VAMPS - VAMPS

Reilun vuoden kasassa ollut Hyden ja K.A.Z:n yhtye VAMPS julkaisi ensimmäisen kokopitkän levytyksensä kesäkuussa 2009. Albumi sisältää kolmetoista kappaletta, mukaanlukien neljä sinkkubiisiä, ja se on nimetty yksinkertaisesti bändin nimellä: VAMPS.
Suhtauduin kaksikon ensimmäiseen albumiin pienellä varauksella: toisaalta bändin debyyttisingle LOVE ADDICT iski minuun täysillä ilmestyessään noin vuosi sitten, mutta toisaalta sitä seuranneet kaksi singleä aiheuttivat pienen pettymyksen... Mietein, että jatkuisiko pettymysten sarja albumilla vai löytyykö VAMPSin musiikista jälleen uusi kipinä.

Albumi alkaa puoliminuuttisella introraidalla, jossa käydään nopeasti läpi kaikki tärkeimmät kauhugenren kliseet oven avaamisen narinasta kiljahduksiin. Intro sopii kieltämättä bändin vampyyriteemaan, mutta tuntuu silti jotenkin irralliselta, varsinkin kun heti seuraavat kappaleet ovat melkoisen pirteitä pop-rock-vetoja. VAMPSin musiikkityylistä onkin malliesimerkki heti toisena - LOVE ADDICT on todella tarttuva, hyväntuulinen ja menevä rokkiraita, johon Hyden ääni antaa persoonallisen loppusilauksen.

Kolmas raita Cosmos erottuu edukseen erityisesti mielenkiintoisen rumpukuvion ja vähitellen tiivistyvän tunnelmansa ansiosta. Hyden laulusuoritus ei ole yhtä rock kuin LOVE ADDICTissa, mutta toisaalta hän kuulostaa tässä varmemmalta ja hillitymmältä. Secret in my Heart jatkaa astetta hillitympää, mutta silti voimakasta tyyliä. LOVE ADDICTin kaltainen rosoileva rokkaus on poissa, ja soundi on siloiteltu.

Keväällä ilmestynyt sinkkubiisi Evanescent on myös tunnelmaltaan voimakas, melkein jopa mahtipontinen, ja soundiltaan tasaisen siloiteltu. Toisin kuin kahdessa eldeltäneessä hieman tylsäksi jääneessä raidassa, tässä biisissä on myös jotain, joka jää hyvin mieleen ja onnistuu vakuuttamaan VAMPSin kyvystä luoda omanlaistaan musiikkia. Vampire Depressionin myötä tunnelma muuttuu synkäksi. Taustalla soivat elektroniset tehosteet ja Hyde laulaa syvällä äänellä matalalta, yltyen ajoittain jopa huutoon. Kappale tuntuu raskaudessaan kaivattua vaihtelua tuovalta raidalta, mutta yksittäin tarkasteltuna siitä puuttuu jotain.

Myös Redrum ja Deep Red jatkavat yllättävänkin raskaalla linjalla. Molemmissa biiseissä on haettu jonkinlaista kauhutunnelmaa vampyyriteema mielessä, mutta ne tuntuvat harmillisesti kuitenkin uppoavan albumin massaan: kummastakaan ei jää kuuntelun jälkeen mieleen mitään erityistä. I GOTTA KICK START NOW palauttaa levyn tunnelman pirteämmäksi ja nopeatempoiseksi. Vaikka biisi on selkeästi parempi kuin valtaosa VAMPS-levyn muusta annista, LOVE ADDICTiin verrattuna tästäkin kappaleesta puuttuu kuitenkin jokin kaivattu koukku. Time Goes By puolestaan on erittäin toimiva ja kohtuullisen menevä pop-rock-kappale, joka todistaa että VAMPS kyllä halutessaan pystyy onnistumaan muussakin kuin rock'n'roll-tyylisessä revittelyssä.

Sweet Dreams on koko albumin rauhallisin ja nätein kappale - ei ehkä suorastaan balladi, mutta oikein suloinen hidas pop-raita. Hyde laulaa korkealta ja musiikissa pääosassa on piano. Kappale ei kuitenkaan oikein sovi muuten kohtuullisen rosoisen levyn keskelle. Hunting räjäyttää tunnelman jälleen kertaheitolla raskaan puolelle. Kappaleessa ei ole varsinaisesti laulua, vaan yksi monta kertaa toistuva huuto. Biisi toimisi varmaan livenä paljon paremmin kuin levyllä. Albumin lopetuskappale Sex Blood Rock'n'Roll on myös ytimekäs ja nopeatempoinen biisi, jossa kitarat ovat raskaat ja samat lyriikat toistuvat huudoissa. Biisin kitarasoolo on menevä ja musiikki muutenkin monipuolisempaa, joten Sex Blood Rock'n'Roll voittaa Huntingin mennen tullen. Biisi jättää kohtuullisen hyvät fiilikset muuten hieman ristiriitaisesta albumista.

Kokonaisuutena VAMPS-albumi ei ollut yhtä karvas pettymys kuin se pahimmassa tapauksessa olisi saattanut olla, mutta mielestäni kahdelta näin taitavalta ja kokeneelta muusikolta olisi ollut lupa odottaa hieman enemmän. Tällä levyllä mieleenpainuvimmat kappaleet ovat jo aiemmin singleinä ilmestyneet hittibiisit, eikä uusien kappaleiden joukosta tunnu löytyvän mitään aivan erityistä. Siksi fiilikseni ovat hieman siellä pettyneen puolella, vaikka ei VAMPS missään nimessä surkeakaan albumi ole.