BABYMETAL Kuopio-hallissa 20.5.2023

Olin innoissani, kun ilokseni huomasin, että BABYMETAL saapuu Suomeen esiintymään osana Sabatonin "The Tour To End All Tours" -kiertuetta. Kuulin kawaii metallia soittavasta BABYMETALista ensimmäisen kerran tasan kymmenen vuotta sitten Japanissa asuessani, kun levykaupassa kuuntelin heidän singlejään kuulokkeista. Heidän musiikissaan oli jotain, mikä iski heti kaikkiruokaiseen taiteilijasieluuni yhdistellessään eri tyylilajeja raskain mutta kaunein melodioin. Enkä ollut väärässä tuumatessani, että tässäpä bändi, josta tulee vielä jotain!

Niinpä keikkapäivänä lähdin aamuvarhain ensimmäisellä bussilla Tampereelta kohti Kuopiota ja bongasin pitkin matkaa kyytiläisiä, jotka olivat selvästi samalla missiolla kuin minäkin. Kuopioon saavuttuani kaduilla näkyi entistä enemmän hengenheimolaisia ja se sai illan keikan odotuksen tuntumaan entistä jännittävämmältä ja todelliselta.

Kuopio-halli oli sopivan kävelymatkan päässä keskustasta ja sen varaan moni oli ilmeisesti pistänyt saapumisensakin, sillä hämmästyimme keikkajonon pituudesta, joka jatkui toista kilometriä, vaikka ovet olivat jo auki. Onneksi kelit olivat mitä mainioimmat ja jonossa vallitsi iloinen puheensorina ja odottava tunnelma. Saimme onneksi alusta asti todistaa hallissa vallitsevaa tunnelmaa ennen keikkojen alkua. Kuopio-halli oli todella suuri ja hyvä niin, että siellä oli varauduttu väenpaljouteen.

Taannoisten Euroviisujen voittajana tunnettu kansallissankarimme Lordi sai kunnian toimia kolmoiskeikan aloittajana ja lämmittelijänä; ja oiva valinta se olikin, sillä jo heti heidän saavuttuaan lavalle ja heitettyään muutaman humoristisen aloitusspiikin, tunnelma hallissa oli todella hauska. He kyselivät yleisöltä olivatko nämä tulleet katsomaan BABYMETALia vaiko Sabatonia (itseironisesti, että ei suinkaan kuitenkaan heitä itseään), ja BABYMETALin mainittuaan yleisöstä kuului villiä huutoa ja taputusta, joten paikalla oli selvästi myös kyseisestä bändistä kiinnostuneita.


Lordi ehti jo aloitella soittamisen ennen kuin pitkä keikkajono oli kokonaan sisällä, mutta onneksi ilmeisesti jonon viimeisimmätkin saivat vielä kuulla ja nähdä yhtyeen omaperäistä lavaesiintymistä ja -karismaa ainakin parin kappaleen verran. Kun Lordi oli päättänyt esiintymisensä, valot pimenivät salissa ja ylle laskeutui odottava tunnelma. Yhtäkkiä punaiset ja valkoiset strobovalot alkoivat välkkyä lavalla BABYMETAL DEATH -kappaleen raskaiden rummutusten tahtiin yhtyeen astellessa lavalle.

SU-METAL, MOAMETAL ja tämän vuoden huhtikuussa yhtyeen viralliseksi jäseneksi liittynyt MOMOMETAL alkoivat paikoilleen asetuttuaan kannustaa yleisöä yhtymään mukaan käsien nostoihin ja heilutteluihin siirtyen sitten koreografioihinsa, kunnes biisi saavutti nopeimman temponsa ja idolit alkoivat hyppiä sen tahdissa. Aloitus oli siis sangen vauhdikas ja nostatti tunnelmaa jo heti entisestään. Kappaleessa kuultiin paljon screamoa ja neidot alkoivat riehua lavalla ympäriinsä kuin riivattuina.


Tässä kohtaa mainittakoon, että taustalla olevilla soittajilla oli kaikilla oni-maskit naamalla. Onithan ovat japanilaisissa kansantaruissa demoniolentoja, joiden ilmestyminen tuo kaaosta ja huonoa onnea. Ei kuitenkaan huolta, sillä japanilaisessa kulttuurissa on myös tyypillistä pitää oni-maskia - etenkin kevätkaudella ja teatteriesityksissä - pelottamaan kyseiset pahan onnen tuojat ja muut ilkeämieliset henget pois.

Yleisö oli alusta asti todella hyvin mukana menevässä aloituksessa, ja sitten valot pimenivät taas pitkien vihellysten ja taputusten kaikuessa salissa. Pienen hetken jälkeen siniset valot alkoivat leikata salia Megitsunen vienon ja mystisen introlaulun soidessa pimeydestä. Kun rummut alkoivat taas takoa rytmiään, myös punaiset valot lähtivät valokeiloina tanssimaan yleisön yllä. Tässä kappaleessa kuultiin jo sitten yhtyeen kawaiimpaa puolta ja SU-METALin kirkkaan kuulasta ääntä, joka loi hienon kontrastin kappaleen raskaalle melodialle ja rummutukselle.

Tässä vaiheessa SU-METAL aloitti välispiikkinsä tervehtien yleisöä vienolla äänellään: "Heiii Kuopiooo! We are BABYMETAL! How are youuu?" saaden yleisön pitämään kovempaa ääntä ja taputtamaan rumpujen tahdissa kitarasointujen revitellessä taustalla. Valkoisten valojen hohtaessa yhtyeen yllä näin kunnolla heidän kauniit, yhteneväiset asunsa, jotka koostuivat pitkistä mustista saappaista, polvenmittaisista mustista vekkihameista sekä lolitamaisista, pitsihihaisista topeista, joita koristivat sateenkaaren väreissä hohtavat sellofaani- tai muoviornamentit. Asut olivat siis samaan aikaan hyvin rock, mutta kuitenkin lolitamaisen kawaii.

Kun SU-METAL lopetti spiikkinsä kysymällä oliko yleisö valmis jatkamaan, väki todellakin kuulosti olevan sitä. Yhtye jatkoi vielä Megitsunea luontevasti spiikin jälkeen, ja etenkin eturivi oli vahvasti kappaleessa mukana. Siitä siirryttiin sitten nopeasti seuraavaan kappaleeseen nimeltä PA PA YA!!, joka oli edellisiä biisejä entistäkin nopeampitahtisempi ja sisälsi paljon fureja, joita MOMOMETAL ja MOAMETAL esittivät SU-METALin vierellä ja kanssa.


Sen loputtua siirryttiin taas päinvastaiseen kontrastiin rauhallisen ja mystisen intron alkaessa soida salissa. Tämä ei silti latistanut yleisön intoa, sillä intron aikana kuultiin paljon vislausta ja huutoa. Intro vaihtui moshaukseen kannustavaan rumpujen pärinään ja kitaristit revittelivät pitkiä sointuja tyttöjen alkaessa tehdä jälleen kappaleeseen kuuluvia fureja ja tanssiliikkeitä SU-METALin laulaessa seireenimäistä Mirror Mirror -kappaletta. Kyseinen kappale on tuore yhtyeen uudelta konseptialbumilta THE OTHER ONE (julkaistiin maaliskuussa 2023) ja sai ainakin itseni haltioituneeksi noituvalla melodiallaan ja lyriikoilla, jotka kyseenalaistavat mitä peilistä näemme sinne katsoessamme - tavoitellun kauneimman ulkokuoren, vaiko sisimmältään pahimman ihmisen.

Vaikka alkupuolen kappaleet olivat rankempia ja menevämpiä, yleisö oli edelleen korkeissa tunnelmissa ja nosteli käsiään ilmaan musiikin mukana. Yhtye siirtyi esittämään seuraavaksi Monochromen, joka sekin on aiemmin mainitulta uudelta albumilta, mutta julkaistiin myös digitaalisena singlenä jo viime marraskuussa. Monochrome on tyypillinen melodinen rock-kappale, jossa painopiste on selvästi SU-METALin laulussa, eikä niinkään rumpujen ja muiden soittimien pauhussa. Myös kitaristien melankoliset mutta raskaat soolot täydensivät hienosti SU-METALin kirkasta ja puhdasta laulamista. Kappaleen aikana SU-METAL pyysi ihmisiä laittamaan taskulamput päälle puhelimistaan ja heiluttamaan niitä musiikin tahtiin. Oli upeaa katsoa välkehtivää valomerta muutoin hämärässä hallissa; se sai varmasti yleisön tuntemaan yhteyttä niin bändiin kuin toisiinsa.

Laulun loputtua yleisö yltyikin mielettömiin aplodeihin, eli tällainen "rauhallisempikin" kappale sai todella hyvän vastaanoton keikkasetin loppupuolella. Sitten meno vaihtuikin sangen meneväksi jälleen, sillä vuorossa oli Gimme Chocolate!! Biisi sai yleisön villiintymään, ja odotin josko jotkut innostuisivat muodostamaan mosh pitin. Väkeä oli hallissa kuitenkin niin paljon lavaan ja toisiinsa liimautuneena, että eipä sille varmaan olisi ollut mahdollisuuttakaan, vaikka biisi olisikin ollut siihen mitä otollisin. Itse en yleensä osallistu mosh pitteihin, mutta pidän siitä menosta ja tämä biisi olisi jopa saattanutkin saada itseni riehumaan oikein kunnolla! Lavallakin yhtyeen meno oli sangen energinen ja fureissaan he muodostivat käsistään aseita ja näyttivät ihan joltain agenttitytöiltä. Nämä neidot halusivat oikein tosissaan suklaata! Ja yleisö olisi varmasti sitä kyllä heille antanut, jos se vain olisi ollut mahdollista.


Kun kappale loppui, ei ollut mikään ihme, että yleisö yltyi jälleen voimakkaisiin taputuksiin. Meno oli katossa ja väki halusi lisää. Halliin tuli pimeää ja vain punaiset spottivalot vaelsivat lavan ja yleisön yllä, kun ilman täytti hento ja hidas rummutus, joka muistutti jotain shamaani- tai sotarummutusta. Sen aikana hetken päästä tytöt palasivat lavalle heilutellen suuria BABYMETAL-lippuja. Olihan siis vuorossa Road of Resistance, ja he asettuivat tomerina asemiinsa lippuineen, valmiina kappaleen nimen mukaiseen vastarintaan.

Terävä kitarasoolo päätti rummutuksen ja sen aikana tytöt astuivat eteenpäin aivan lavan reunalle ja alkoivat heilutella lippujaan ja lopulta pitelivät niitä sitten niin, että kaikki varmasti näkivät niissä lukevan BABYMETAL. Musiikki taukosi hetkeksi ja he kävivät laskemassa lippunsa soittajien viereen aloittaen sitten villin koreografian kitaristin äityessä päästämään kitarastaan sen minkä lähti. Samoin teki sitten rumpalikin takoen vinhaan tahtiin kaikkea mitä rumpusetistä löytyi. Tämä yhtye ottaa tosissaan niin suklaan kuin vastarinnankin! Kappaleessa kuultiin jälleen miten laaja SU-METALin ääniala onkaan ja sen myötä kappaleelle tulikin vahva lopetus, kovaa ja korkealta.

Yhtye palasi loppusoundien aikana lavan reunalle heiluttelemaan yleisölle hyvästit ja huusivat suomeksi "Kiitos!". SU-METAL varmisteli vielä englanniksi, että oliko yleisö valmis Sabatonille. Yleisön pitämästä mekkalasta päätellen se todellakin oli, vaikka tuskin monikaan olisi pannut pahakseen kuunnella BABYMETALiakin vielä vähän lisää.

Vastarintainen lopetusbiisi oli kuitenkin täysin oiva siirtymäkappale maailmansotateemalla soittavalle Sabatonille, joka ensitöikseen päästi sellaisen pamauksen pyroillaan, että sitä todella tunsikin olevansa jo jossakin juoksuhaudassa. Meno jatkui mukaansatempaavana koko heidänkin keikkansa ajan, eikä yleisössä näkynyt tai kuulunut pienintäkään väsymyksen merkkiä. Lavanreunuksen piikkilanka-aidat toivat bändin sanomaan uskottavuutta ja erinäiset pyrotekniikat kuumensivat tunnelmaa loppuun asti.


Kaiken kaikkiaan koko ilta artisteineen oli perusteellisen komea kattaus, joka jätti samalla kylläiseksi, mutta myös nälkäiseksi uutta vastaavaa keikkaa odottelemaan. Kiitos Lordi, BABYMETAL sekä Sabaton!