THE KIDDIEn esikoisalbumi esittelee monta tapaa olla positiivinen.
Aloitetaan siitä, mitä THE KIDDIEn esikoisalbumi BRAVE NEW WORLD ei ole. Tokiolaisviisikon uljas uusi maailma ei muistuta vähääkään Huxleyn klassikkoromaanissa kuvattua. En löydä yhtymäkohtia myöskään Kazokuun, bändiin, jossa osa THE KIDDIEn jäsenistä aiemmin soitti. Jos siis etsit jatsahtavalla indie-punkilla kerrottua dystopiakuvausta, tämä levy ei ole sitä.
THE KIDDIEn katse uuteen maailmaan on positiivinen. Tämä selviää jo kuuntelemalla ennen albumia julkaistut singlet smile. ja Calling tai katsomalla bändin visuaalista ilmettä. THE KIDDIEn voisi kuvitella viehättävän samaa kuulijakuntaa kuin vaikkapa VIVID, DaizyStripper, SuG tai D=OUT.
BRAVE NEW WORLDin läpikuuntelu paljastaa kuitenkin, että THE KIDDIEllä voi olla genrelle enemmänkin annettavaa kuin single-ilottelut. Vaikka positiivinen asenne ei missään vaiheessa edes vapise, bändi löytää läpi levyn uusia tapoja sen tutkailuun ja kertoo matkalla mielenkiintoisia tarinoita.
Levy alkaa odotetusti pirteän popahtavasti. STEADY johtaa sisään albumin teemaan vokalisti Yusan kertoessa, mitä hän jäisi katumaan, jos maailma loppuisi. Rakkaudentunnustuksen jälkeen jatketaan ensimmäiseen single-biisiin. smile.:n kertosäe jäisi varmaan päähän soimaan radiosta kuultaessa, mutta albumilla se lähinnä ärsyttää. Väsyneeltä kuulostava "smile smile smile" ei saa minua hymyilemään, kuten ei myöskään seuraava kappale. Plasma on pätevä tanssibiisi, ja voin kuvitella sen nousevan live-suosikiksi, mutta vaikka tunnelma lähtee välillä nousemaan, varsinainen koukku puuttuu. Kolmas samantyylinen biisi saa koko albumin tuntumaan tasaiselta, ja muuten mukava teenageZ eroaa niistä lähinnä siinä, ettei sen kertosäe enää perustu englanninkielisen fraasin toistoon.
Neljän kappaleen jälkeen ehdin jo kuvitella kuulleeni kaiken, kun bändi yllätyksekseni heittää peliin hieman kokeellisemman soundin kitaristi Junin säveltämällä Arashi no yorulla. Tasaisen pop-laulannan jälkeen Yusa pääsee vihdoin leikittelemään äänellään ja on taas tunnistettavissa Kazokun entiseksi vokalistiksi. Musiikkikin yltyy kuvaamaan biisissä raivoavaa myrskyä tehden Arashi no yorusta levyn raskaimman kappaleen.
Tunnelma vaihtuu nopeasti levyn ensimmäiseen hitaaseen, Hakugeihin, mutta ote säilyy ja THE KIDDIE todistaa, että positiivista sanomaa voi levittää monella tavalla. Kertosäkeen loppukateetti "ei maailma ole niin kamala" tuntuu paljon uskottavammalta kuin moni nopea ilottelu. Balladi S.O.S jatkaa samalla linjalla.
God bless you!!! osoittautuu hieman epäilyttävästä nimestään huolimatta hauskaksi, eteenpäin kulkevaksi biisiksi, joka toi minulle välittömästi mieleen The Melancholy of Haruhi Suzumiya -animesarjan. Ensi kerralla, kun on tylsää eikä mikään huvita, minäkin taidan valittaa siitä jumalalle tämän biisin sanoja laulaen. Musiikillisesti God bless you!!! muistuttaa kovasti albumin toista singleä Callingia, joka seuraakin heti perään. Nopeahko Calling ei juutu missään vaiheessa paikoilleen, vaan juttu kulkee eteenpäin vaikka sitten kertosäkeiden sanoja vaihtelemalla, eikä lopussa jää pienintäkään epäilystä siitä, etteikö laulaja onnistuisi toteuttamaan unelmiaan.
Levyn viimeinen hidas LOVE kantaa suurta nimeä, jonka takaa löytyy pieni, herttainen biisi. Sen jälkeen siirrytään henkeä vetämättä takaisin poppiin ja päästetään Re:evolution kiihdyttämään tahtia. Flash lopettaa levyn samaan popahtavaan, huolettomaan tunnelmaan, josta se alkoikin.
BRAVE NEW WORLD toistaa läpi levyn samoja teemoja niin musiikissa kuin sanoituksissakin, mikä alkaa jo parin kuuntelukerran jälkeen kyllästyttää, ellei satu olemaan juuri tämän tyylin fani. Levyltä löytyy kuitenkin muutamia positiivisia yllätyksiä, jotka jäävät soittolistalleni.
