Pelimusiikki- ja animecovereistaan tunnettu
Meine Meinung soitti ensimmäisen ulkomaankeikkansa 5. toukokuuta
Game Music Festivalilla Helsingissä. Festarikeikka Kulttuuritalolla ei kuitenkaan tälle ahkeralle yhtyeelle riittänyt: Suomen-vierailunsa aikana nelikko kasvatti mainettaan esittämällä musiikkiaan myös ilmaiseksi. Jäsenistö soitti maksuttomat konsertit Kirjasto 10:ssä Helsingissä ja Sellon kirjastossa Espoossa. Näiden lisäksi yhtye oli joinakin päivinä yllättänyt suomalaiset katuesiintymisillä.
Sellon kirjaston lavan eteen oli aseteltu tuolirivejä. Paikalle oli saapunut hyvissä ajoin muutaman kymmenen hengen kokoinen kannattajajoukko, minkä lisäksi alkamaisillaan oleva konsertti houkutteli myös satunnaisia kirjastovieraita. Kappalelistalleen yhtye oli valinnut musiikkia muun muassa
Final Fantasy -pelisarjan soundtrackeilta. Osa kappaleista oli instrumentaalisia, osa laulaja-huilisti
Eriko Iwasawan laulamia. Vaikuttavimpiin laulettuihin lauluihin lukeutui
Kätkijät-anime-elokuvan koskettava teemakappale.
Akustinen keikka oli varsin lämminhenkinen sekä yhtyeen että musiikin osalta. Jäsenet aloittivat keikan lempeillä kappaleilla ja juttelivat niiden välissä yleisölle suomeksi ja englanniksi. Tunnelma kuitenkin muuttui raskaammaksi
Final Fantasy V:stä lähtöisin olevan
Clash on the Big Bridgen kohdalla, sillä
Meine Meinung innostui soittamaan energisen biisin hyvin intensiivisellä tyylillä. Kitaristi
Hiroyuki Kato hekotteli asiaa laulun loputtua ja pahoitteli esityksen äänekkyyttä.
Keikan erikoisvieraana lavalle kutsuttiin muutaman laulun ajaksi pianisti
Ramon van Engelenhoven, joka hänkin oli päivää ennen esiintynyt
Game Music Festivalilla. He aloittivat yhteisen osuutensa
Final Fantasy XIII:n teemalaululla
The Promise.
Covereiden ohella
Meine Meinung soitti myös omaa tuotantoaan. Vaihtoehtopopiksi luokitellut laulut olivat monitahoisia ja hienostuneita, ja tuntuvat vaativan kuulijalta hieman enemmän kuin mukaansatempaaviksi suunnitellut peli- ja aniimesävellykset. Yhtyeen lauluista mieleen jäi etenkin eleganttia tunnelmaa edustanut
Colorful sekä rento
Adansonia, jonka mukana yleisö sai taputtaa nopeutuvaan tahtiin.
Adansonian jälkeen
Meine Meinungin jäsenet pyysivät vilkaisemaan myyntipöytäänsä ja muistuttivat esiintyvänsä seuraavana iltana Kirjasto 10:ssä. Kuulijat odottivat innokkaasti jatkoa, kunnes
Hiroyuki Kato selvensi äskeisen laulun olleen siis viimeinen, mikä huvitti sekä bändiä että yleisöä. Kannustuksen jälkeen encorekappaleena kuultiin kuitenkin vielä pirteä Chocobo-tunnari.
Meine Meinungin maksuttomat kirjastokeikat olivat piristävä tempaus alati nousevien lippuhintojen aikakaudella. Jäsenistön esiintymisestä huokui syvä intohimo musiikkiin ja eloisat coverit kuultuaan bändin saavuttama nettisuosio on helppo ymmärtää.
