Akeboshi - White Reply

Akeboshi on vuonna 2002 tunnetuksi tullut pop-laulaja, ja erittäin lahjakas sellainen. Hän sai julkisuutta kappaleellaan Wind, jonka saattoi kuulla lopetuskappaleena animesarja Narutolle. Pop-elementtien lisäksi kappaleissa voi havaita myös hieman kansanmusiikkiin viittaavia vivahteita, mikä tekee Akeboshista vieläkin hauskempaa kuunneltavaa. Tällä kertaa minua silmästä silmään katsoi herran vuonna 2003 ilmestynyt minialbumi, White Reply. Katsotaan, kuinka albumin kävi.

Minialbumin aloittaa hieman haikeamielinen kappale, Tall Boy. Kuunnellessani kappaletta ensimmäistä kertaa, ajattelin, etten pitäisi siitä. Alussa soiva syntikka ei tuntunut aiheuttavan mitään muuta, paitsi vihlovaa päänsärkyä. Laulun edetessä, se sai hetki hetkeltä enemmän akeboshimaisia piirteitä, mikä teki siitä todella hyvän. Pianosäestys kuulostaa todella ihanalta, ja sopii kappaleeseen kuin nyrkki silmään. Tall Boyssa on tunnelma, joka on jokaisessa Akeboshin kappaleessa. En tiedä johtuuko se pianomelodiasta, Akeboshin tavasta laulaa vai molemmista, mutta tunnelma valtaa mieleni kokonaan. Se ei kuitenkaan ole huono asia, sillä pidän kyseisestä olotilasta. Tall Boy oli siis todella hyvä aloitus minialbumille, ja jäin innolla odottamaan muita albumin kappaleita.

Morning High sai kantaa kakkosraidan titteliä tällä minialbumilla. Itse pidän siitä valtavasti, ja se on yksi lempikappaleistani koko Akeboshin tuotannosta. Pidän artistin äänestä, ja varsinkin Morning High'ssa miehen ääni pääsee ulottuvuuksiin, joihin harva on kykeneväinen pääsemään. Laulun alku kuvastaa nimeään enemmän kuin hyvin, sillä vaikka olisi keskiyö, voin mielessäni loihtia auringonnousun ja kupin höyryävää kahvia eteeni. Laulun melodia muistuttaa minua etäisesti brittiläisestä bändistä, Radioheadista, mutta silti samaan aikaan Morning High ei ole mitään muuta, kuin "pure Akeboshi". Kappale on ehkä hieman apaattinen ja itseään toistava, mutta se tekee Morning High'sta vain entistäkin persoonallisemman. Erityisesti tässä kappaleessa pidän sen kitaroista, ne ovat kuulostavat todella hyviltä muuten niin utuisen melodian kanssa.

Morning High'ta seuraa nimikkokappale White Reply. Se on rauhallinen, ja melodia tuo mieleeni taas Radioheadin. Laulu on sekä vanhaa, tuttua ja turvallista Akeboshia, sekä jollakin tavalla massasta erottuvaa. Kertosäkeen jälkeen toistuva kitara kuulostaa todella uniikilta ja kappaleen loppupuolella kuultava viulusoolo on kuin piste iin päälle. Ainoa miinus kappaleessa on välillä taustalla kuuluva piippaus. Se ei mielestäni sovi kappaleen melodiaan ja sekoittaa rytmin, enkä muutenkaan ole (ainakaan vielä) löytänyt kyseiselle elementille mitään suurempaa merkitystä. White Reply on rauhallinen kappale, ja saa mielen todella seesteiseksi.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, kappaleena minialbumilla toimii Money. Kappale on instrumentaali, sillä laulua siinä ei oikeastaan kuulla ollenkaan. Psykedeelisyyttä sekä Akeboshille äärimmäisen tuttuja sointuja ja elementtejä sen sijaan löytyy vaikka muille jakaa. Money ei ole laulu, jonka jaksaisi kuunnella monia, monia, monia kertoja uudestaan, silti se tuntuu todella hyvältä lopetukselta tälle minialbumille. Laulun loputtua, pienen hiljaisuuden jälkeen, yllätyksenä voi kuulla lyhyen ajan kotitekoiselta kuulostavaa kitaransoittoa. Tunnelma on kuin suoraan irlantilaisesta pubista, joka tuo mukavan lisän White Reply -minialbumin loppuun.

Pähkinänkuoressa pidin kyseisestä albumista todella paljon. Kappaleet muistuttavat todella paljon toisiaan, mikä saattaa kyllästyttää ihmisiä, jotka kaipaavat vaihtelua ja monipuolisuutta. Akeboshi-fanit, ja muutkin folkmusiikista pitävät, eivät kuitenkaan joudu pettymään, sillä melodiat sekä Akeboshin ääni ovat kuin luodut toisilleen. Omaksi lempikappaleekseni valitsisin ehdottomasti Morning High'n, edes todella monen kuuntelukerran jälkeen en ole vieläkään kyllästynyt kyseiseen raitaan. Suosittelen minialbumia erityisesti folkista sekä hieman indievivahteisestakin musiikista pitäville. Täytyy sanoa, että Akeboshi ei saanut minua pettymään tälläkään julkaisullaan.