SuiseiNoboAz - 3020

Vaihtoehtorockyhtye SuiseiNoboAz ei ole kovin tunnettu Euroopassa, eikä ihme, sillä sen kappaleet eivät ole erityisen helposti lähestyttäviä kielimuurin vuoksi. Yhtyeen uusin albumi 3020 syventää edellislevyllä puhelaulua entistä kiehtovammaksi ja polveilevammaksi. Tiivistettynä SuiseiNoboAzin resepti on yksinkertainen: äärimmäisen groovaavat instrumentaalit luovat kehyksen paasaavalle puhelaululle, joka katkeaa vain harvoin yksittäisten fraasien muodostamiin kertosäkeisiin. Välillä kesken kappaleen töräytellään saksofonilla ja peitellään kuulija hellällä analogisyntetisaattoreiden muodostamalla peitteellä.

3020-albumin hallitseva tunnetila on nostalgia, joka läikehtii sekä sanoituksista että sävellyksistä. Nimikkokappale 3020 maalailee kuvaa pohdiskelevasta haaveilijasta keskellä rutiineihin jumittunutta kaupunkia. Levyn jokainen kappale soljuu eteenpäin toisiinsa sulautuen. Rummut ja basso muodostavat levylle tiukan selkärangan, jonka päälle muu yhtye rakentaa äänikudelmaa. 3020-levyllä piano ja syntetisaattorit ovat nousseet entistä hallitsevampaan rooliin. Jos edellinen Number Girlistä tutun Mukai Shutokun tuottama Hybrid Rainbow oli soundeiltaan raaka ja eläimellinen, kuulostaa 3020-albumi sen hiotummalta kumppanilta.

Levy on täynnä upeita yksityiskohtia. Astral Fishingin efektoidut tunnistamattomaksi laulut onnistuvat kuulostamaan inhimillisemmiltä kuin monet tietoista "aitoutta" tavoittelevat tulkitsijat ja loppuhuipennuksessaan kappale paisuu poukkoilevaksi musiikilliseksi ilotteluksi basistin fraseeratessa monimutkaisia juoksutuksiaan. Tempestin fuzz-kitarasoolo resonoi syvällä kuulijan ytimessä. Kenties levyn kaunein hetki löytyy albumin lyhyimmältä kappaleelta You are my rainbow'lta. Masaharu Ishihara ei ole teknisesti erityisen hyvä laulaja, mutta hänen äänensä on hämmästyttävän karismaattinen. Tapa, jolla Ishihara lausuu fraasin "you are my rainbow" onnistuu kuulostamaan vilpittömältä ja liikuttavalta.

SuiseiNoboAz ei ole helppo yhtye lähestyä, mikäli kaipaa musiikiltaan mukana laulettavia kertosäkeitä ja hittipotentiaalia. Vaikka Ishihara keskittyykin muutamassa kappaleessa enemmän lauluun, yhtyeen äärimmäiseen muotoonsa hiotusta puhelaulusta menee helposti osa ohi kielimuurin vuoksi. Kahdeksan kappaleen kesto on levylle ideaalinen, eikä albumilla ole ainuttakaan tylsää tai yhdentekevää hetkeä. Mikäli pisimmillään seitsenminuuttiset japaninkieliset paasaukset eivät hirvitä, kuulija pääsee nauttimaan eräästä tyylitajuisimmista indieyhtyeistä.