Major-taivaalle siirtynyt ayabie ilahduttaa fanejaan uuden singlejulkaisun myötä.
Aiemmin indie-bändinä tunnettu ayabie julkaisi 27. toukokuuta ensimmäinen major-singlensä Aitakuten, joka oli myös ensimmäinen julkaisu uusimman levy-yhtiön alla. Kolme kappaletta sisältävät A- ja B-julkaisut ovat muutoin identtiset, jos lukuun ei lasketa kolmansia raitoja Summer Chimeä ja Sopranoa.
Kappale Aitakute potkaisee singlen heti ensi hetkestä lähtien vauhdilla käyntiin. Musiikin voima pamahtaa kuulijan silmille saman tien, kun kappale alkaa kertosäteen menevällä osuudella. Sävellyksenä Aitakutea voisi sanoa hyvin perinteiseksi kappaleeksi kun puhutaan ayabien musiikillisesta historiasta. Kappaleen perusteet ja tyyli on sama kuin muutamilla muillakin teoksilla, mutta tarvittava ero kappaleen erottamiseksi muista on kuitenkin tehty. Tarttuva, mukaansatempaava rytmi ja laulanta jäävätkin päähän pyörimään vielä joksikin aikaa kappaleen loppumisen jälkeen – haluaa sitä kuulija tai ei.
Master piecen mahtaileva nimi antaa odottaa kappaleelta paljon, ja se osoittautuukin mukavaksi vaihteluksi siihen perus-ayabiemaiseen musiikkiin, mitä bändiltä helposti odottaa. Master piece on tyyliltään hieman poikkeava edeltävään kappaleeseen, Aitakuteen, verratessa. Alussa on noin 30 sekunnin instrumentaalinen osuus, mutta sitten lähes loppuun mennäänkin suuremmitta tauoitta. Kappaletta ei kaikesta huolimatta voi kuitenkaan sanoa suureksi yllättäjäksi, vaikka se onkin kiva lisä singlelle. Edeltäneen kappaleen tavoin jää tarttuva taustamelodia tästäkin teoksesta päähän soimaan, vaikka itse musiikki olisikin jo loppunut.
Summer Chime luo nimensä mukaisestikin hyvin vahvan, kesäisen tunnelman ympärilleen. Kappaleen A-osio on keinuttelevan mukaansatempaava rytmeineen kaikkineen, mutta toisinaan esiin pomppaava pillin viheltely tuo allekirjoittaneelle mieleen, niin ironista kuin se onkin, sirkuksen. Mieleen painuvat erityisesti kertosäkeessä kauniisti korostuvat kitarariffit, mutta päällimmäisenä muistiin jää rento, piristävä kokonaisuus – tätä ayabielta osasi odottaakin.
Aitakuten B-julkaisulta löytyvä Soprano on aivan toista maata kolmeen edeltäneeseen kappaleen ja suurilta osin koko bändin muuhunkin tuotantoon verratessa. Soprano on kaunis kappale, joka tuo hyvää vaihtelua ja sen myötä suurta plussaa ayabien musiikkivalikoimaan. Aoin ääni korostuu kauniisti, kun laulu, piano, viulu ja orkesterimusiikki luovat aivan uudenlaisen teoksen yhdistymisellään. Kappale ei välttämättä iske kaikkiaan bändin kuuntelijoihin, mutta todennäköisesti on muitakin, jotka osaavat arvostaa hieman erilaisempaakin tuotantoa.
Kokonaisuudessaan A-singlellä ei juurikaan ollut suuria yllätyksiä, vaan sitä voisi sanoa musiikilliselta kannalta jopa suhteellisen tavanomaiseksi ayabieksi. Piristävässä, fiilistä nostavassa tuotannossa ei ole valitettavaa, mutta B-julkaisun kolmas raita Soprano oli kuitenkin jotain aivan erilaista sanan positiivisessa merkityksessä. Majoriksi siirtyminen ei ole näyttävästi muutenkaan vaikuttanut suuremmin bändiin itseensä, vaan se on säilyttänyt oman itsensä ja on edelleen helposti erotettavissa muista bändeistä. Pientä eroa on tietenkin havaittavissa viime single-julkaisuun verratessa, mutta muutosta tuskin voidaan yhdistää kovin vahvasti levy-yhtiön vaihtumiseen ja majoriksi siirtymiseen, sillä jokaisen bändin tyyli muuttuu matkan varrella. ayabien tapauksessa muutoksen suunta näyttää vain ja ainoastaan positiiviselta.
