DaizyStripper FAN'S BEST ALBUM TOUR ''This is DaizyStripper'' - Kyoto ARCDEUX 23.2.2019

DaizyStripper esiintyi Kioton Arcdeux'ssa 23. helmikuuta osana bändin ensimmäistä best of -albumia promoavaa saman nimistä kiertuetta This is DaizyStripper. Kioton esiintyminen oli kiertueen neljäs. Tieto levystä ja kiertueesta tuli jo viime vuoden puolella, ja olin innoissani, että kiertue osuisi juuri Japanin matkani kohdalle. Mukaani sain näin pakata myös aiemmalta kiertueelta hankkimani bändihupparin ja -pyyhkeen. Japanilaisen ystäväni kautta sain lipun konserttiin, ja sitten tuli vain odottaa.

Illansuussa 23. helmikuuta saavuin Arcdeux'n edessä seisovaan jonoon, jossa odotimme, kunnes lipussamme oleva kirjain- ja numeroyhdistelmä huudettiin. Olisipa Suomessakin samanlainen systeemi… Ennen konserttia ehti vielä ostaa levyjä ja fanituotteita. Kuten usein DaizyStripperin Japanin-konserteissa, jos tuotteita ostaa yli tietyn summan, saa lipun, joka oikeuttaa ylävitosiin ja kuvaan bändin jäsenten kanssa. Tälläkin kertaa halusin mahdollisuuden kuvaan, joten käytin fanituotteisiin enemmän kuin budjettini olisi sallinut… mutta sainpa sen kuvalipun!



Sitten bändiä odoteltiin hetki täpötäydessä salissa. Konsertti alkoi hieman yli klo 18, ja jäsenet saapuivat taputusten ja huutojen saattelemana lavalle. Laulaja Yuugiri päräytti konsertin käyntiin Kanojo wa Emeraldin ensinuoteilla. Osa yleisöstä lähti heti mukaan, osa lämpeni vasta parin seuraavan laulun aikana, jotka olivat vauhdikas Flying New World sekä raskaampi Mannequin, joka kuuluu aika lailla bändin konserttien vakiokalustoon.

Ensimmäisen välispiikin tultua spottivalo osoitti suoraan Yuugiriin, jota valo selvästi häikäisi ja hän yrittikin pakoilla sitä, mikä nauratti yleisöä. Valonliikuttaja oli kuitenkin liian nopea, joten pian hän joutui luovuttamaan. Myös basisti Rei kokeili yrittäen harhauttaa valonliikuttajaa, mutta ei hänkään onnistunut. Yuugiri kiitti tullutta yleisöä ja toivoi, että kaikki nauttisivat konsertista ja bändin esiintymisestä, erityisesti jos uusia faneja sattui olemaan paikalla.

Konsertti jatkui biiseillä MISSING ja Baby Kingdom, jonka jälkeen meno rauhoittui last noten myötä. Hoshizora to Kimi no Ten aikana yleisö oli aivan liikkumatta ja hiljaa. Yuugirilla oli kasvoillaan kimmeltävää meikkiä, joten välillä näytti aivan siltä, kuin hän olisi tunteikkaasti kyynelsilmin laulanut.

Seuraavaksi soi fanien reaktioista päätellen suosikkibiisi Tsumi na Batsu, jossa yleisö oli taas täysillä mukana pyörivin tanssein ja käsiliikkein. Hieman yllättäen sen jälkeinen laulu oli decade, jota yleensä soitetaan viimeisten biisien joukossa tai encoressa. Pelkäsin, että konsertti oli jo loppumassa: ei se voinut olla vielä mahdollista! decaden aikana fanit tekevät erilaisia käsiliikkeitä (en ole vieläkään päässyt jyvälle niistä kaikista) ja kertosäkeen aikana otetaan käsistä kiinni ja liikutaan massana edestakaisin. Näin oli nytkin. Soitinsoolojen jälkeen Yuugiri kiusasi rumpali Kazamia pakottamalla tämän laulamaan osuuden ennen viimeistä kertosäettä.

decaden jälkeen oli toinen välispiikki, jonka aikana puhuttiin best of -albumista. Kuten aiemmin uutisoimme, yli 40 000 ääntä kerättiin yhteen, ja toive- ja suositusbiiseistä muodostettiin kaksiversioinen albumi. Allekirjoittanut osallistui myös äänestykseen, vaikkei kaikkia suosikkejaan levylle saanutkaan. Saavutukselle taputettiin ja Yuugiri kertoi bändin haluavan jatkaa vahvistumistaan, ja että seuraava laulu oli hyvin tärkeä bändille ja omistettu faneille, nimeltään Tresor (トレゾア, joiksi bändin faneja myös kutsutaan). Alkubiisin ajan fanit olivat liikkumatta ja vasta myöhemmin laulun edetessä ruvettiin liikehtimään.

Tresorin jälkeen seurasi kolme vauhdikkaampaa biisiä, joiden aikana heilutettiin bändipyyhkeitä: Paradise Lost, TOXIC PEOPLE ja WHO KILLED THE FIGHTER?. Toisella kitaristilla Naolla on aivan mahtava lavaenergia ja tälläkin kertaa hän heittäytyi osittain yleisön käsien päälle soittamaan. ”Pyyhebiisien” jälkeen seurasi myös vakiokalustoon kuuluva BLACK DROPPer, josta on olemassa useampikin versio. Konserteissa siitä soitetaan todella pitkää versiota, joka sisältää monta välisoittoa: niiden aikana yleisöä huudatetaan ja lavan eteen saa juosta yrittämään kätellä/koskea jäseniä. Sitten palataan taas paikalleen, huudatus ja taas lavan eteen. Tätä kesti varmaan lähemmäs 10 minuuttia. Biisin lopulta päätyttyä seurasi viimeinen kappale Kibou no Kakera～Shiny Days～, joka on sekin ilmestymisensä jälkeen vuodesta 2017 esiintynyt tiuhaan bändin settilistoilla, decaden tapaan loppubiiseinä tai encoressa. Yleisö lauloi voimakkaasti erityisesti kertosäkeissä. Laulun jälkeen jäsenet lähtivät jälleen taputuksin ja huudoin lavalta.

Valojen sammuttua fanit rupesivat ahkerasti huutamaan encorea kahdessa aallossa, ja tovin kuluttua jäsenet palasivat rennommissa vaatteissa lavalle. Yuugiri ilmoitti, että he aikoivat kokeilla yhtä kappaletta ensimmäistä kertaa akustisena; he eivät olleet harjoitelleet sitä kuin kerran aiemmin eivätkä tienneet mitä siitä tulisi lavalla. Fanit reagoivat yllättyneinä ja taputtivat. Nao ja Kazami olivat vaihtaneet paikkoja: Nao soitti jotain lyömäsoitinta (sijaintini ja Naon lavan reunalla istumisen takia en koskaan nähnyt, että mikä soitin, pahoittelut!) ja Kazami kitaraa (rummut, piano, laulu, kitara…siinäpä monilahjakkuus!). Rei ja toinen kitaristi Mayu soittivat omia soittimiaan. Pian kävi ilmi, että he olivat valinneet akustisena soitettavaksi Dandelionin. Peloistaan huolimatta jäsenet soittivat hienosti ja Yuugiri lauloi upeasti ja rytmissä laulun läpi, ihan tippa linssiin meinasi tulla, sillä henkilökohtaisesti Dandelion oli yksi ensimmäisistä lauluista, jotka bändiltä kuulin. Laulun jälkeen jäsenet olivat selvästi helpottuneita ja yleisö taputti jälleen.

Seuraavaksi vuorossa oli pitkä välispiikki, jonka aikana bändi puhui muun muassa Kiotosta ja sen nähtävyyksistä sekä yläaste- ja lukioaikaisista luokkaretkistään. MC:n jälkeen luvassa oli vielä kaksi biisiä, DEAR MY SIRIUS ja Bremen, ja keikka oli ohi. Lopuksi oli vuorossa loppuperinne, jossa jäsenet ottivat toisiaan kädestä ja samoin yleisö, ja Yuugiri huusi kiitokset ilman mikkiä. Fanit vastasivat takaisin pitkällä "Arigatou"-huufolla, joka jatkui niin kauan kuin henkeä riitti. Sen jälkeen laskettiin kädet heiluen neljään ja viidennellä hypättiin yhdessä. Taputuksien ja vilkutusten aikana bändi poistui lavalta. Fanit yrittivät vielä huutaa encorea, mutta valot sytytettiin ja muodostettiin vielä kaksi jonoa chekien ostoa ja juomalippujen lunastusta varten, sillä lippuihin sisältyy lähes aina juoma.

Chekit eli jäsenistä otetut polaroid-kuvat (joihinkin niistä jäsenet olivat kirjoittaneet tai piirtäneet jotain) myytiin loppuun ja kaikkien saatua juomansa meidät ohjattiin ulos odottamaan bändin valmistautumista kuviin. Lähes kaikki konsertissa olleet jonottivat takaisin sisälle, jonne meidät pian kutsuttiin jonossa. Koko toimitus oli hyvin nopea kuten saattoi odottaa: ylimääräiset tavarat laitettiin pöydälle, kuvalippu annettiin henkilökunnan jäsenelle, jonka jälkeen bändin jäsenille pääsi antamaan ylävitoset (järjestyksessä Kazami, Mayu, Rei, Nao ja Yuugiri) ja niiden aikana ehti hieman jutella bändin kanssa ja sitten tuli istua Yuugirin ja Kazamin väliin, jolloin napattiin kuva polaroid-kameralla. Siitä sitten ylös, pikaiset kiitokset ja kumarrus ja oli jo seuraavan vuoro. Hymyssä suin kerättiin tavarat ja otettiin kehittyvä polaroid-kuva ja lähdettiin.



Jälleen kerran DaizyStripper osoitti energisyytensä ja lahjakkuutensa sekä sen, että bändin konsertit ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia, niiden ei haluaisi koskaan loppuvan. Jäsenet ovat viihdyttäviä ja huumorintajuisia, ja bändillä on laaja skaala erilaisia kappaleita, joita pääsee konserteissakin kuulemaan laidasta laitaan muodostaen monipuolisen show’n. Tämä on todellakin DaizyStripper.




Settilista

01. Kanojo wa Emerald
02. Flying New World
03. Mannequin
04. MISSING
05. Baby Kingdom
06. last note
07. Hoshizora to Kimi no Te
08. Tsumi na Batsu
09. decade
10. Tresor
11. Paradise Lost
12. TOXIC PEOPLE
13. WHO KILLED THE FIGHTER?
14. BLACK DROPPer
15. Kibou no Kakera～Shiny Days～

Encore

01. Dandelion (Acoustic)
02. DEAR MY SIRIUS
03. Bremen