Jingle All the Way!

Jingle Bells/Kulkuset-laulun sävelmä julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa 1857 ja siten tuo koko maailman valloittanut hyväntahtoinen rallatus täytti tänä vuonna jo arvostettavat 150 vuotta. Tämän seikan kunniaksi Japanissa ilmestyi jouluksi Jingle All the Way! -albumi, jolla useat artistit esittävät vuorollaan kyseisen kappaleen. Levytys ei kuitenkaan ole niin yksitoikkoinen kuin miltä ehkä vaikuttaa, sillä versiot ovat selkeästi muokattu kunkin esiintyjän omaan tyyliin sopivaksi - äärimmäisinä esimerkkeinä mainittakoon TATEn helposti mieleen jäävä rap-tulkinta Twinkle Bell sekä Inugami Circus Danin yllättävän upeasti sovitettu raita, joka tuo raskaan melankolisella tunnelmallaan mieleen lähinnä mustan, raadollisen kauniin jouluyön. Molemmat kohoavat onnistuneella uskaliaisuudellaan albumin ehdottomaan kärkikastiin.

Riemukkaampia hetkiä levittävät erityisesti punk-yhtye PONI-CAMP, rockabilly-soundia edustava Asakusa Jinta sekä aina yhtä epäilyttävä Sendai Kamotsu, joka oman tyylinsä mukaisesti väänsi kappaleensa muotoon Jingle All the GAY!. Manji-projektinimen alla toimineen ROLLYn työstämässä rock-versiossa puolestaan on reilulla kädellä lisätystä kitaroinnista huolimatta edelleen kuultavissa runsaasti joulupyhien perinteistä hartautta.

Perinteisempinä pysytelleisiin esittäjiin lukeutuu muun muassa benshinä (henkilö joka selostaa esim. mykkäelokuvia) ja seiyuuna (ääninäyttelijä) tunnettu Vanilla Yamazaki, joka tuo mukaan lapsekkaan viattoman tunnelman, sekä glamourintäyteinen laulaja Matsuzaki Shigeru, joka onnistuu englanniksi lauletulla raidallaan kuulostamaan kutakuinkin amerikkalaiselta. Näiltä osin itse laulua kiinnostavampaa tuntuu valitettavasti olevan niiden esittäjä, joskin annettakoon se huomiota keräävälle cover-albumille anteeksi. Pop-tähti/seiyuu Hirano Aya tosin pääsi yllättämään esittämällä oman versionsa hiljaa lausuen.

Mukana olevat artistit ovat tunnettuja ja kokeneita nimiä, eikä valinnoissa ole muutamaa harmillisesti taka-alalle jäävää raitaa mukaan ottamatta kritisoitavaa. Joululevyjä jaksaa kuunnella vain lyhyen aikaa joka vuosi, mutta tämän seikan huomioiden on Jingle All the Way mielenkiintoinen, ja mikä tärkeintä, aidosti omaperäinen katsaus siihen miten monella eri tavalla yksi klassikko saattaa musikaalisia mieliä inspiroida.