilaista D'espairsRayta. Hizumin matalat vokaalit luovat suuren osan tunnelmasta.
Garnet, albumin kuudes kappale, alkaa Tsukasan rumpusooloilulla, mikä tuo mukavaa vaihtelua levyn kitarapainotteiseen kokonaisuuteen. Hieno ja erikoinen raita, jossa instrumenttien käyttö on tasapainossa. Sitä seuraa vauhdikas Aberu to Kain, tai vaihtoehtoisesti Abel and Cain, jossa on havaittavissa perinteisen länsimaalaisen metallin elementtejä huomiota kiinnittävien taidokkaiden yksityiskohtien kera: jälleen levyn helmiä.
Fuyuu shita risou on kenties juuri sitä perus-Despaa, mikäli sellaista onkaan. Kaiken kaikkiaan ei siis mitenkään maatajärisyttävä kappale ja omasta puolestani voisin sanoa, että Coll:set pärjäisi ilman sitäkin. Toista on sitten sitä seuraava "Forbidden", joka lukeutuu monen fanin suosikkeihin. Mieleenpainuvat saundit ja vaihtelevat vokaalit tekevät kappaleesta monipuolisen: sellaisen, jota voi kuunnella monta kertaa kyllästymättä. Kaksi seuraavaa kappaletta, Hai to ame ja Tainted world, ovat levyn rauhallisimpia raitoja ja muistuttavatkin tunnelmaltaan kovasti toisiaan. Sydäntäsärkevät vokaalit Hai to amessa ovat varmasti suuri syy kappaleen suosioon.
Levyn lopetuslaulu The world in a cage on hieman pitkästyttävää kuunneltavaa, eikä oikeastaan edes kunnollinen täyspituinen biisi. Se lienee kuitenkin katsottu sopivaksi raidaksi lopettamaan albumi.
Levy ei tosin siihen lopukaan, vaan viimeistä kappaletta seuraa vielä kaksi remixiä: Marry of the blood ~bloody minded remix~ ja Born ~white stream mix~. Kummatkin ovat kuunneltavia, vaikka eivät vedäkään vertoja alkuperäisille versioille.
Kaiken kaikkiaan Coll:set on erittäin onnistunut yhtyeen ensimmäiseksi albumiksi. Se on kuin tiivistelmä bändin tuotannon suunnasta, sisältäen kuitenkin toisistaan poikkeavia ja monipuolisia kappaleita.
