Közin ensimmäinen singlejulkaisu arvostelun kohteena.
Vieläkin monesti Malice Mizeriin yhdistettävän Közin soolotuotanto eroaa huomattavasti edellämainitun yhtyeen musiikista, ja herran ensimmäinen single edustaa "normaaliudestaan" huolimatta hyvin tämän oman musiikin suuntaa: erikoisia instrumenttivalintoja, mutta ei mitenkään erityisen monimutkaisia sävellyksiä. Arvostelussa on siis single Kinema, joka julkaistiin 26. marraskuuta vuonna 2003.
Kuvailisin ensimmäistä raitaa, Promenadea, utopistiseksi ja jokseenkin "taivaallisen" kuuloiseksi, ja Közin tasainen ääni, johon on miksattu huomattavasti kaikua, on omiaan vahvistamaan tunnelmaa. Sekavia, mutta hyvinkin hattaraisia mielikuvia synnyttävä raita on ehkä vähän vaikea sisäistettävä - tempo vaihtelee, mutta kappale ei kuitenkaan varsinaisesti voimistu missään välissä (ellei sitten hieman loppua kohti) enkä itse ainakaan ole onnistunut bongaamaan minkäänlaista huippukohtaa. Promenade on melko suoraviivainen, mutta kaikilta osin korvaamiellyttävä sävellys, joka seuraavan kappaleen tapaan alkaa ja loppuu hyvin verkkaisesti.
Seuraava raita on Honey Vanity, joka kolmisen vuotta takaperin pysyi pitkään soittolistoillani. Se on yksi tämän artistin tunnetuimmista ja pidetyimmistä kappaleista, eikä mikään ihme. En menisi Közin laulutaitoja ylistämään maasta taivaisiin (miehellä on hieman suppea ääniala, mutta en valita - vokaalit kuulostavat hyviltä sellaisinaan), mutta melodia ja instrumenttien käyttö Honey Vanityssa ovat erittäin miellyttäviä ja moneen mielialaan sopivia. Ei ärsyttäviä soitinten esillehyppäämisiä, vaan kokonaisuus on tasainen ja rauhallinen alusta loppuun saakka.
Kineman kumpikin raita on keskenään varsin samalla kaavalla eteneviä, mikä tekee singlestä eheän kokonaisuuden kappaleiden kuitenkin erottuessa toisistaan selkeästi. Jos pitää Közin tyylistä ja lauluäänestä, pitää varmasti Kinemastakin - muuten tästä on hankala saada paljoakaan irti. Tarkemmin mietittynäkään en keksi singlestä mitään pahaa sanottavaa, mutta koska Promenade tai Honey Vanity eivät kumpikaan ole kuitenkaan saaneet musiikillista maailmankuvaani järkkymään erinomaisuudellaan, annan arvosanaksi 9.
