BLOOD-fani ei voi väittää, etteivätkö odotukset GPKISM:n suhteen olisi kitaristi-ohjelmoijan edellisen yhtyeen varaan rakentuvia. GPKISM kuitenkin osoittaa jo ensimmäisellä albumillaan olevansa tyyliltään selvästi konemaisempi ja soundimaailmaltaan rankasti Kiwamun edellisestä bändistä poikkeava.
Yhtyeen ensimmäiseksi laajemmaksi työksi Atheos on melko ansiokas, sillä konsepti on todella selkeä lähtien kappaleiden nimistä, jotka ovat kaikki kreikkaa ja latinaa. Bändi näyttääkin löytäneen oman tyylinsä heti kättelyssä. Albumin kappaleet ovat keskenään tasavahvoja, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta levy kompastelee hieman omaan tasapaksuuteensa. Parhaita biisejä onkin poikkeuksellisen vaikea nostaa esiin, joskin Ultimatus ja nimibiisi Atheos ovat kieltämättä ne kaksi, joita itse tanssisin mieluiten. Jälkimmäisen surinasoundit ovat piristävä poikkeus muun levyn tyylistä.
Miksaus on täysi, selkeä, kirkas ja tasapainoinen. Ainoat moitteet menevät laulumiksauksille, sillä vaikka GPK:n ääni onkin saatu komean jylhäksi ja kauniin tummaksi, se jää turhan kauaksi ja tuntuu ajoittain hukkuvan mahtipontisen instrumentaalipuolen alle. Monipuolisemmalla miksauksella laulajasta olisi voinut saada irti paljon enemmän, mutta kieltämättä tämän tyylinen miksaus toimii klubeilla paremmin kuin kovin pintaan nostettu laulu.
Myös laulusovituksissa olisi reilusti parantamisen varaa. GPK ei pääse juurikaan näyttämään, missä hänen äänialansa rajat kulkevat, sillä melodiat tuntuvat kulkevan melko kapealla, turhankin turvallisella alueella. Lisäksi laulut ovat biisistä toiseen biitteihin nähden todella hitaat, mikä alkaa puolessa välissä levyä kuulostaa varsin kankealta ja puuduttavalta. Kun tähän lisätään kliseiset, englanninkieliset lyriikat, löydän itseni toivomasta, että laulaja lausuisi kieltä edes hiukan huonommin. Tämä latistaa levyä melkoisesti. Asiaan vaikuttavaa toki myös ohjelmointipuolella tapahtuva toisto; tosin tässä genressä samojen elementtien pyörittelyltä on yllättävänkin vaikea välttyä.
Kitaraa sen sijaan on käytetty ansiokkaasti. Kiwamun tyyli on edelleen omaleimainen ja tunnistettava, vaikka kitaran rooli on aivan erilainen miehen edelliseen yhtyeeseen nähden. Sovitukset ovat kautta linjan loistavia ja tarkemmassa kuuntelussa hätkähdyttävän monipuolisia.
GPK ei selvästikään ole huono laulaja, joten toivon hänen jatkossa pääsevän näyttämään kyntensä paremmissa puitteissa. Kun yhtyeen nimi on GPKISM, kone-, kosketin- ja kitarapuolen dominointi ei ole kovinkaan loogista.
Huolimatta häiritseväksi käyvästä tasapaksuudestaan Atheos on tanssijalkaa kutitteleva, vahva aloitus tuoreelta yhtyeeltä.
Atheoksen voit ostaa omaksi The Darkest Labyrinthin (
darkestlabyrinth.ocnk.net/) tai Tainted Realityn (
taintedreality.net) nettikaupasta.
