YUI - to Mother

Japanissa suosiota niittänyt YUI pääsee jälleen koskettamaan kesäkuun tuoreella julkaisullaan – kirkas ääni, kauniit melodiat ja karismaattinen tarinankerronta soivat levyllä loistokkaina. Neljän kappaleen kokonaisuus toimii potkuna kesälaitumille piristäen sekä pysäyttäen miettimään elämän ohikiitävyyttä. Hienointa YUIn musiikissa onkin syvällisyys: hän avaa ovia kuulijan omaan todellisuuteen – jokaisen on helppoa samaistua, kertoi se alun perin kenestä tahansa. Varsinkin, kun kyseessä on jotain niin puhdasta ja vilpitöntä – YUI tekee sen, minkä hän todella taitaa ja on siinä taianomaisen hyvä.

Ensimmäiseksi to Mother tarjoaa pitkään listoilla pysytelleen GLORIA –kappaleen akustisena versiona. YUIn äänen notkeus ja liikkuvuus pääsee huomattavasti paremmin oikeuksiinsa kunnolla kevennetyn taustan ansiosta – artistin siroa soundia on vain pakko ihailla. Pelkistettynäkin GLORIA kuulostaa vähintään yhtä menevältä ja rytmikkäältä artikulaation ja sanojen viedessä eteenpäin. Toisteisuutta löytyy sopivasti: tietyt helposti ulkoa opittavat kohdat, kuten alun tunnelmoinnit, jäävät varmasti soimaan päähän. Loogiseen rakenteeseen tuo vaihtelua YUIn tulkinta – tunteiden kirjo välkehtii täynnä vivahteita. Kuulija voi vain nojautua taaksepäin ja luottaa laulun kulkuun odottamatta sen suurempia yllätyksiä. GLORIA antaa mahdollisuuden keskittyä olennaiseen – oli se sitten sanat, ääni tai melodia – etenkin näin riisutumpana muunnelmana. Vaikka GLORIA esittää sivuosaa, vie se liiankin helposti tässäkin yhteydessä rikkaudellaan sijaa kaikelta muulta – menestys on täysin ansaittua.

Nimikkobiisi to Mother tulvii sielukkuudellaan ihania ajatuksia. Jo nimensä tähden voi laululta odottaa äidille omistettua kimpullista rakkautta tai ajan kultaamia muistoja. Piano ja YUI käsi kädessä raikkaine äänineen kertovat odotuksista huolimatta erilaista sanomaa – nimen luoma intuitio mahtipontisesta, rajoja työntävästä melodiasta romuttuu heti ensisävelien aikana. To Mother ei olekaan suuri tai mahtava - voimaa siitä löytyy silti. Melodia on kaunis, mutta laahaa ajoittain paikallaan: laulusta löytyy kyllä tähtihetkensä, vaikka kertosäe ei yllättäen nostakaan intensiteettiä. YUI liikkuu edelleen turvarajansa sisällä, mikä saa kappaleen joskus kuulostamaan tutulta tai jo kuullulta. Huippukohtaa odotellessa saattaa jälleen huomata tulkinnan tärkeyden laulaja-lauluntekijän musiikissa, joten ei tarvitsekaan jäädä murehtimaan laimeamman tarttuvuuden puolesta. Pienet erot säkeistöjen välillä vievät mennessään, jos niille antaa sijaa. YUIn ääni avaa aina ainutkertaista tarinaa, vaikka sanoista ei mitään tajuaisikaan. Pelkkien soittimien vastuulle jättäminen todistaakin laulun tärkeyden puolesta – ihmisäänen arvoa ei noin vain korvata. Ehkä juuri tästä syystä kokoelman instrumentaaliversio osoittautuu hivenen turhaksi: omaa karaoketulkintaa sillä voi harjoitella, mutta ei se itsessään iske mistään suunnasta tai millään tavalla.

Tonight tempaisee mukavasti ilmaan kitarasoolojen ja eloisien rumpujen virittäessä lyhyehkön, mutta erittäin latautuneen melodian täyteen kuunneltavaa. Sovitus on kerrassaan oivallinen ja sen mukana YUIn monipuolisuus äänenkäyttäjänä ja säveltäjänä näpäyttävät kuulijaa vielä kerran – mikä kokonaisuus! Tonight ravisteleekin to Motherin kolme muuta biisiä mielestä ja antaa sen mainitsemani potkun herättäen horroksesta viimeistään tässä vaiheessa. Erityisen hyvältä kuulostavat sillat, joita YUI äänellään rakentaa välikkeiksi – esimerkkinä kertosäkeen lopun venytykset. Tämä saa korkeaäänisen naislaulajan istumaan vieläkin paremmin myös raskaampiin taustoihin. Melkeinpä ainoaksi harmiksi jää Tonightin lyhyt kesto ja sen loppuminen kuin seinään. Myönnettäköön tietenkin, että on vaikeaa ahtaa pitkäkestoinen kappale ääriä myöten täyteen energiaa. Onhan paljon palkitsevampaa odottaa lisää kuin sitä, että biisi loppuisi.