Arvioinnissa Kran syyskuussa 2006 ilmestyneen ensimmäisen major-singlen B-tyyppi.
Kra on PSCompanyn kenties vähiten tunnettu bändi, ja vaikka bändi onkin ollut olemassa jo vuodesta 2001, heistä tuli major-bändi vasta vuoden 2006 syksyllä. Arviossa on siis Kran ensimmäinen major-singlen, Heart Balancen, B-tyyppi, joka julkaistiin 21.09.2006.
Omasta mielestäni Kralla on tähän mennessä aina ollut sellainen omaperäinen "indies-soundi" musiikissaan, huolimatta siitä, että jokaisen jäsenen kokemus on varmasti karttunut vuosien varrella verrattuna lähtöpisteeseen. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä siitä "indies-soundista" huolimatta Kran jäsenet ovat lahjakkaita soittajia - etenkin basisti Yuura - ja Keiyuu on yksi parhaista tietämistäni vokalisteista.
Tällä uusimmalla singlellä tuota indies-soundia on hiottu hieman pois, mutta Kra ei silti onneksi ole menettänyt omaperäisyyttään. Ensimmäinen biisi, sinkulle nimensä antanut Heart Balance, on varsin taattua Kra-laatua; biisi on heti alusta alkaen nopeatempoinen, joskin taustalla soivat hyvin "Kramaiset" syntikat tuovat biisiin hieman rauhallisuutta ja maalailevaa tunnelmaa. Keiyuu kuulostaa melko pitkälti samalta kuin aina levyllä; hyvältä, mutta ei ihan niin hyvältä kuin livenä. En itse ole nähnyt Krata livenä, mutta olen nähnyt niin heidän oman DVD:nsä kuin PSCompanyn Peace & Smile Carnival Tour DVD:n, ja en voi olla ihmettelemättä, kuinka vaikuttava pieni mies Keiyuu on. Levyltä kuunnellessa ei aina edes uskoisi kuinka vahva ja mahtava ääni hänellä on, sillä livenä hän tuntuu antavan itsestään hieman enemmän kuin levyllä. En kyllä itse osaa näin äkkiseltään mainita yhtäkään vokalistia, jolla olisi yhtä vahva ja vaikuttava ääni!
Huolimatta siitä, että Keiyuun vokaalit eivät levyllä ole aivan yhtä vaikuttavia kuin livenä, hänen äänensä on levylläkin kuitenkin varsin miellyttävä, suorastaan korviahivelevän pehmeä. Heart Balance soljuu loppuun saakka melko tyypilliseen Kra-tyyliin, tarjoamatta mitään suurempia yllätyksiä tai selkeämpiä muutoksia bändin aiempaan tuotantoon verrattuna. Tästä huolimatta ainakin itse nautin kyllä biisistä; onhan Kran tavanomaisempikin tyyli ainakin itselleni varsin mieluista kuunneltavaa, ja heidän kaikista tavanomaisimmatkin kappaleet ovat aina erittäin tarttuvia. Yhdeksi parhaimmista puolista tässä kappaleessa mainittakoon Yuuran bassolinja; vaikka se ei tarjoa mitään erikoisia kommervenkkejä, luo se hyvin kauniin pohjan tälle kevyelle biisille.
Singlen toinen biisi tarjoakin sitten yllätyksiä jo alusta alkaen. Ensimmäinen asia joka kiinnitti huomioni oli nimi; Electro Mailman. Anteeksi mitä? Elektropostimies? Seuraava yllätys onkin sitten jo heti kappaleen alussa alkava iloinen huuliharppusävelmä, jota en ihan ensimmäisenä kyllä osannut odottaa. Ja vielä kolmantena yllätyksenä seuraa Keiyuu, joka laulaa kappaleen matalemmalta kuin normaalisti, kuulostaen näin hyvin erilaiselta ns. normaaliin tyyliinsä verrattuna. Kertosäekin on sitten sitä todella tarttuvaa lajia. Kaikessa kummallisuudessaan ja kaikkine yllätyksineen tämä kappale on itseasiassa todella viihdyttävä ja myönnänkin sen nousseen lempikappaleekseni tällä uudella singlellä jo heti alusta alkaen. Kappale on todella piristävä, niin tarttuvuutensa ja iloisen sävynsä kuin näiden hieman yllättävien, joskin biisiin sopivien seikkojen takia. Yllätyksetkään eivät lopu siihen kolmeen, vaan noin puolessa välissä tai hieman sen jälkeen kuvioihin tulee myös todella kummallinen moniääninen kuoro-osuus, joka ainakin allekirjoittaneessa herätti hieman huvitusta aluksi - ei tosin mitään pilkallista huvitusta, vaan juuri sellaista hyväntahtoista huvitusta, jota Kra iloisine sävelmineen usein tarjoaa. Ei voi muuta sanoa kuin että todella miellyttävä kappale.
Ostettuani singlestä mieluummin B-tyypin kuin A-tyypin, sain siis mukana myös kolmannen kappaleen, Houmatsu no Hanabiran. A-tyypin mukana olisi tullut PV, mutta en itse ole kovin suuri PV:iden ystävä ja rahat olivat muutenkin tiukilla kun niin monet muutkin bändit julkaisivat uusia levyjä juuri lokakuussa, joten valitsin sitten tämän B-tyypin. Joudun myöntämään, että olen oikein tyytyväinen ostokseeni, vaikkei bookletistäni löydykään bändin jäsenten kuvia! Kolmannen kappaleen nimi herättää jonkinlaista hämmennystä minussa, enkä nyt oikein tiedä että miten tuon nyt sitten suomentaisi; houmatsu tarkoittaa joko 'nesteen pinnalla olevaa kuplaa' tai 'hetkellistä', no merkkaa genetiiviä ja hanabira 'terälehteä'. Kuplan terälehti? Hetkellinen terälehti? Katoavainen terälehti? No, kappale itsessään ei ole yhtä hämmentävä kuin nimi, vaan taas sitä taattua Kra-laatua, jota ensimmäinenkin kappale oli, joskin voisin väittää Houmatsu no Hanabiran olevan aavistuksen verran parempi. Vaikka kertosäkeessä lauletaankin hyvästit rakkaalle ihmiselle, on kappale tunnelmaltaan nopeatempoinen ja pirteä. Ei välttämättä iloinen, mutta pirteä, eikä tässä varmasti mitään erittäin raskaita hyvästejä olla kenellekään heittämässä. En tiedä onko se vain omaa kuvitelmaani vai ei, mutta Keiyuu tuntuu kuulostavan taas hieman erilaiselta kuin yleensä, joskaan ei ihan yhtä selkeästi kuin Electro Mailmanissa.
Kokonaisuutena olen siis todella tyytyväinen tähän singleen. Löytyy niin taattua Kra-laatua kuin vähän erikoisempaa ja tuoreempaakin tyyliä, kaikkien kolmen kappaleen luodessa erilaisuudestaan huolimatta oikein toimivan kokonaisuuden. Single oli siis totisesti rahansa arvoinen, ja niitä bookletista puuttuvia jäsenten kuvia paikkaamaan sain vieläpä kivan tarran, jossa jäsenet ovatkin oikein hyvin edustettuina. Loisto-ostos!
