MUCC - Homura uta

Neljän nuoren miehen tähdittämä angura kei -bändi MUCC julkaisi debyyttialbuminsa Tsuuzetsun vuonna 2001. Tsuuzetsua seurasi vuonna 2002 yhtyeen toinen kokopitkä albumi Homura Uta. Euroopassa Homura Utan esimmäinen painos ilmestyi vasta pari vuotta jälkeenpäin.

Levyn aloittaa rytmikäs ja raskas nimikkokappale Homura Uta. Mielestäni biisi on vallan oivallinen aloitus; Tatsuroun huuliharppu tuo omaperäisyyttä kappaleeseen. SATOchin rummutus kuulostaa mainiolta ja aloitusbiisin kokonaisuus miellyttää. Alun vuoksi odotukset koko levylle ovat korkealla.

Homura Utaa seuraa yksi lempikipaleistani, Zetsubou. Zetsubou on melko synkkä melodialtaan, tosin mitä muutakaan voi olettaa biisin nimen tarkoittaessa 'epätoivo'a. Kertosäe saa ihon nousemaan kananlihalle ja Yukken basistintaidot tulevat esille hyvin taustalta kuuluvasta bassosta. Zetsubou on yksi niistä kappaleista, joihin tottuminen vei aikansa. Tatsuroun käheä ääni ei joskus miellyttänyt korvaa, nyttemmin en löydä yhtäkään syytä miksi näin oli. Raidassa on jotain todella MUCCumaista, en tiedä johtuuko se bassosta, kitarasta, rummuista vaiko vokaaleista.

Seuraavat biisit ovat teemaltaan Zetsuboun kaltaisia. Musiikki ei ole yhtä kevyttä kuin MUCCun uudempi tuotanto; poikkeuksena tosin toimii Mae e, jota kuunnellessa suurimmatkin murheet unohtuvat biisin ajaksi. Tatsuroun pieni huuliharppusoolo piristää biisiä entisestään. Mae en voisi ehkä kuvitella sopivan myös 2007 ilmestyneelle Gokusai -albumille.

Myös Uso de yugama shinzou keventää levyn kokonaisuutta hiukan, enkä kyseistä kappaletta kuunnellessani voi välttyä jammailulta. Groovikas melodia yksinkertaisesti tempaisee mukaansa.

Yllätyin iloisesti bongatessani levyltä parikin hidasta ja kaunista raitaa. Kimi ni sachi aren raskas kertosäe teki biisistä hyvin MUCCumaisen, ja kipale sopii Homura Uta -albumille kuin pottatukka Yukkelle. Raita numero 13 kosketti minua kuitenkin enemmän. Kaeranu hiton kaunis melodia ja Tatsuroun surullisen epätoivoinen ääni eivät voi olla nostattamatta kyyneliä silmiin. Biisiin voi eläytyä täysin ja olin myyty jo ensimmäisellä kuuntelukerrallani. Kappale kuuluu ehdottomasti MUCCun parhaimmistoon, enkä ole vieläkään kyllästynyt siihen vaikka renkutankin kyseistä viisua joka päivä monta kertaa.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla Homura Utan raidat tuntuivat kuulostavan samoita, enkä oikein erottanut milloin biisit vaihtuvat. Toisella kerralla jokaisesta kappaleesta löytyi kuitenkin jotain uutta, mitä seuraavista ja edellisistä kappaleista puuttui. Joidenkin biisien sisäistäminen vei aikansa, mutta loppujen lopuksi olen varsin tyytyväinen levyyn.

Lempikappaleekseni on noussut Zetsubou ja hyvänä kakkosena on Boku ga hontou no boku ni taekirezu tsukutta hontou no boku. Vaikka Homura Uta ei kokonaisuudessaan ole kovin letkeä ja onnellisuutta tihkuva albumi, olivat kaikki biisit silti meneviä ja yhtä hyvää tavaraa kuin uudempikin tuotanto - perus MUCCua siis. MUCC ei tuottanut pettymystä tälläkään albumillaan.