Arvosteltavana Dir en greyn ensimmäinen kokoelmalevy, jolla on 21 kappaletta heidän kymmenvuotisen uransa ensimmäiseltä puoliskolta.
DECADE 1998-2002 ja sen kanssa samaan aikaan ilmestynyt DECADE 2003-2007 ovat Dir en greyn ensimmäiset kokoelmalevyt. Kuten levyn nimestä voi päätellä, nyt arvosteltavana oleva DECADE 1998-2002 keskittyy yhtyeen kymmenenvuotisen uran ensimmäiseen puoliskoon. Kokoelmaan sisältyy kaksi levyä, joilla on yhteensä 21 digitaalisesti remasteroitua kappaletta.
Ensimmäisellä levyllä on 11 kappaletta, jotka on koottu Dir en greyn ensimmäisiltä albumeilta Gauzelta ja Macabrelta. Levyn aloittaa ehkä hieman erikoisesti Akuro no oka, joka on yli kahdeksanminuuttinen hidastempoinen kappale, jossa vokalisti Kyon omalaatuinen ääni tulee erityisen hyvin esiin. Dir en greyn uudempaan tuotantoon tottuneet saattavat yllättyä seuraavien biisien keveyttä ja popahtavuutta, varsinkin jokafanin suosikki Cage sekä Yokan ovat todella tarttuvia, keveitä ja jossain määrin jopa pirteitä kappaleita.
Puolivälissä ensimmäistä levyä tunnelma muuttuu asteen verran synkemmäksi. Deity on omituisen junnaava ja tietyllä tapaa painostava ja ahdistavakin kappale. Rasetsukokussa siirrytään menevään rock-soundiin tunnelman säilyessä vielä melko synkkänä. Tässä vaiheessa saamme jo kuulla jonkin verran Kyon karjumista ja huutamista puhtaan laulun seassa. Oma suosikkini ensimmäiseltä levyltä on Audrey, jonka mielenkiintoiset kitarat ja jännän groovaava soundi ansaitsevat suuren plussan. Levy loppuu JEALOUS -reverse- -biisiin, joka koostuu pelkästään pianosta ja Kyon äänestä. Tämä Dir en greylle hyvin epätavallinen biisi ei ole koskaan iskenyt minuun, mutta fanien keskuudessa se vaikuttaa olevan melko suosittu.
Dir en greyn uran keskivaiheeseen keskittynyt toinen levy alkaa kauniilla ja pitkällä balladilla Ain't afraid to die, joka on aiemmin ilmestynyt vain samannimisellä singlellä. Loput levyn kappaleista sen sijaan löytyvät Kisou- ja six Ugly -levyiltä. 2001-2002 vuosien tuotannosta huomaa jo bändin vähittäisen siirtymisen raskaampaan ja vakavampaan tyyliin: esimerkiksi FILTH on varsin sekopäinen veto, kun taas Bottom of the death valley on hidastempoisempi ja vahvaan bassoon pohjautuva painostavatunnelmainen kappale.
Toisen levyn rauhallisimmista kappaleista vastaavat Embryo, jossa Kyo enimmäkseen puhuu laulamisen sijaan, sekä Mushi, todella liikuttava ja sydäntäsärkevä balladi. Kolme viimeistä kappaletta, Mr.Newsman, Umbrella ja Child Prey, kuitenkin räjäyttävät levyn lopun upealla energiallaan ja tarttuvuudellaan. Nämä energiset ja livesoittoon hienosti sopivat kappaleet kuulostavat jo melko paljon nykypäivän Dir en greyltä.
DECADE 1998-2002 on varmasti kaivattu ensimmäinen kokoelma Dir en greyltä, ja sen kappalevalinnatkin tuntuvat enimmäkseen onnistuneilta. Kappaleet on levyillä aikajärjestyksessä, ja bändin kehittymisen voi helposti kuulla näitä kahta levyä soittaessa. En silti voi olla ihmettelemättä, mihin on unohdettu esimerkiksi Raison Detre tai Macabre? Nuo kun vielä oltaisiin lisätty mukaan, tämä kokoelma olisi ollut melkeinpä täydellinen katsaus Dir en greyn varhaiseen tuotantoon.
