lynch. - Ambivalent Ideal

Lynchin toinen tämän vuoden singlejulkaisu on lokakuussa ilmestynyt Ambivalent Ideal, joka sisältää kaksi kappaletta. Nimikkobiisissä kenties erottuvin asia on Hazukin laulutapa, joka on oikeastaan lähellä salaperäisen ja välillä pelottavankin kuuloista puhetta ja kuiskailua. Kertosäkeessä Hazukin laulu muuttuu puhtaaksi ja musiikkikin asteen melodisemmaksi ja pehmeämmäksi, tasoittaen kappaleen muuten melko raskasta meininkiä. Tunnelman vaihtelu on toteutettu hienosti, välillä biisi maalailee kauniin synkkiä ja rauhallisia fiiliksiä, välillä räjähtäen raskaampaan meininkiin. Kokonaisuutena kappale on melkoisen vakuuttava ja mielenkiintoinen - en tuntenut Lynchiä etukäteen, mutta kuullessani kappaleen soivan japanilaisessa levykaupassa sain heti innostuksen tutustua bändiin paremmin.

Singlen kakkosraita DOZE edustaa räyhäkkäämpää suuntausta Hazukin karjuessa täysillä ja musiikin pauhatessa trash metal -tyylin mieleentuovasti nopeasti ja raskaasti. Puolivälissä tyyli muuttuu yhtäkkisesti rauhalliseksi kitaroiden ollessa melodisen herkät ja Hazukin kuiskaillessa hiljaisesti. Lopussa palataan vielä lyhyesti alkukappaleen nopeaan trash-revittelyyn. Biisi on toisaalta menevä mättöbiisi jonka mielelläni kokisin livenä, mutta kotioloissa kuuntelen kyllä paljon mieluummin Ambivalent Idealia.

Kokonaisuutena Ambivalent Ideal vaikuttaa kohtuullisen hyvältä sinkulta. Kuten mainitsin, en tunne bändiä ennestään, mutta luulisin saaneeni Lynchistä tämän sinkun avulla niin aidon kuvan kuin kahden kappaleen perusteella ylipäätään on mahdollista. Biiseihin sisältyy juuri sopivasti vaihtelua ja sopivasti omaperäistä asennetta. Aion ehdottomasti katsastaa bändin tuotantoa jatkossakin!