Kodo One Earth Tour 2018: Evolution - Savoy-teatteri 25.3.2018

Vuodesta 1981 toimineen Kodon kiertue Kodo One Earth Tour 2018: Evolution toi taiko-ryhmän evoluutioteemaisen esityksen ensimmäistä kertaa Eurooppaan. Taiteellisen johtajan Tamasaburo Bandon ohjaama teos käsittelee taiko-rummunsoiton historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Suomessa ryhmä esiintyi Savoy-teatterissa loppuunmyydylle salille kahtena perättäisenä päivänä.

Eri-ikäisistä miehistä ja naisista koostuva Kodo esittäytyi yleisölle soittamalla aluksi koko yli kymmenhenkisen poppoonsa voimin. Tämän jälkeen teos jakautui pienemmissä ryhmissä esitettyihin osuuksiin. Lavalla nähtiin kahden tunnin aikana lukuisia erilaisia rumpuja, joita siirreltiin sulavasti taustalla. Pääinstrumenttien ääntä täydennettiin muun muassa huiluilla, käsisymbaaleilla ja gongeilla. Myös itse rumpuja soitettiin vaihtelevasti kapuloiden ohella myös käsin lyömällä ja hieromalla. Puhetta tai tekstiä esitykseen ei kuulunut, vaan kaikki välittyi musiikin ja lavalla nähdyn kautta.

Ryhmän jäsenet olivat pukeutuneet hihattomiin paitoihin ja rentoihin housuihin. Suurimpia taiko-rumpuja soittaneet esiintyivät ilman yläosaa ja usein selin yleisöön. Nämä rytmin, fyysisen voiman ja estetiikan yhteen sulauttavat osiot olivat olleet esillä kiertueen promootiokuvissa ja tekivät yleisöön odotetusti suuren vaikutuksen.

Äänikokemuksena yksi kiinnostavimmista hetkistä kuultiin kuitenkin ulkoisesti vähäeleisessä osuudessa. Ryhmän seitsemän jäsentä istuutui lattialle soittamaan pieniä rumpuja eri tahtiin. Soitto nopeutui hiljalleen ja esiintyjien yhdessä luoma tiivis lopputulos alkoi tuoda mieleen kesäisten niittyjen äänet voimakkaasti surisevine hyönteisineen. Elämää sykkivän esityksen äänentaso jatkoi kohoamistaan, ja siihen oli myös varauduttu: paikan päällä oli ollut saatavilla korvatulppia ja Savoy oli erityisesti suositellut niiden käyttöä. Mieleenjäävä kokemus herätti väliajalla ihastelua ja voimakkuuteen liittyen jopa jokusen tinnitusaiheisen vitsin.

Teatraalisin osuus puolestaan esitettiin hämärässä ilman lavan valaistusta. Kukin esiintyjistä kantoi selässään rumpunsa hihnojen lisäksi pyöreää paperilyhtyä muistuttavaa himmeää valoa. Sadunomaiseen esitykseen sisältyi perinteistä laulua ja jopa tanssia, jossa pyörähdyksiä korostettiin naisten ainoastaan tässä osiossa käyttämillä hulmuavilla hameilla. Vaikka esiintyjillä oli rummut, tämän lumoavan osuuden aikana melkein unohti olevansa taiko-ryhmän esityksessä.

Perinteiden esilletuomisen ansiosta Kodon esitys on varma valinta japanilaisen kulttuurin harrastajalle. Soitto oli kuitenkin monipuolisempaa ja luovempaa kuin osasin odottaa, ja sen ansiosta kokemusta voi lämpimästi suositella ylipäätään kaikille äänestä ja musiikin alkulähteistä kiinnostuneille.