MERRY - M-ology

16 vuoden ikään ehtinyt MERRY on jo siinä vaiheessa uraansa, ettei omaa tyyliä enää tarvitse haeskella. Punkin raivoa ja jazzin svengiä iskelmällisiin melodioihin yhdistelevä ”retrock” on pysynyt yhtyettä leimaavana ilmaisumuotona aina debyyttialbumista Gendai Stoic (2003) asti. Vuosien saatossa on oma tyyli toki jalostunut, saanut lisää syvyyttä ja kerännyt pieniä vaikutteita sieltä täältä. Silti MERRY on tänäkin päivänä ei enempää eikä vähempää kuin ihka-aito itsensä, eräs aikamme omalaatuisimmista rokkiyhtyeistä. Vastikään julkaistu M-ology on heidän yhdeksäs studioalbuminsa. Kuten ei edeltäneilläkään albumeilla, ei M-ologyllakaan ole tehty mitään mullistavia musiikillisia uudistuksia kuulijoiden häkellyttämiseksi. Sen sijaan albumi on monipuolinen näyttö tekijäinsä teräväksi hioutuneista vahvuuksista.

MERRYllä on aina ollut musiikillisen ilmaisun lisäksi paljon sanottavaa myös verbaalisesti. Eritoten viime vuosina yhtye on ottanut haltuunsa entistä yhteiskuntakriittisemmän sanoitustyylin. Kapitalistisen kulutusjuhlan ja tehokkuusmanian suomiminen sopiikin parahultaisesti yhtyeen punk-ilmaisuun. Yleisen tason kritiikin lisäksi MERRYn musiikissa on kuitenkin aina soinut myös ympärillä jyskyttävän tuotantokoneiston rattailta pudonneiden yksilöiden epätoivon ääni. Mikä mieli on elämällä, jos kaikkialle tunkevassa tehokkuuskilpailussa ei tunnu olevan mitään mieltä? Tämän suuntaisia teemoja pohdiskellaan M-ologyllakin. Siinä missä primitiivinen raivo purkautuu parhaiten punkin kautta, käyvät menneiden vuosikymmenten viattomuutta henkivät iskelmämelodiat mitä oivallisimmin kaihoisan mietiskelyn taustamusiikiksi. Kaikeksi onneksi vieraannuttava nykyaika ei ole sentään täysin irrallaan iskelmien kultaisesta menneisyydestä. Molemmissa voi löytää itselleen kumppanin, jonka rinnalla selviytymistaistelua on edes piirun verran mielekkäämpi jatkaa.

Vaikkei M-ology musiikillisesti tuo merkittävää muutosta MERRYn ilmaisuun, on eräs ero yhtyeen aikaisempiin levytyksiin verrattuna huomattava: albumin kesto. 11 biisin kokonaisuus kestää vain hitusen vajaat 40 minuuttia. Kun CD-levy julkaisumuotona ilmestyi markkinoille 1980-luvulla, alkoi tiiviin albumikokonaisuuden käsite musiikkimaailmassa vaipua unhoon. Nykyisenä ei-materiaalisen musiikinjakelun aikakautenamme on tuo vanhanaikainen julkaisumalli jo suoranainen harvinaisuus. M-ology tekee tähän virkistävän poikkeuksen. MERRY on laatinut albuminsa selvästi kokonaisuus edellä, tavoitellen yhtenäisen musiikkiteoksen ideaa harkitsemattoman kappalekokoelman sijaan. Tämä on merkittävä muutos verrattuna yhtyeen moniin aikaisempiin albumeihin, joita on vaivannut aina vähintään pieni hahmottomuus ja ylipituus. M-ologylta kaikki turha on karsittu pois ja hyvä niin. Levyltä kuulee, että mukaan on kelpuutettu vain laadukkain ja olennaisin kappalemateriaali.

Yksikään MERRY-albumi tähän päivään mennessä ei ole tainnut alkaa ilman tunnelmaa lämmittävää introinstrumentaalia. M-ology jatkaa uskollisesti tätä perinnettä. Juhlavalla jousisovituksella kuorrutettu [M]World Order avaa albumin ylevissä tunnelmissa. Ne siivittävät miellyttävästi kohti kakkosraita MASS CONTROLia, joka onkin varsinaista oppikirja-MERRYä. Ska-potkuiset säkeistöt yhdistyvät kokemuksen tuomalla luontevuudella vauhdikkaisiin huutokertseihin. Tempossa ja räyhäämisessä ei säästellä, mikä ei toki ole ollut este ahtaa mukaan myös yhtyeelle ominaisia melodiakoukkuja.

Rutiininomaisen MERRY-tyylin esittelyn jälkeen kokeilee yhtye hieman valtavirtamaisempaa lähestymistapaa Inugata shinsei MASOCHISTilla. Lohduttoman surumielinen sävellys tuo etäisesti mieleen DIR EN GREYn parin ensimmäisen albumin ahdistuneet tunnelmat. Perinteinen rokkisovitus toimii kuuntelu kuuntelulta kasvavassa kappaleessa hyvin. Melodisen tunteilun jälkeen lyö gaudy taas punk-vaihteen päälle. Vihaisena huutava ja möykkäävä protestilaulu jää albumilla mitäänsanomattoman välisoiton rooliin. Sitä seuraa nimittäin yksi levyn huippuhetkiä, Heijitsu no onna. Kappale osoittaa jälleen, että melodiikaltaan 70-luvun suomi-iskelmälle sukua olevat kaihoisat balladit ovat MERRYn vahvinta osaamisaluetta. Sävellyksellisesti kappale toistaa toki jo moneen kertaan käytettyjä kaavoja. Mielikuvitukselliset kitarasovitukset ja Garan dramaattinen tulkinta, joka kuulostaa vain syvenevän iän myötä, kuitenkin takaavat tuoreuden tunnun.

Heijitsu no onnan kitkeränsuloisen tilityksen jälkeen seuraava Black flag symptom kääntää tunnelmakirjon reippaasti päälaelleen. MERRYn tuotannossa yhtyeen nimen sanakirjamerkitykseen sopivat kappaleet ovat tavanneet olla harvinaisia yksittäistapauksia. Black flag symptom on yksi tällainen tapaus. Pirteää, mainossävelmän ja jalkapallohymnin sekoitukselta kuulostavaa rallia on vaikea olla tulkitsematta jonkinlaiseksi itseironiseksi pilaksi, etenkin kun se levyllä on sijoitettu kahden peri-merrymäisen surusävelmän väliin. Vaikka tosiasiassa ei liekään kyse arveluttavasta vitsistä, vaan silkasta muusikoiden halusta leikitellä eri sävellajien mahdollisuuksilla, pistää Black flag symptom silti terävästi korvaan. He, jotka kuuntelevat albumia digitaalisena versiona, saattavat hetken erehtyä soittolistalle päätyneen yksittäiskappaleen vanhaa An cafea tai Ayabieta. Täytyyhän tällaisesta yllätyksellisyydestä jonkinlaatuinen henkinen hatunnosto antaa.

Yhden biisin piristysruiskeen jälkeen palaa Kasa to ame taas melankolisemmille, tutuille ja turvallisille raiteille. Hidasta Heijitsu no onnaa verevämmin svengaavan kappaleen kohokohta on hieno kitarasoolo, jonkalaisia olisi levylle voinut sirotella enemmänkin. Seuraavana rymistelevä F.J.P. lisää vauhtilöylyä entisestään. Piripäiset kaahailuriffit ja Garan maaninen megafonikarjunta ovat kuin musiikillinen kuva nyky-yhteiskunnan hektisestä menosta kohti yhä tuottoisampaa tulevaisuutta. Happy life rauhoittaa tunnelmaa hetkellisesti kesyllä pop-punkilla. Vaikka kappaleen sovitusta ei paljon yksinkertaisemmaksi ja kaavamaisemmaksi olisi voinut tehdä, ovat melodiat todella onnistuneita ja välittävät kappaleen haikeantoiveikkaan tunnelman erinomaisesti. Pohjimmiltaan itse kukin meistä etsii vain onnellista elämäänsä, myllertää maailma ympärillä miten sekavana tahansa.

Levyn loppupuolelle on säästetty ehkäpä sen suurimmat yksittäiset yllätykset. Ensimmäinen niistä, SIGHT GLASS, ansaitsee kunniamaininnan anarkistisesta rakenteestaan. Pahana hardcore-trippinä alkava kappale räyhää pari minuuttia käytännössä tauotonta vihaista huutoa, kääntää sitten vaihteen melodiseen pop-säkeistöön ja päättyy kuin seinään. Tässä on punkin tulevaisuus. Albumin päättävä nimikappale M-ology sen sijaan esittelee MERRYä kunnianhimoisimmillaan. Polveilevaa kappalerakennetta ja monenlaisilla koukuilla koristeltua sovitusta voi liioittelematta luonnehtia progevaikutteiseksi. Vaikutelmaa korostaa introkappaleesta tutun jousisektion paluu. Omituinen sävellys välttelee taitavasti leimautumista sen enempää iloiseksi kuin surulliseksikaan. Se ei kuulosta erityisemmin miltään MERRYn aiemmin tekemältä. Silti se kuulostaa perin juurin merrymäiseltä. Kappale jättää jälkeensä omituisen tunnelman. Aivan kuin portti toistaiseksi tuntemattomaan tulevaisuuteen olisi puskettu auki ja jätetty raolleen. Portinraosta kajastava valo herättää mielikuvituksen leikkimään edessä odottavien seikkailujen mahdollisuuksilla.

Albumikokonaisuutena M-ology on tiukin ja huolitelluin MERRYltä vähään aikaan, ellei peräti koskaan. Myös äänituotannon puolesta lopputulos on omituisen aneemista bassosoundia lukuun ottamatta yhtyeen uran onnistuneimpia. Kitarat soivat yhtyeelle ominaiseen tapaan orgaanisen rouheasti, ilman että selkeys olisi saanut tästä vähääkään kärsiä. Soitinten keskinäinen balanssi on miksattu lähes täydelliseen harmoniaan. Yksikään soitin ei ole jäänyt jonkin toisen kustannuksella peittoon. Kaiken kaikkiaan on kyseessä erittäin miellyttävä ja antoisa kokonaisuus kuunneltavaksi. Tietenkään kaikki levyn kappaleet eivät yksittäisinä ole mitään yhtyeen pitkän uran merkkitapauksia. Joidenkin olemassaolon tarpeellisuuden saattaa kriittinen kuuntelija jopa kyseenalaistaa. Vaan kuten todettua, on M-ology ennen kaikkea albumikokonaisuus. Ja sellaisena se toimii ilahduttavan hyvin.