Uusi ideaalikide.
Kuluva vuosi on viides vuosi An Cafen perustamisen jälkeen. Bändin pop-ulkoasun vastaisesti heidän musiikkinsa ja esiintymisensä on aina korkealaatuista, ja he pyrkivät jatkuvasti kehittymään. Sellainen kasvu on ihmeellistä. Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut bändin kohdalla helposti näiden viiden vuoden aikana, sillä he ovat kokeneet monia koettelemuksia, kuten jäsenten vaihtumisen ja eron. Kerraten An Cafen menneisyyttä juttelimme heidän kanssaan bändistä tällä hetkellä!
Kun alussa perustitte bändin, teillä oli varmaankin paljon unelmia ja tavoitteita, joten oletteko nyt, viisi vuotta myöhemmin, siellä missä suunnittelitte olevanne?
Miku: Viiden vuoden takainen ajattelutapani ja nykyinen ajattelutapani ovat täysin erilaiset. Muistan ajatelleeni silloin, että halusin olla kuin tietty suosikkibändini, ja mietin koko ajan, mitä minun pitäisi tehdä tullaksemme sellaiseksi bändiksi.
Teruki: Kaikki me olimme sellaisia. Luulen, että perustimme bändin sen takia; halusimme olla kuin kuuluisa bändi.
Miku: Muistan olleeni hyvin iloinen kerran, kun joku sanoi minun olevan aivan kuin artisti, josta todella pidin. Olin, että "Jes!!"
kanon: Olimme juuri niin kuin lukiolaiset: perustimme bändin, koska meistä tuntui siltä.
Teruki: Jep, luulen, että me vain nautimme bändissä soittamisesta.
Hyvä on. Entä mitä Yu-ki ja takuya puuhasivat niihin aikoihin?
Teruki: takuya oli aloittanut lukion.
takuya: Niin. Niihin aikoihin menin lukioon ja aloin soittaa kitaraa.
Halusitko silloin ruveta ammattikitaristiksi?
takuya: Ei, en lainkaan. Nautin vain kitaran soittamisesta. En todellakaan ollut alkanut ajatella sellaista.
Yu-ki: Minä olin lukion toisella. Se oli minulle todella hauskaa aikaa, sillä kuuluin koulun puhallinorkesteriin, ja soitin monien alempi- ja ylempiluokkalaisten kanssa. Saimme jopa kultaa puhallinorkesterikilpailussa.
Miku: Mitä? Kehuskeletko sinä? (Kaikki purskahtavat nauruun.)
Kun saitte kultaa (nauraa), ajattelitko lainkaan ammattimuusikoksi ryhtymistä?
Yu-ki: En. Tulevaisuuden haaveni ei vielä ollut selkiytynyt minulle.
Teruki: Niin, ei vielä.
Nautitko tavallisesta opiskelijaelämästäsi?
Yu-ki: Kyllä. Koulun festivaalit olivat minusta kaikista hauskinta.
Joten kumpikaan teistä ei olisi koskaan osannut kuvitella nykyistä tilannetta?
takuya: En ollut koskaan kuvitellut, millainen olisin viiden vuoden päästä.
No, palataan An Cafen alkuaikoihin. Kuten olette itse aiemmin sanoneet, näiden viiden vuoden aikana olette todella kasvaneet sekä live-esiintymisessänne että sen suhteen, mitä sanotte haastatteluissanne. (nauraa)
Teruki: Luulen, että aloitimme aivan pohjalta. (nauraa) Bändin kanssa jollain lailla tekemisissä olleet aikuiset, kuten managerimme ja kiertuehenkilökuntamme, opettivat meille paljon. He todella huolehtivat siitä, että musiikkimme kasvaisi hyvällä tavalla.
Miku: Mikäli matkan varrella tapaamamme ihmiset olisivat olleet erilaisia, myös nykyinen An Cafe saattaisi olla erilainen.
Uskon, että kaikki viiden viime vuoden aikana tapahtunut on yhteydessä nykyiseen An Cafehen, mutta mikä tapahtuma on tehnyt pysyvän vaikutuksen teihin?
Miku: No, aivan ensiksi varmaankin managerimme tapaaminen. Hän sanoi paljon sellaisia asioita kuin: "Mielestäni teidän pitäisi tehdä tässä kohtaa näin." Mutta en oikeastaan aluksi kuunnellut häntä lainkaan. Muistan hänen sanoneen myös: "Tämä on enemmän An Cafen tyylistä." Tiedäthän, kun sitä luotsaa omaa bändiään, siitä on oma mielikuvansa, joten tein asiat kuten halusin. Mutta siltikin hän sanoi kärsivällisesti tuollaisia asioita minulle yhä uudestaan, ja vähitellen kykenin näkemään asiat objektiivisemmin. Sitä ennen en ollut koskaan ajatellut, mitä An Cafe oikeastaan oli. Muistan, että bändi muuttui myös "Shibuya no tiaran" -keikan (Shibuya AX, 1. toukokuuta 2005) jälkeen. Sen keikan jälkeen managerimme sanoi meille: "Minua todella hävettää olla An Cafen manageri."
Oho! Tosiaanko? Tuo on aika järkyttävää.
Teruki: Sitä ennen olimme aika masentuneita. Olimme saavuttaneet katon yleisön määrässä, ja se oli luullakseni viimeinen pisara.
Olitko sinäkin järkyttynyt, kanon?
kanon: Öh...
Teruki: Halusitko sanoa: "Mitä väliä?" (nauraa)
Miku: Tai ehkä: "Mikset sitten vain lopeta An Cafen managerina toimimista?" (Kaikki purskahtavat nauruun)
kanon: Ei, minä vain yksinkertaisesti kadehdin muita bändejä.
Loput haastattelusta löydät Zy 42:sta.
© 2008 Zy.connection Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.
