Boris Tavastialla 28.11.2019

Paksuilla kitaramuureilla ja väkivaltaisilla äänenpaineilla jo lähes 30 vuotta viehättänyt Boris on mitä ilmeisimmin suomalaisen keikkayleisön mieleen. Japanin ehkäpä heveimmin rokkaavan yhtyeen viime Suomen-vierailusta ei ole kuin vähän yli kaksi vuotta, mutta Tavastian täyttäminen innokkaalla väkijoukolla ei silti ollut mikään ongelma tänä marraskuisena sadeiltana. Tällä kertaa yhtye kiersi vastikään julkaistun uutuusalbuminsa LΦVE & EVΦL tiimoilta.

Lämmittelijänä japanilaislegendoilla oli norjalainen Årabrot, joka vieraili nyt ensi kertaa Suomessa. Yhtye henkilöityy laulaja-kitaristi-laulunkirjoittaja Kjetil Nernesiin, jolla oli tällä kiertueella taustajoukkoinaan rumpali, kitaristi, basisti ja kosketinsoittaja. Vakituista kokoonpanoa yhtyeellä ei ilmeisesti ole. Väljän ja vähäisen yleisömäärän perusteella yhtye on toistaiseksi jäänyt täällä päin maailmaa sangen tuntemattomaksi. Tätä voi pitää vain yleisön menetyksenä. Vuonna 2001 perustettu Årabrot ei nimittäin jää musiikillisessa vaikuttavuudessa ja monipuolisuudessa vähääkään illan pääesiintyjän varjoon. Musiikilliselta tyyliltäänkin illan yhtyeet ovat joiltain osin melko samanlaisia. Molemmat ovat pohjimmiltaan sielua runnovan, tuomiollisen kitarajyrinän sanansaattajia.

Årabrot marssi lavalle hämäävän hilpeän intron saattelemana. Tartuttuaan soittimiinsa alkoi viisikko kuitenkin tuottaa ryminää, josta oli hilpeys kaukana. Salin kaukaisimmatkin nurkat täyttävä kitaramassa vyöryi halki paholaismaisten sointukulkujen. Rummut sykkivät taustalla keskitempoisen kiihkeänä sydämenä. Nernes karjui sekasorron päälle kuin tuomiopäivän profeetta. Musiikillisen noidankeitoksen kruunasivat Karin Parkin soittamat syntetisaattorimelodiat ja efektipedaaleilla käsitelty laulu. Vaikuttavampaa sisääntuloa on vaikea kuvitella.

Useilla sivuistoilla Årabrotia luonnehditaan ”noise rockiksi”. Kuvaus päteekin hyvin yhtyeen yhteen puoleen. Keikalla paljastui kuitenkin, että yhtyeellä on tarjottavanaan muutakin kuin pelkkää ahdistavaa meteliä. Osa setin kappaleista oli jopa suhteellisen kesyä ja tarttuvaa vaihtoehtorokkia. Yhdeksi yhtyeen uusimman albumin Who Do You Loven tärkeimmistä musiikillisista esikuvista Nernes on maininnut Bo Diddleyn. Eittämättä Årabrotin esityksessä saattoi havaita yhtyeen oman kieron tulkinnan rokkenrollin syntyaikojen vaarallisuudesta ja okkulttisesta paholaismaisuudesta. Myös yllätyksiä Årabrot tarjoili koko kiihkeän kolmivarttisensa ajan. Viimeinen kappale oli säröttömin kitaroin ja kokonaan ilman rumpuja ja bassoa esitetty keveätunnelmainen balladinrenkutus. Melkomoinen kontrasti keikan avanneeseen kakofoniaan.

Perin juurin hämmentävän mutta erittäin vaikuttavan Årabrotin jälkeen alkoi kiihkeä pääesiintyjän odotus. Puolituntisen roudaustauon aikana väkimäärä keikkasalissa ainakin tuplaantui. Ei jäänyt epäilystä, keitä tänne oltiin tultu katsomaan. Lopulta olikin sitten Boriksen aika astua lavalle. Yhtye aloitti settinsä uuden albuminkin avaavalla Away from youlla. Lempeän eteerinen kappale johdatti yleisön pehmeästi lumoukseen, jota jatkuisi seuraavan lähes puolentoista tunnin ajan. Seuraavana tulleen To the Beachin myötä alkoi meno hiljalleen kehittyä yhä pahaenteisempään suuntaan. Uuden albumin Comassa ja LOVEssa tarvottiinkin sitten jo kaulaa myöten tuskastuttavan raskaan särökitarapuuron suossa.

Setin puolivälin tienoilla Boris rauhoittui Journeyn myötä uudemman kerran psykedeeliseen leijailuun. Strategisesti sijoitetusta hengähdystauosta kelpasi jälleen pudota päistikkaa Uzumen korviavihlovaan surinakuoppaan. Juuri tämä ilmavien pilvimaailmojen ja mutaisien säröloukkujen välinen vaihtelu muodosti lopulta keikan varsinaisen draaman kaaren. Yksittäiset kappaleet eivät paikan päällä aina edes erottuneet toisistaan vaan muodostivat soljuvan äänikudoksen, joka tempasi yleisön vastustamattomaan virtaansa. Aika ajoin Absolutegon kaltaiset jyräriffit tai Watan kitarasoolot muistuttivat, että kyse on rokkikeikasta. Muina hetkinä saattoi helposti vain hukkua alkukantaiseen rytmiin ja metelin hypnoosiin.

Juuri kovan ja konstailemattoman äänen taiassa piileekin Boriksen esiintymisen sydän. Lähes täysin eleetön yhtye ei paljon rokkitähtipisteitä kerää. Lisäksi kolmikko ei mitenkään pysty lavalla toteuttamaan kaikkia niitä monikerroksellisia sovituksia, joita kappaleiden studioversioilla joskus on. Sen, minkä Boris lavalla menettää hienostuneissa yksityiskohdissa, voittaa se kuitenkin raa'assa voimassa. Jos näin ei olisi, ei yhtyeen esiintymistä voisikaan pitää kovin kummoisena elämyksenä. Onneksi voimaa kuitenkin piisaa, vaikka eittämättä Shadow of Skullin loputtoman pitkän loppuhuminan ja -vingutuksen aikana saattoikin jo aistia pienoisia säröjä lumouksessa. Tästä huolimatta Boris todisti Tavastialla olevansa kovassa kunnossa ja edelleen täynnä uutta ja kiinnostavaa musiikkia. Voimme vain innolla odotella, mitä hiljan lähestyvä 30. juhlavuosi tuo tullessaan ja mitä sitä ennen vielä ehtii tapahtua.

Settilista.

1. Away from you
2. To the Beach
3. Coma
4. LOVE
5. Absolutego
6. Journey
7. Uzume
8. EVOL
9. Boris
10. Shadow of Skull