16 vuotta sitten tehty monipuolinen albumi jaksaa vieläkin ihastuttaa.
ROCKET jäi 90-luvun alussa suursuosion saaneen Zi:Killin viimeiseksi studiolevyksi. Visuaalista rockia työstäneen yhtyeen kuudes albumi sisältää hyvin tyypillisen kokoelman yhtyeen repertuaarista, ja onkin siksi todella hyvä albumi koko bändiin tutustumiseen kestäen toisaalta hyvin kuuntelua jo tutuksi tulleenakin.
Levyn aloittaa persoonallisesti ja taatusti huomiota herättävästi Aege! Mesubuta, jonka Tusk laulaa kuulostaen likaiselta, eikä oikeastaan aivan itseltään. Eroottisia fiiliksiä lisäävät naisäänen kuiskailut taustalla. Musiikista tulee mieleen vanhan jännityselokuvan soundtrack, ja koko kappaleen muutakin tunnelmaa voisi kuvailla jännittäväksi ja hivenen psykedeeliseksi. Erittäin mielenkiintoinen tapa aloittaa albumi. FLY kuulostaa jo jossain mielessä normaalimmalta kappaleelta, vaikka senkin tunnelma on hivenen vanhahtava voimakkaine torvisoittimineen. Tusk kuulostaa kuitenkin jo itseltään, ja kokonaisuutena biisi on mukavan pirteä ja koukuttavakin.
For Me on tyyliltään perinteisempi rock-biisi, mutta erittäin hyväntuulinen sellainen. Energisyys ja nopeatempoisuus takaavat hyvän mielen myös kuuntelijalle, ja For Me onkin yksi koko albumin tarttuvimmista kappaleista. I LOVE CAT on voimakkaasti funkkaava, svengaava, tanssittava ja mitäköhän vielä... persoonallinen ja todellinen hyvän mielen biisi.
CALLING onkin vuorostaan asteen hillitympi ja yksinkertaisempi biisi kuin suurin osa muista ROCKETin kappaleista. Melodiat ovat selkeitä ja hyvin kuultavissa, ja Tuskin kaunis ääni pääsee oikeuksiinsa. Keskitempoinen mutta nätti biisi esittää jälleen yhden loistavan puolen Zi:Killistä. Kuudes kappale Nanimo Iranai on taas edellistä hieman rauhallisempi ja hitaampi veto, mutta sitäkin persoonallisempi. Pääosissa ovat vahva basso ja piano, ja yleistunnelma on kauniin jazzahtava. Tuskin ääni on korviahivelevän miellyttävä, eikä biisistä keksi oikeastaan mitään moitittavaa.
Bad Man palauttaa tunnelman räkäisen rokkaavaksi ja kenties jopa hieman anarkistiseksi. Tusk laulaa nopealla tahdilla ja kokeilee erilaisia tyylejä, tehden lopputuloksesta hauskan leikkisän. Musiikki on nopeatempoista kitaravetoista rockia ja kaiken kaikkiaan kappale jää mieleen positiivisena yllätyksenä. PEOPLE PURPLEssa fiilistä luovat puolestaan torvisoittimet ja nopea sekä hieman sekavakin meininki. Ainakin ensimmäisillä kuuntelukerroilla kappale hämmentää kaikessa häröilyssään, eikä siitä välttämättä saa kunnolla otetta, mutta henkilökohtaisesti olen löytänyt siitä paljon hauskoja ja energisiä koukkuja, joten lopputulos jää kuitenkin plussan puolelle.
I LOVE YOU on albumin ensimmäinen ja ainoa täysiverinen balladi, jonka tunnelma on kuitenkin erittäin positiivinen ja koskettava. Tuskin ääni sopii uskomattoman hyvin myös tämänkaltaiseen hempeilyyn, eikä biisiä kuunnellessa voi olla hymyilemättä. Tätä jos mitä voi kuvailla sanalla ihana. Varsin kauniisti alkaa myös nimikkokappale ROCKET, johon albumi huipentuu. Tuskin herkällä laululla ja akustisella kitaralla käyntiin lähtevä biisi saa kuitenkin voimakkuutta asteittain ja päätyy lopulta hallitun orkestraalisuuden avittamana jopa sekopäiseen revittelyyn ja energiseen rokkaukseen. Biisi on kaikessa monipuolisuudessaankin tyylikäs ja toimiva kokonaisuus, jota voisi melkein tituleerata levyn parhaaksi kappaleeksi. Arvokas lopetus legendaarisen bändin viimeiselle studioalbumille. Hyvällä omallatunnolla voin helposti todeta, että ROCKET on vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin toimiva ja kuuntelemisen arvoinen levy.
