An Cafe Yhdysvaltojen A-KON-tapahtumassa

An Cafe esiintyi ensi kertaa ulkomailla A-KONissa, joka järjestettiin Dallasissa USA:ssa kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Vaikka yhtye ei pitänyt konserttia, amerikkalaiset fanit toivottivat heidät lämpimästi tervetulleiksi. Yhtye osallistui kahteen nimikirjoitustilaisuuteen ja fanien kysymyspaneeliin. Tapahtuman toisen päivän aikana An Cafe antoi haastattelun JaME:lle.

---

Esittelisittekö ensiksi itsenne lukijoillemme?

Miku: Olen vokalisti, Miku, ja pääasiallinen harrastukseni on ruoanlaitto.
Kanon: Olen basisti, Kanon, ja harrastukseni on animen katsominen.
Teruki: Olen rumpali, Teruki, ja harrastukseni on auringonlaskujen katseleminen.

An Cafe tunnetaan oshare kei -yhtyeenä, eli tyylinne on värikäs, söpö ja nuorekas. Mikä sai teidät päätymään juuri tällaiseen visuaaliseen imagoon?

Miku: Kun aloimme esiintyä, oli paljon erityylisiä yhtyeitä. Me pidimme Harajukun alueen tyylistä, joten päätimme noudatella sitä.

Nimenne romajisoituna on "antikku koohiiten", joten kuinka An Cafe syntyi?

Miku: Koohiten tarkoittaa caféta (kahvila).

Cafe-teemaa käytetään yhtyeen nimen lisäksi myös kuvaamaan fanejanne ja johtoporrasta. Fanejanne kutsutaan "Cafekko"ksi (tarkoittaa Cafe-lapsia) ja johtoa "Red Cafe"ksi. Miksi juuri cafe-teema?

Teruki: Ensiesiintymisessämme meillä ikään kuin oli kahvilateema.
Miku: Entinen jäsenemme Bou piti hevosurheilusta. Hän näki hevosen nimeltään Manhattan Cafe ja halusi yhtyeelle saman nimen. Muiden mielestä se ei ollut hyvä ajatus (nauraa). Joten vaihdoimme nimen ja nyt siitä on tullut An Cafe, mutta oikeastaan sillä ei ole erityistä liittymäkohtaa kahviloihin, se tuli vain sattuman kautta.

Miku, käytät useita mielenkiintoisia sanoja kuten nyappy, tiramisu ja poppoo. Kuinka keksit sanat ja milloin yleensä käytät niitä?

Miku: Jokaisella sanalla on tarkoitus, joten aloitan nyappysta. Sitä käytetään kun me ja fanit kommunikoimme. Esimerkiksi tapaamme Harajukussa ja he sanovat nyappy ja me vastaamme nyappy. Tiramisu tarkoittaa hyvää päivänjatkoa (nauraa). Poppoo tulee hatosta (kyyhkynen japaniksi), se on rauhan symboli ja poppoo on kyyhkysen ääntely.

Kanon, mistä otat musiikillisia vaikutteita ja kuinka ne tarkkaan ottaen näkyvät musiikissasi?

Kanon: Nuorena kuuntelin Mr. Childrenin tyyppistä musiikkia. Vanhetessani olen alkanut kuunnella muunlaisia yhtyeitä, esimerkiksi Glayta ja Fuji Fabricia.
Miku: (Kiusoitellen) He auttoivat minua musiikissa, melodiassa... (kaikki nauravat)
Teruki: Rytmeissä. (kaikki nauravat)

Kanon, eilen nimikirjoitustilaisuudessa fani pyysi sinulta nimikirjoitusta bassoonsa, mitä ajattelit siitä?

Kanon: Minulle oli suuri kunnia kirjoittaa nimeni hänen bassoonsa, samaan aikaan se muistutti minua itsestäni siihen aikaan kun olin fani.

Teruki, olit ennen yhtyeessä nimeltään Feathers-blue, kuinka An Cafe eroaa entisestä yhtyeestäsi?

Teruki: Suurin ero on bändin jäsenten välisissä suhteissa. Edellisessä yhtyeessämme yksi jäsen päätti kaikesta. Hän kirjoitti kaikki kappaleet ja muut seurasivat, kun taas An Cafessa meillä on vapaampi ilmapiiri ja kaikki saavat valita mitä yhtyeenä teemme.

Olette olleet malleina useille vaatemerkeille, kuten Sex Pot Revengelle ja Angelic Prettylle. Kuinka saitte tilaisuuksia siihen?

Miku: Kyseiset merkit ovat Harajukusta, ja koska meillä on Harajuku-imago, jotain Gothic Lolitan ja punkin väliltä, he löysivät meidät ja vähitellen aloimme työskennellä yhdessä.

Yleisönne on nuorta, kuten yleensäkin ihmiset jotka käyvät Harajukussa. Miksi päätitte kohdistaa musiikkinne juuri tälle ryhmälle?

Miku: Visual kei -skenessä on ihmisiä jotka pitävät enemmän synkistä goottijutuista, mutta on myös niitä jotka pitävät harajukumaisesta pop-tyylistä, mikä sopii taas meihin paremmin. Koska valitsimme hieman populäärimman tyylin, arvelimme että meillä tulisi olemaan sen tyyppiset fanitkin.

Minkälainen prosessi kappaleiden luominen on teille lyriikoista musiikkiin ja sovelluksesta äänitykseen?

Teruki: Muille muusikoille puhuessani olen huomannut, että me vietämme enemmän aikaa vain yhden kappaleen parissa. Esimerkiksi kun kokoonnumme kirjoittamaan kappaletta, hän (osoittaa Mikua) sanoo millainen haluaisi sen olevan, mutta samaan aikaan kaikilla muillakin on mielipiteensä. Käytämme hyvin paljon aikaa kappaleen kirjoittamiseen ennen varsinaista äänitystä.

Kun mielipiteenne eroavat toisistaan, teettekö kompromisseja vai taipuuko joku teistä lopulta?

Teruki: Kai sitä voisi kutsua kompromissien tekemiseksi, mutta sitä se ei oikeastaan ole, vaan enemmänkin tiimityötä. Esimerkiksi minä ja Miku riitelemme aika usein, mutta silti kunnioitan sitä mitä Miku sanoo. Joten jos päädymme tekemään asian Mikun tavalla, kunnioitan sitä silti.

Vuonna 2003 singlenne Candy Holic pääsi toiselle sijalle Oriconin indies-listalla. Miltä se tuntui niin aikaisessa vaiheessa uraanne?

Miku: Olin yllättynyt! En voinut uskoa että se nousi kakkoseksi. Ehkä olin typerä tai ehkä luulin tietäväni paljon visual keistä ja siksi ajattelin että tämähän on helppoa. Sitten seuraava single ei pärjännytkään hyvin listavertailuissa, joten tajusin että meidän täytyy ottaa asiat vakavasti.

Bändinne musiikillinen anti on muuttunut ja nyt kaksi uutta jäsentä liittyy mukaan. Tuleeko bändin soundi myös muuttumaan?
Miku: Emme me aio muuttua musiikillisesti paljonkaan alkuperäisestä An Cafen soundista, mutta varmasti kaksi uutta jäsentä tulee hiukan muuttamaan sitä. Me myös haluamme kunnioittaa kaikkea sitä, mitä Takuyalla ja Yuukilla on tarjottavanaan, ja ehkä luoda bändiin uutta tunnelmaa.

Onko Yuuki ollut kosketinsoittajana ennen bändiinne liittymistään?
Teruki: Hän on soittanut klassista pianoa, eikä hänellä ole juurikaan kokemusta yhtyeessä kosketinsoittajana olemisesta.

Teitte elokuvan Kyu~bonds, joka oli kuvakokoelmaanne sisältyvä bonus; kirjoititteko juonen itse? Kuinka saitte idean tähän elokuvaan?
[Bändin jäsenet juttelevat ja nauravat keskenään, koska eivät tarkalleen muista kaikkea.]
Miku: Me kirjoitimme pienen osan juonesta. Vieraillessamme Japanin eri kaupungeissa ajattelimme maailman 'siteitä', joita ihmiset luovat toisiinsa. Joten ajattelimme, että meidän pitäisi tehdä elokuva, joka käsittelee näitä siteitä, joita ihmiset jakavat ja luovat. Teimme elokuvan ja menimme joka paikkaan kättelemään ihmisten kanssa.
Teruki: Tämän matkan aikana jaoimme ihmisille punaisia hihanauhoja, ikään kuin todisteina ihmisten välisistä suhteista. Joten me ja fanimme käytämme hihanauhoja koko ajan.

Onko teillä suunnitelmissa tehdä toinen elokuva?
Teruki: Meistä olisi mahtavaa tehdä toinen uusien jäsentemme kanssa, ja haluamme levittää ajatusta näistä siteistä, ei ainoastaan japanilaisten, vaan ihmisten kaikkialla maailmassa.

Jotkut PV:istänne ovat varsin hauskoja, kuten Maple Gunman, jossa pukeudutte erilaisiksi hahmoiksi, kuten koiraksi ja poliisiksi. Keksittekö nämä ideat aivan itse?
Kanon: Idea Maple Gunmaniin tuli Mikulta, kun hän sanoi: "Avainsana on 'gunman' (asemies), joka viittaa käsitteeseen 'gun' (ase), joka taas viittaa käsitteeseen 'policeman' (poliisi)". Sitten mietimme, josko tekisimme poliisitarinan. [Miku hyräilee kappaleen säveltä.] Ja sen osan aikana, jota Miku nyt hyräilee, hän halusi että joku pidätetään. (Kaikki nauravat.)

Teillä oli kuukausittainen nettiradio-ohjelma "Radio Cafe". Vieläkö se on olemassa? Mitkä ovat syitä sen toteuttamiseen, uskotteko sen lähentävän teitä ja fanejanne?
Teruki: Kyllä meillä on vielä se radio-ohjelma, mutta kiertueen vuoksi emme ole voineet tehdä sitä kahteen kuukauteen.

Vaikka teillä ei ollutkaan keikkaa A-KONissa, ettekä voineet nähdä kuinka ulkomaiset faninne reagoivat musiikkiinne, miltä tuntuu tavata heidät täällä USA:ssa ensimmäistä kertaa?
Miku: Aluksi käsitykseni faneista oli erilainen. Luulin että ihmiset täällä ajattelisivat meidän olevan osa animea, tai osa jonkinlaista hahmoa, mutta kun tapasimme fanit, he todella välittivät meistä ja meistä tuntui, että olimme todella odotettuja. Minusta tuntui kunnioitetulta.

Odotitteko fanien olevan niin suorasanaisia kysymys & -vastaus -paneelissa?
Teruki: Olin yllättynyt nähdessäni, kuinka innostuneita he olivat.
Miku: Olimme hyvin hermostuneita, mutta fanien esittäessä sellaisia kysymyksiä meidän oli helpompi rentoutua. Joten haluamme kiittää fanejamme siitä.
Teruki: Japanissa meidät tunnetaan idealla 'kaikki sopii An Cafen kanssa', joten on sama tapaammeko faneja vai olemmeko vain keskenämme. Voimme puhua mistä vain hyvin luonnollisesti.

Nyt kun tiedätte, että teillä on paljon faneja Amerikassa, aiotteko tehdä enemmän asioita USA:ssa, kuten julkaista materiaalia, myydä fanitavaroita tai jopa avata kansainvälisen faniclubin?
Miku: Niin pitkälle emme ole vielä suunnitelleet, mutta haluisimme kyllä tehdä tuollaisia asioita. Nyt kun olemme nähneet fanit, meidän täytyy puhua asiasta vakavammin.

Kesäkuun lopussa teillä on ensimmäinen live-esiintymisenne Saksassa. Oletteko innoissanne esiintymisestä? Onko teillä mitään odotuksia tai huolia sitä koskien?
Teruki: Olen varma, että tulemme kohtaamaan kielimuurin, mutta koska siellä on neljä muuta bändiä soittamassa samana iltana, meillä on kaikkien visual kei -bändien joukossa tavallaan erikoinen asema. Ei ainoastaan musiikin kannalta, vaan myös tyylimme ja sen, että haluamme välittää molempia näkökulmia An Cafen ainutlaatuisuudessa. Esiintymisessämme on muutama kohta, joka on muuta kuin varsinaista esitystä, kuten välispiikit. Se on helppo tapa näyttää millaisia olemme, mutta tässä tapauksessa tulee olemaan vaikeaa ylittää kielimuuri. Joten haluamme kaikkien nauttivan musiikistamme.

Huvin vuoksi ja henkilökohtaisen otteen lisäämiseksi, voisitteko sanoa jotakin vasemmalla puolellanne olevasta jäsenestä?
Teruki: Miku on sekoitus lasta ja aikuista. Hän on todella aito kuunnellessaan musiikkia, mutta samaan aikaan aikuisena hän on hyvin ammattimainen. Olen aina halunnut soittaa visual kei -bändissä, mutta halusimme olla jotakin erilaista. Miku luo sen, mikä meissä on erilaista kuin muissa visual kei bändeissä sanoituksiensa, esiintymisensä ja ulkonäkönsä kautta. Mikun koko uniikkius on hyvin uniikkia. (Kaikki nauravat)
Miku: Kanon on yleensä hiljainen. (Kaikki nauravat) Kun todella tarvitsemme hänen apuaan, hän on "mies"; hän on luotettava. Esimerkiksi, jos kaikilla jäsenillä olisi flunssa, eikä lavaesiintyminen sujuisi kovin hyvin, hän voisi ajatella "Bändin täytyy päästä liikkeelle" ja hän auttaisi meitä siinä. Hän on siis hyvin varma henkilö, johon voimme luottaa.
Kanon: Teruki on täydellinen esimerkki vakavasta ihmisestä, hän on usein huolissaan monista asioista. Jos An Cafe menettäisi Terukin, emme voisi jatkaa An Cafena.

Kiitos ajastanne. Antaisitteko vielä viimeisen viestin faneille?
Teruki: Musiikki voi olla yleinen ja maailmanlaajuinen kieli. Tietysti on olemassa kielimuuri, mutta musiikki itse voi risteillä minne vain. Nyt tajusin että visuaalinen ilme voi olla myös samanlainen kieli; kun ihmiset ovat nähneet miltä me näytämme, voimme olla yhteydessä noihin ihmisiin. Haluamme levittää yhtyettämme maailmalle yhtä lailla visuaalisuuden kuin musiikinkin kautta.
Miku: Ennen Amerikkaan saapumistani en ollut ajatellut ollenkaan tekeväni mitään ulkomailla, mutta kun tulin tänne, olin hyvin liikuttunut nähdessäni, että täällä todella oli faneja meitä odottamassa. Se on totaalisesti muuttanut näkemykseni lyriikoiden kirjoittamisen suhteen. Tätä ennen kirjoittaessani lyriikoita en ollut kovin avoin muille tai innokas ilmaisemaan sellaisia tunteita faneille tai kuuntelijoille jotka myös jakavat ne tunteet. Tästä eteenpäin yritän tehdä niin ei pelkästään japanilaisia faneja vaan kaikkia varten. Vaikka kielimuuri on olemassa, yritän mahdollisimman lujasti jakaa tunteitani kaikkien maailman ihmisten kanssa, vaikka elekielellä.
Kanon: Missä päin maailmaa ikinä olet, An Cafe ja Cafekko, me olemme yhtä perhettä! (Kaikki nauravat)


JaME haluaa kiittää An Cafea heidän ajastaan ja Ken Isayamaa, joka mahdollisti haastattelun.