MIYAVI São Paulossa: "Tunnen vastuuta toimia ovien avaajana, ja se on musiikinkin tehtävä, toimia siltana ihmisten välillä"

Sateisena tammikuun 24. päivänä, viidennen Brasilian konserttinsa aattona, MIYAVI tapasi JaME:n hotellissaan São Paulossa ja kertoi meille hieman viimeisimmistä julkaisuistaan, yhteyksistään Hollywoodiin sekä työstään hyväntahdon lähettiläänä.


Vuonna 2018 haastattelimme sinua tuolloinkin päivää ennen konserttia ja tuntuu hyvältä tavata sinut jälleen. Onko sinulla muistikuvaa tuosta päivästä?

MIYAVI: On kyllä… Se oli muistaakseni Day 2 -kiertue ja minulla oli hauskaa kiertuetiimini kanssa. Muistelisin, että silloin oli mukana myös sessiolaulajia ja että meidän piti perua Argentiinan keikka... Olimme todella kiireisiä, mutta kuten aina Brasiliassa, São Paulossa saimme paljon positiivista energiaa ihmisiltä, koska he olivat todella, todella musikaalisia ja eläväisiä... Ja niin paljon energiaa yleisöstä! Kyllä, se on todella hieno muisto niin kuin aina.

Viime tapaamisemme jälkeen olet julkaissut kaksi albumia. Puhutaan ensin vaikka SAMURAI SESSIONS vol. 3 - WORLDS COLLIDE- -albumista. Kuten aiempienkin julkaisujen kohdalla, teit paljon yhteistyötä muiden artistien kanssa. Miten päädyit albumin nimeen "WORLDS COLLIDE"?

MIYAVI: Koska olen asunut LA:ssa Amerikassa, olen saanut mahdollisuuksia työskennellä niin amerikkalaisten artistien kanssa kuin myös muualta maailmasta kotoisin olevien artistien kanssa. Joten albumin idea oli yhdistää nuo artistit, joiden kanssa olin tekemisissä, japanilaisten artistien kanssa. Pidän sitä myös vastuutehtävänäni – avata ovia japanilaisille artisteille kansainvälisillä markkinoilla ja samalla avartaa myös heille ulkomaista musiikkimaailmaa. Sen avulla halusin näyttää esimerkkiä. Joten missioni on toimia siltana Japanin ja koko maailman välillä, ja se alkaa siitä, mitä teen musiikillani. Siinä syy nimeen.

Julkaisit tällä albumilla remix-version hiden kappaleesta Pink Spider. Mitä tuntemuksia tuon kappaleen työstäminen herätti? Ja mistä idea siihen tuli?

MIYAVI: Debytoituani sooloartistina olin todella läheinen ja juttelin paljon hidelle aikoinaan työskennelleen henkilökunnan kanssa; käytännössä se oli hänen tiiminsä. Joten sain tuntumaa hänen luomistyöhönsä, viboihinsa, hänen perintöönsä. Hänen musiikkinsa fanina inspiroiduin tietenkin hänen töistään ja polusta, jonka hän loi.

Viime aikoina, ollakseni rehellinen, olen vieraantunut visual kei -skenestä, koska tunnen muusikkona vastuuta luoda ja tavoitella ja sen myötä sitoutua genrettömyyteen kansainvälisillä markkinoilla. Joten arvostan todella syvästi MIYAVIn musiikin ystäviä mutta myös kaikkia, jotka tuntevat visual kein omakseen. Se on hieno markkina-alue ja sitäkin tarvitaan, mutta samaan aikaan en kuitenkaan halunnut jäädä riippuvaiseksi siitä. Artistina tunnen vastuuta viedä yleisön mukanani ylemmälle tasolle, jotta he voivat olla ylpeitä itsestään silloinkin, kun keskustelevat ihmisten kanssa, jotka ovat tämän skenen ulkopuolella. En tahdo olla työnnettynä mihinkään "laatikkoon" eläen koko elämäni chillaillen tietämättä mitä sen ulkopuolella on. Niinpä tahdon fanienkin olevan ylpeitä itsestään keskustellessaan musiikistani vanhempiensa tai luokkakavereidensa kanssa, tai kenen tahansa, joka ei piittaa visual keistä.

Siksi päätin vieraantua siitä puolesta, enkä halunnut jäädä riippuvaiseksi skenen fanikannasta – todella vahvasta fanikannasta. Mutta viime aikoina, ollakseni jälleen rehellinen, olen kokenut itsevarmuutta tarpeeksi rokatakseni koko maailmaa, kaikin keinoin. Muusikkona, näyttelijänä, muotimallina, japanilaisena, olen todella itsevarma. Joten aloin olla aito itseni sisällyttäen mukaan myös japanilaisuuttani. Näyttelin Bleach-elokuvassa, enkä usko, että olisin tehnyt niin kolme neljä vuotta sitten; pukeutunut kimonon kaltaiseen asuun, joka muistutti cosplayta. Vaikka arvostankin animea ja mangaa ja niiden historiallista arvoa, en olisi tehnyt niin neljä vuotta sitten, koska olisin pelännyt ihmisten arvostelevan musiikkiani sen pohjalta. Nyttemmin tunnen musiikkini olevan vahvempaa kuin ihmisten ennakkoluulot japanilaista viihdetuotantoa kohtaan, ja tunnen itsevarmuutta muuttaa niitä ennakkoluuloja.

Niin, sain siis tilaisuuden esiintyä hiden 20-vuotismuistokonsertissa ja olin lopettelemassa... Tunsin sieltä hänen läheisiä ihmisiään kuin myös hiden veljenkin. Sen myötä idea vain tulvahti, siis coveroida Pink Spider, ja totta kai, rakastankin sitä kappaletta... Laulu valmistui jo ennen Tokioon menoa. Tunnen ja olen tavannut YOSHIKIn, tietenkin, muodostimmehan yhtyeenkin ja tapasin bändin muut jäsenet... Mutta en koskaan tavannut hideä... Kappale on mielestäni todella, todella hyvin tehty ja sillä on myös vahva merkitys... Ja se tuntui myös oikealta hetkeltä coveroida tuo kappale.

Mikä inspiroi tekemään albumisi NO SLEEP TILL TOKYOn? Tämä levy on enimmäkseen japaninkielinen ja vain sinä laulat siinä, eikä siinä ole kuin yksi vieraileva artisti.

MIYAVI: Japanilaisena henkilönä, kitaristina siis, olen pyrkinyt ilmaisemaan itseäni kitarallani, etenkin Japanin ulkopuolella. Olen pitänyt kitaraa aseenani laulamisen sijaan, etenkin englanniksi laulamisen sijaan. On vaikea laulaa ja ilmaista itseä kielellä, jota ei ole osannut lapsuudesta lähtien, joten olen pyrkinyt luomaan imagon kitaristina ja pyrin vahvistamaan sitä. Mutta sitten taas on niin paljon faneja, jotka tukevat MIYAVIa juurikin kielen kautta tulevan viestin takia – tarkoitan siis laulamiani lyriikoita, MIYAVIn äänellä laulettuja, äänellä josta en... En ole oikein itse suuremmin tykännyt... Mutta tällä kertaa halusin laulaa fanejani varten, niin kuin olisi pitänyt jo aiemminkin. Olen aina vain keskittynyt kansainvälisiin markkinoihin, sisällyttänyt eri genrejä, kokeillut joka kerta jotain uutta... Silti ihmiset jaksavat kiltisti tukea minua, joten on mahtavaa voida tehdä jotain tämä mielessä. Oikeastaan, tämän kokemuksen myötä löysin keinon itseilmaisuun falsetissa ja jopa matalammalta laulaen. Etsin ja löydän uusia elementtejä ja suuntia myös äänenkäytössäni.

Yhteistyökumppaneista puheen ollen, Samuel L. Jackson avasi SAMURAI SESSIONS vol. 3 -albumisi ja esiinnyit Maleficent 2: Pahan valtiatar -elokuvassa Angelina Jolien kanssa. Millaista oli työskennellä noiden Hollywood-tähtien kanssa? Onko sillä ollut vaikutusta taiteelliseen ilmaisuusi ja uraasi?

MIYAVI: Suurin yhteinen tekijä noilla kahdella henkilöllä on heidän jalomielisyytensä. Ei pelkästään anteliaisuuden kannalta, vaan heillä riittää kapasiteettia myös luovuuden vapauden antamisessa. Joten inspiroiduin noista henkilöistä, jotka ylittivät itsensä omalla tavallaan ja saavuttivat kaiken mitä halusivat... Etenkin Angelina, hän on kuin isosisko minulle ja taistelee rinnallani, ja Samuelkin... Hän on jo yli seitsemänkymmenen ja silti yhä kuvioissa, etulinjassa luoden uusia asioita, ja hän on avainhenkilö, avainnäyttelijä koko maailman viihdehistoriassa. Vaatii paljon energiaa ja intohimoa olla sellainen. Joten joka kerta kun kohtaan heidät, opin lisää. Yksinkertaisesti opin. Samurai Sessionsin parissa Samuel L. Jackson oli todella, todella ystävällinen, mutta myös luova ja taipuisa.

Vierailit Brasiliassa ensimmäisen kerran vuonna 2008, sitten 2009, kuin myös 2011 SWU:ssa ja tätä ennen viimeisimmäksi vuonna 2018. Olet yksi japanilaisista artisteista, joka on eniten sisällyttänyt maamme kiertueisiinsa.

MIYAVI: Niinkö?

Kyllä vain! Miltä se tuntuu?

MIYAVI: Ennen kuin vastaan tuohon kysymykseen, haluaisin vielä palata edelliseen aiheeseen. Kun sanoin kulkevani noiden viihdeammattilaisten kanssa – eikä vain Angelina Jolien ja Samuel L. Jacksonin kanssa – tunnen sen myötä tulleeni vastuuntuntoisemmaksi... Mitä vaikutusvaltaiseksi ja kuuluisaksi tuleminen merkitsee? Kun yrittää tulla kuuluisaksi, se on tavoite, mutta nyt se ei enää olekaan tavoite, vaan myös työkalu. Mitä teet kaikella sillä vallalla, jonka siitä saat? Sitä olen oppinut heiltä, ja se myös motivoi itseäni kehittymään.

Minulle Brasiliaan palaaminen usein – eikä vain minulle, vaan kaikille ulkomaisille artisteille – käy kukkaron päälle ja se on myös riskialtista yrittää kilpailla muiden kanssa teidän maaperällänne. Itselleni turvallisin paikka on Aasia – Japani ja Aasia. On helpompi käsitellä samankaltaista kulttuuria; sen perinteitä, käyttäytymis- ja työskentelymalleja, samoja viboja... Mutta sitten taas tunnen vastuuta toimia ovien avaajana, ja se on musiikinkin tehtävä, toimia siltana ihmisten välillä.

Niin kauan kuin on ihmisiä, jotka kuuntelevat musiikkiani ja tukevat uraani, tahtoisin jatkaa tänne tulemista. Tämä ei ole minulle vain bisnestä, tämä on minun elämäni. Aivan kuten pakolaisleireillä vieraileminenkin. Tällä kertaa lensin Kolumbiasta tänne. Ilman fanejani me emme voisi käydä täällä. Joten arvostan tätä mahdollisuutta ja niin kauan kuin voin, aion antaa kaikkeni yleisölle, jotka hankkivat liput ja odottavat keikkoja. Joten kyllä, onhan se sykähdyttävää.

Nyt kun tulit maininneeksi Kolumbian, puhutaanpa sinun aktiivisuudestasi UNHCR:in (Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön) hyväntahdon lähettiläänä. Miltä tuntuu tavata niin monenlaisia ihmisiä ja kuunnella heidän tarinoitaan? Kuinka nämä kokemukset näkyvät musiikissasi?

MIYAVI: On hyvin inspiroivaa mutta myös shokeeraavaa todistaa tietä, jota he ovat joutuneet kulkemaan... Ja välillä niitä tarinoita on todella vaikea kuunnella... Eikä pelkästään aikuisten, vaan myös heidän lastensa. Nuo pienet lapset ovat joutuneet kovalle tielle ja toisinaan se jättää traumansa heihin. Joten kokemus on joka kerta hyvin henkilökohtainen mutta inspiroiva. Samaan aikaan se on juuri sitä mitä tarvitsenkin muista ihmisistä – saan siitä voimaa ja polttoainetta puskea eteenpäin vaikka mikä tulisi, vaikka miten raskasta olisi – saan siitä motivaatiota. Voimaannun noista ihmisistä, etenkin lapsista.

Vaikka he olisivat pidettyinä missä ja miten, noilla lapsilla on voimaa, siinä missä me taas annamme vastoinkäymisten vaikuttaa energiatasoihimme ja valintoihimme, ja itsekin pyrin pakenemaan niitä, mutta nuo lapset silti pysyvät elämässä kiinni vaikka mikä tulisi. Se, ainakin minusta, on vahvin kyky, mikä ihmisillä on, ja kunnioitan heitä siitä. Siksi haluan antaa heille takaisinkin musiikin, urheilun, taiteen ja tanssimisen välityksellä. Minun tehtäväni hyväntahdon lähettiläänä on siis tuoda esiin valoisia puolia pakolaiskriisin keskellä. Kun puhutaan pakolaisleireistä, ihmisillä on niistä todella synkkiä ja raskaita mielikuvia, ja rankkaahan siellä onkin. Ei siellä aina juhlita tai kuunnella musiikkia hyväntuulisina... Ei laisinkaan. Useimmiten siellä on pelkkää kärsimystä.

Siltikin he ovat ihmisiä ja he ovat vahvoja. Joten haluan näyttää sen maailmalle – heidän paineensietokykynsä ja voiman ja vahvuuden pysyä kiinni elämässä. He ovata ainoita, jotka edelleen pystyvät siihen käytyään läpi nuo raskaat tiet. Jos et ole tarpeeksi vahva, et pääse sinne asti; olet itse asiassa jo kuollut. Joten he ovat hyvin vahvoja, vaikka tarvitsevatkin apuamme ja huomiotamme. Piittaamattomuus ja silmien sulkeminen näiltä asioilta on pahin asia maailmassa, joten tehtäväni tienraivaajana on huomioida nämä asiat ja tuoda ne valoon. Niinpä jatkan musiikin soittamista.


JaME kiittää MIYAVIa, hänen henkilökuntaansa sekä Highway Staria tämän haastattelun toteuttamisesta.