D - The name of the ROSE

Odotin D'n ensimmäisen kokopitkän albumin julkaisupäivää kuin kuuta nousevaa. Kun viimeinkin sain levyn käteeni, minun oli ensimmäiseksi pakko pysähtyä levyn kannen tutkiskeluun. Kätevän pahvikotelon kansi on koristeltu hieman tönkön näköisesti, mutta omalla tavallaan sopii ainakin levyn teemaan niin väritykseltään kuin piirrokseltaankin. Mukavana yllätyksenä levyn ja DVD'n lisäksi paketin mukana tuli upea vihko, joka oli täynnä pelkästään jäsenten kuvia.

Itse levyä aloin kuunnella varovaisesti. Fanina tietenkin osittain pelkäsin, että lempibändini pettäisi odotukseni - mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Onneksi.

Day Dream on loistava ja toimiva aloitusraita tälle levylle. Jollakin tavalla "utuiset" kitarat kappaleen alussa tuovat mieleen kirjaimellisesti päiväunen. Kappale ei ole D'n raskaimpia, mutta kertonee loistavasti koko The name of the ROSEsta.

Levy jatkaa samaa rataa Day Dreamin kanssa. Jäsenten yhteistyö soittamisessa näyttää toimivan edelleenkin hyvin ja Asagin hyvin persoonallinen ääni kruunaa kappaleen kuin kappaleen. Mainitsemisen arvoisia loistavia ja vahvoja raitoja ovat ainakin Yami yori kurai doukoku no a cappella to bara yori akai jounetsu no aria (oikea nimihirviö), joka on suorastaan kohtalokas, jotain-vanhaa-selkeästi-mutta-myös-jotain-uutta-kappale Hourglass sekä hieno lopetuskappale Sleeper, jonka tosiaan jaksaa kuunnella monta kertaan putkeen kyllästymättä.

Heikoimmaksi kappaleeksi nimeäisin itse Art de la pisteen, vaikka huono kappale ei sekään ole. Jollakin tavalla irrallinen raita keskellä albumia. Kappaletta voisi kutsua huonoksi purkaksi - yritetään pureskella ja maistella kovin, mutta minkäänlaista makua ei vain saa suuhun.

Albumia oli myynnissä kaksi erilaista versiota. Molemmat sisälsivät DVD'n, mutta DVD'issä oli eri musiikkivideot/PV't. Sleeper tai Mayutsuki no Hitsugi. Mayutsukin PV oli oma valintani. Musiikkivideo tuo heti alkusekunneilla mieleen varman visual kei-videon. Idea soittaa goottityylisessä kirkossa (tai vastaavassa rakennuksessa) on sinällään vanha ja kliseinen (+ kliseiset ruusut ja hauta-arkut), mutta video pysyy yllättävänkin hyvin kasassa, vaikka näillä ominaisuuksilla lähdetäänkin liikkeelle. PV ja kappale ovat tasapainossa ja kaiken kruunaa tottakai mahtava nelikko - Asagi, Ruiza, HIDE-ZOU ja Hiroki ovat tyylikkäitä ja näyttävät, että heiltä löytyy kyllä taitoa mihin vain.

Yhtä pienenpientä 'hienosäätöä' lukuunottamatta The name of the ROSE toimii eikä jätä kylmäksi. Niinkuin aikaisemminkin olen sanonut:"The name of the Rose-albumi on suositeltava ja nautinnollinen kokonaisuus, joka on ehdottomasti vähintään kokeilemisen arvoinen."

Jään odottamaan bändin tulevia julkaisuja todella kovalla innolla ja mielenkiinnolla.