Plastic Treen Ryutaron ja Tadashin haastattelu

Plastic Treen haastattelu (2006.12.29)

Kesäkuussa 2006 Plastic Tree menestyi ensimmäisellä Euroopan-kiertueellaan ja juhli majordebyyttinsä kymmenettä vuosipäivää, joka on vuonna 2007. Plastic Treen fanikanta kasvaa yhtyeen omintakeisen maailmankuvan, vakaan ja virheettömän tekniikan, laajan tyylivalikoiman ja jäsenten luonnollisten, esteettömien persoonallisuuksien takia. Sen jälkeen kun yhtye lopetti vuoden 2006 [Fuyugoya Erekiteru]-konsertilla Shibuya Kokaidolla joulukuun 26. päivä, Ryutaro ja Tadashi kertoivat meille vaikutelmistaan ulkomailla esiintymisestä, pyrkimyksistään kymmenettä vuosipäiväänsä varten ja uudesta Spica-singlestään.

Euroopan-kiertueesta

Oliko teillä tilaisuus tutustua lähemmin Saksaan, Ranskaan ja Suomeen vieraillessanne niissä? Jos oli, onko teillä kokemuksia joita tahtoisitte jakaa?

Ryutaro: Kaikki paikat tekivät minuun niin suuren vaikutuksen. Puhuin siitä myös eilen, ja minusta tuntui että uneksin, koska en kuvitellut niin monien ihmisten tulevan katsomaan meitä ulkomailla. Tietenkin olin hyvin vaikuttunut erityisesti konserteissamme, mutta maisemat ja kaikki painuivat myös mieleeni erittäin hyvin, koska en ollut ikinä ennen käynyt kyseisissä maissa. Menimme katsomaan nähtävyyksiä hyvin vaikuttaviin paikkoihin, mutta jo kaupunkien maisemat itsessään hämmästyttivät minua, erityisesti Pariisi.

Tadashi: Mielestäni kulttuurit ovat täysin erilaisia. Historian vuoksi jokaisella maalla on oma kulttuurinsa, joka yhtä vaikuttaa kaupungeissa. Historiaa ja kulttuuria on säilynyt hyvällä tavalla, joten olimme onnekkaita kun näimme ja koimme niitä, katsoimme nähtävyyksiä ja hengitimme ilmaa.

Näin valokuvakokoelmanne ja huomasin, että kävitte monissa paikoissa.

Ryutaro: Kyllä. Saavuimme Saksaan, menimme kirkkoon ja museoon, söimme, esiinnyimme, menimme Pariisiin, me kaikki menimme ostoksille ja Louvreen sekä Montmartrelle. Sitten menimme Suomeen ja menimme kaikki satamaan, torille ja saarelle. Soitimme melko paljon, vaikka viivyimmekin vain niin vähän aikaa.

Pidittekö ruoasta?

Ryutaro & Tadashi: Kyllä, se oli hyvää. Söimme niin paljon! (naurua)

Oliko Pariisissa ilmastointilaitteita?

Tadashi: No, luulen niin.

Ryutaro: En välittänyt siitä paljonkaan, sillä pidin ikkunaa usein auki Pariisissa. En tosin ollut huoneessamme kovin kauaa, mutta kun ollessani siellä pysyttelin lähellä ikkunaa nähdäkseni ulos.

Olitte siellä kesällä, eikö teillä ollut kuuma?

Tadashi: Mielestäni ei ollut niin kuuma kuin Japanissa, koska ei ollut kosteaa.

Ryutaro: Ja koska tulimme iloisiksi ja virkeiksi. (nauraa)

Tadashi: Mutta Saksassa oli kuuma.

Samaan aikaan kun olitte Euroopassa siellä oli jalkapallon maailmancup.

Tadashi: Niin, se vain sattui päällekäin! Se näkyi varsinkin mennessämme Pariisiin, kun oli loppuottelu!

Menitte sinne niin loistavaan aikaan.

Tadashi: Ja Ranska - Italia -loppuottelu oli samana päivänä kun esiinnyimme Pariisissa, joten pitkitimme esiintymisemme alkua sen takia! (nauraa) Arvelimme jalkapallon maailmancupin olevan niin iso tapahtuma, että kaikki ovat katsomassa ottelua. (nauraa)

Yllätyittekö mistään kulttuuriseikasta vierailunne aikana?

Ryutaro: Olin yllättynyt kaikesta, mutta erityisesti goottilaisesta tyylistä, koska yhtyeessämme erityisesti Tadashi ja minä pidämme siitä. Japanissa on japanilainen goottityyli, joka alun perin tulee ulkomailta, mutta siinä on japanilaisia vaikutteita. Mutta näimme puhdasta eurooppalaista goottityyliä, joten kun menimme kirkkoihin, olin äimistynyt!

Tadashi: Se oli todella suunnatonta.

Tarkoitatteko rakennuksia?

Ryutaro: Kyllä, mutten vain niitä. Olin kaikkein vaikuttunein käyskennellessäni yksin keskiyöllä Saksassa...

Vau! Sattuiko mitään?

Ryutaro: Tadashi ja minä olimme samassa huoneessa, mutta Tadashi nukahti ennen minua, enkä minä saanut unta, joten kävelin ympäriinsä nähdäkseni kaupunkia. Saavuin lopulta hautausmaalle, joka oli mielestäni enemmänkin kaunis kuin pelottava kaikkine risteineen. Japanilaiset hautausmaat ovat pelottavampia, ja ajattelin: "Hautausmaat ovat erilaisia kuin meidän!"

Ilmapiiri ei ollut vampyyrien ilmaantumiselle otollinen. (nauraa)

Ryutaro: No, jos mitään niin zombieita olisi saattanut ilmestyä. (nauraa)

Oliko kaupunki turvallinen?

Ryutaro & Tadashi: Oli se.

Mitkä olivat parhaat kokemuksenne ulkomailla? Tapahtuiko mitään huonoa?

Tadashi: Ei, mitään inhottavaa ei sattunut.

Oliko esiintymisiä varten kaikki kunnossa?

Tadashi: Ongelmia ei ollut.

Ryutaro: No, emme voineet järjestellä kaikkea samalla tavalla kuin Japanissa, mutta nautin siitä silti. Jotain tosin tapahtui: yksi instrumenteistamme katosi palatessamme.

Todellako? Löysittekö sen?

Ryutaro: Kyllä, löysimme sen lopulta. Se katosi koska unohdimme lastata sen Suomessa. (nauraa) Muuten meillä ei ollut hankaluuksia.

Mikä oli paras kokemuksenne?

Ryutaro: Tiedän, että jokainen esiintyminen on erilainen ja joka kerta löydän jotain uutta ja tuoretta, vaikka yhtyeellämme on melko pitkä historia ja olemme esiintyneet useita kertoja. Tällä kertaa voimme käyttää vain muutamia instrumentteja ja materiaalia, eikä yleisö ollut tavalliset fanimme. Kokemus oli erittäin hyvä, tunsimme että pystymme jatkamaan yhtyeemme taivalta ja koimme samanlaisen tunteen kuin alkuaikoina kun olimme juuri aloittaneet ja esiinnyimme yleisölle, joka ei tuntenut meitä.

Saksassa soititte The Curen instrumentaalikappaleen "Kiss me, kiss me, kiss me". Mistä saitte sen idean?

Tadashi: Todella pidämme The Curesta - yhtyeessä ovat meidän juuremme, eikä meillä ole monia mahdollisuuksia tehdä covereita lempiartistiemme kappaleista.

Ryutaro: Ulkomailla käytin kimonoa encoreissa, joten sanoin: "Antakaa minulle aikaa pukeutua kimonoon", joten päätimme soittaa jotakin pukeutumiseni aikana. Pidämme monenlaisista artisteita ja kuuntelemme monenlaista musiikkia, mutta The Cure, sekä yhtye että heidän kappaleensa, merkitsevät meille paljon, joten päätimme soittaa heidän kappaleitaan.

Soititteko kolme instrumentaalikappaletta?

Ryutaro & Tadashi: Kyllä. Teimme niin kaikissa paikoissa.

Ryutaro, kimonosi oli hieno veto. Ja kuulin sinun puhuneen juonnoissa vieraita kieliä.

Ryutaro: No, kirjoitin vain tervehdykset, mutten ole varma ymmärsivätkö he... (nauraa) En ole ollenkaan hyvä kielissä.

Valmistauduitko?

Ryutaro: Kyllä! Halusin sanoa "Hei" ja "Kiitos" kunnolla.

Olette soittaneet jo Euroopassa. Voimmeko nyt odottaa näkevämme teidät myös Amerikoissa?

Ryutaro & Tadashi: Haluamme todella mennä!

Ryutaro: En ole koskaan ollut Amerikassa, joten jos voisin, tahtoisin esiintyä siellä yhtyeen kanssa.

Amerikka on iso,ja mitä U.S.A.:han tulee: kulttuuri idässä ja lännessä on melko erilaista. Kaliforniassa, Texasissa ja New Yorkissa on paljon faneja, joten harkitkaa tulemista!

Ryutaro: Todellako? Oletko varma? (Hän kysyi uudestaan ja uudestaan.) (nauraa) Haluan todella mennä! Olkaa hyvät ja kutsukaa meidät!

Yhtyeen kymmenennestä vuosipäivästä

Kymmenen vuoden ajan yhdessä pysyminenn on aikamoinen saavutus. Mitä ajattelette Plastic Treen menestyksestä kuluneina vuosina?

Tadashi: Rehellinen kokemukseni on, että juuri tajusin kymmenen vuoden kuluneen: aloitimme yhtyeen, jatkoimme musiikin tekemistä ja esiintymistä ja kymmenes vuosi vain tuli. Olen todella onnellinen, että olen pystynyt tekemään työtä, josta pidän ja jolla elätän itseni jo kymmenen vuoden ajan.

Ryutaro: Ennen kuin aloitin tässä yhtyeessä, tunsin ettei minulla ollut paikkaa jossa olla, enkä nähnyt elämäni tarkoitusta, mutta tunsin että saisin ilmaistua itseäni paremmin tekemällä kappaleita ja esiintymällä juuri tässä yhtyeessä. Vaikein asia yhtyeessä olemisessa on saada yhtye pysymään koossa, siis musiikin tekemisen lisäksi. Yhtyeellämme on ollut myös hetkiä, kun meistä on tuntunut ettemme voi enää jatkaa. Mutta pystyimme siihen ja todella kiitän jäseniä ja faneja, jotka saivat meidät olemaan tämän yhtyeen jäseniä näihin päiviin asti, ja kiitämme myös henkilökuntaa.

Kun katsoin esiintymistänne, näin miehiä, naisia ja kaikenikäisiä ihmisiä yleisössä. Näin että teillä on monenlaisia faneja. Mitä ajattelette siitä?

Ryutaro: Olen siitä yksinkertaisesti onnellinen. Ensinnäkin yhteen aikaan melkein kaikki fanimme olivat naisia, mutta kun uramme piteni, fanit vanhenivat ja nämä vanhat fanit tulivat katsomaan esiintymisiämme. Toisaalta on paljon uusia faneja, jotka kirjoittavat kyselyihin tulleensa katsomaan meitä ensimmäistä kertaa, ja on miespuolisia faneja, jotka kirjoittavat: "ensin epäiröin tulla tänne, koska naisfaneja on niin paljon, mutta kun tulin, addiktoiduin". Siitä olen onnellinen.

Musiikkityyliänne koskien: nuoret fanit kiinnostuvat helposti musiikistanne. On vanhoja faneja, jotka jatkuvasti tukevat teitä ja uudet nuoret fanit kuuntelevat musiikkianne. Ja teillä on myös rankkaa kitaramusiikkia, joten miehetkin tulevat riippuvaisiksi musiikistanne.

Tadashi: Emme rajoita fanejamme ollenkaan, vaan toivotamme kaikki tervetulleiksi.

Olen yllättynyt, että teillä on niin äärimmäisen balladimainen kappale [Tsumetai Hikari] ja toisaalta hardrockkappale [Ghost].

Ryutaro & Tadashi: Kiitos.

Miten suunnittelette juhlivanne kymmenettä vuosipäiväänne?

Tadashi: Kuten Ryutaro sanoi, olen kiitollinen faneille joten tahdon tehdä jotakin, joka tekee heidät onnellisiksi.

Tarkoittaako se koko maailmaa?

Ryutaro: Toivon niin, ja myös Amerikkaa. Opimme paljon vuoden 2006 maailmankiertueesta, ja ymmärsimme että meillä on faneja odottamassa myös ulkomailla. Meidänkin täytyy ratkaista monia ongelmia, mutta tänä vuonna on kymmenes vuosipäivämme, joten tahdomme tehdä jotakin sekä Japanissa että ulkomailla.

Ovatko sävellystapanne yhä samanlaisia kuin Plastic Treen alkuaikoina? Vai onko lähestymistapanne kappaleiden luomiseen erilainen sekä musiikin että sanoitusten osalta?

Tadashi: Periaatteessa en ajattele minkään muuttuneen, mutta ennen standardimme oli, että minä tein musiikin ja Ryutaro sanoitti. Viime aikoina jokainen jäsen on kirjoittanut sekä sanoituksia että musiikkia, ja se on mielestäni suurin ero. Tästä lähtien pidämme tärkeänä tehdä kaikki yhtyeenä, minut mukaan lukien, tehdä musiikkia ja sanoituksia, jotka saavat meidät kaikki ajattelemaan: "Ooh, tämä on niin hyvää".

Teettekö yleensä musiikkia yhdessä?

Tadashi: Emme. Jokainen meistä tekee demonauhoja, joita sitten järjestelemme yhdessä yhtyeen kanssa.

Ryutaro, sinähän kirjoitat sanoituksia kylvyssä tai sängyssä?

Ryutaro: En kirjoita kylvyssä kovin usein. Yleensä kirjoitan sängyssä. No, yksinkertaisesti sanoen vain laiskottelen. Istuessani tuolissa lantioni tulee kipeäksi ja minulle tulee huono olo, joten vähitellen menen näin (Ryutaro liukuu alas tuolista) ja alan kirjoittaa. (nauraa) Mutta aina kun saan yhtäkkisen inspiraation, kirjoitan puhelimellani.

Monet muusikot käyttävät matkapuhelimia nykyään.

Ryutaro: Nykyään kyllä, koska se on hyödyllinen työkalu muistiinpanojen tekemiseen. Mutta kun kirjoitan sanoituksia kunnolla, kirjoitan niitä muistivihkooni.

Mistä saatte inspiraationne?

Tadashi: Itse asiassa suurin tekijä on ajatus siitä, että mielestämme on mielenkiintoista, että Plastic Tree tekee juuri tällaisia kappaleita.

Kun alat tehdä kappaleita, ajatteletko esimerkiksi "Seuraavaksi teen balladin" tai "Nyt teen hardrockia"?

Tadashi: Ei, en luokittele kappaleita, mutta teen usein kappaleita, jollaisia yhtyeemme mielestäni täytyy soittaa myös live-esiintymisissä.

Muistatteko mitään ensimmäisestä esiintymisestänne Plastic Treenä?

Tadashi: Luulen, että se oli Route14:ssa Chibassa. Alussa yhtyeemme nimeä ei ollut vielä päätetty ja aloitimme kuitenkin esiintymisen, mutta luulen että juuri Route14:ssa oli ensimmäinen esiintymisemme Plastic Treenä.

Ryutaro: Meillä ei ollut tarpeeksi kappaleita (nauraa). Koska tarvitsimme 6-7 kappaletta ja meillä oli vain noin neljä (nauraa), soitimme covereita.

Minkälaisia covereita soititte?

Ryutaro: Luulen että soitimme Nirvanan ja David Bowien kappaleita (nauraa).

Miltä tuntui mennä lavalle ensimmäistä kertaa yhtyeenä? Miltä se tuntuu nyt, kymmenen vuotta myöhemmin?

Tadashi: Olen yhä hermostunut ennen esiintymisiä. Totta kai esiintyessämme ensimmäistä kertaa minulla oli perhosia vatsassani. (nauraa)

Rentoudutteko jotenkin ennen esiintymisiä?

Tadashi: No, me kaikki huudamme yhdessä. Pukuhuoneessamme olen hermostunut, mutta kun tulen lavalle ja kuulen yleisön huudon, jännitys lievenee ja olen valmis.

Mikä on ollut suurin saavutuksenne yhtyeenä?

Ryutaro: Mielestäni se on kappaleemme. Jos tekisin kappaleita itsekseni, ne eivät olisi tällaisia, ja muistakin jäsenistä tuntuu melkein samalta kuin minusta. Suurin saavutuksemme on se, että olemme tehneet paljon omaperäisiä kappaleita, joita muut yhtyeet eivät pystyneet tekemään. Ja siitä lähtien kun aloimme soittaa konserttipaikoissa, meistä tuli yhtye jota toiset yhtyeet eivät voi korvata. Se oli ollut yksi tavoitteistamme. "Tässä tyylilajissa on niin monia yhtyeitä, mutta me tahdomme olla yhtye, jonka paikkaa kukaan ei voi viedä." Kun nyt mietin mennyttä aikaa, uskon että onnistuimme siinä.

Tadashi: Totta kai meillä on monia artisteja, kuten The Cure, joista otimme osittain mallia, kuten jo sanoin. Mutta lopullinen tavoitteemme oli, että yhtyeellä olisi tyyli jollaista kenelläkään ei koskaan ole ollut, joten meillä oli kokeilullisia aikoja ja teimme virheitä, mistä olimme huolissamme. Olen todella onnekas, kun pystyimme jatkamaan. Ja jos tämä kaikki vie meidät juuri sellaiseksi yhtyeeksi, se on mielestäni suurin saavutus.

Ette vaikuta ollenkaan kireiltä vaan rentoutuneilta ja ilmaisette itseänne luonnollisesti, mutta silti teillä on vahvat persoonallisuudet, mikä on hyvä asia.

Ryutaro & Tadashi: Kiitos oikein paljon.

Onko menneisyydessä tapahtumia, jotka tahtoisitte muuttaa?

Ryutaro: Uhh... (Hän vaipuu syvälle mietteisiinsä) Oi! Haluan oppia englantia! (puhkeaa nauruun) No, ei ole mahdotonta opiskella, mutta minä haluan opiskella ulkomailla (nauraa), koska en voi muuten oppia englantia. Minun ei olisi pitänyt noudattaa kansallista eristymistä! Meillä ei pitäisi olla aikaa esitellä samurai-henkeä!

Tadashi: On monia asioita, joita minun pitäisi miettiä, mutta yhtyeellä ei oikeastaan ole mitään. Kaikki hyvin ja huonosti menneet asiat tekevät nykyisyyden, eli meidät, minun mielestäni.

Ei ole vielä ollenkaan myöhäistä alkaa opiskella englantia. (nauraa)

Ryutaro & Tadashi: Aaaaah, kyllä, olet oikeassa! (puhkeavat nauruun)

Mitä neuvoja teille annettiin kun aloititte? Ovatko neuvot pitäneet paikkansa?

Ryutaro: Kaikki sanovat monenlaisia asioita, mutta minä olen sen tyyppinen ihminen, etten ymmärrä asioita kuin kokemuksen kautta, joten rehellisesti sanoen meille ei annettu mitään neuvoja, jotka olisivat olleet totta. No, jos yritän ajatella "Tuo on totta" tai "Tuo on valhetta", kaikki muuttuisi mieleni mukaiseksi. Mutta ollakseni rehellinen, ei ole mitään "Tuo neuvo todella auttoi minua" -kokemuksia. Melkein kaikki neuvot oli kuitenkin hyvä kuunnella, olivat ne totta tai eivät.

Sen sijaan onko teillä sitten jotain neuvoja annettavina?

Ryutaro: Ei minulla ole, koska ei voi ymmärtää ellei itse tee.

Tadashi: Jos soittaa yhtyeessä, instrumenttien soittamisen harjoittelu ei riitä. Esimerkiksi katsoessani muusikoita ympärilläni, on tärkeämpää saada inspiraatiota elokuvista ja kirjoista ja ajatella "Tätä tahdon ilmaista". Ei kannata tehdä mitään sanallisten neuvojen pohjalta, vaan katsomalla, ja joskus ajattelen: "Tahdon olla hänen kaltaisensa muusikko".

Kun aloititte Plastic Treen, oliko vaikea pitää motivaatiota yllä?

Ryutaro: Alun perin aloitimme neljällä jäsenellä, mutta kun yhtyeen laajuus ja asiat joita tahdoimme tehdä kasvoivat, tarvittiin lisää ihmisiä, ja aloimme työskennellä muiden kanssa neljän jäsenemme lisäksi saavuttaaksemme jotakin. Sanoisin näin: ensin työskentelimme kovasti yhtyeenä pienessä piirissä, mutta kun piiri kasvoi ja kasvoi, tuli vaikeaa saada siitä sellainen kuin halusimme. Sitten ajattelin: "En voi jatkaa näin enää", ja motivaationi laski. Kuitenkin aloin ajatella, että kun alamme toteuttaa unelmaamme, emme voi tehdä sitä aivan itse, vaan tarvitsemme jonkun apua sen saavuttamiseen, joten meidän täytyy myös tehdä yhteistyötä muiden kanssa, mikä pätee myös henkilökohtaisissa elämissämme. Sitten minusta tuntuu, että vaikka kaikki on aluksi vaikeaa, se tuo meille myös suuria etuja.

Tadashi: Vaikka minusta on vaikeaa ajatella, kun luon musiikkia ja esiinnyn, luodessani hyvää musiikkia tai esiintyessäni hyvin, oloni paranee. Itse asiassa ajattelin aikoja, kun masennuin kaikesta ajattelemisesta, mutta mennessäni esiintymään oloni parani, ja voin taas työskennellä lujasti. (nauraa)

Uudesta [Spica]-singlestä

Uusi singlenne Spica julkaistaan tammikuussa 2007. Kuvaako se millään tavalla kymmenvuotisvuosipäiväänne?

Ryutaro: Yhtyeelläni on monenlaisia kappaleita ja kun ajattelin, millainen kappale olisi paras, en vain minä mutta myös muut jäsenet halusivat ilmaista melodioita vahvasti, koska yhtyeemme arvostaa melodioita. Ja ajattelen, että tämä kappale yksinkertaisesti edustaa nykyisiä meitä. Eikä se ole vain vuosipäiväämme varten.

[Spica] eli talven tähti sopii hyvin tähän kylmään vuodenaikaan. Masanao Kitamura teki jousisoitinsovituksen kyseiseen kappaleeseen. Oliko tarkoituksenne laittaa siihen niin paljon jousisoittimia?

Ryutaro: Kappaleen sovitus muuttui muutamia kertoja, ja vihdoin päätyi tähän tyyliin, koska mielestäni on hyvä, että siinä on jotain muutakin kuin mitä yhtyeemme voi ilmaista yksinkertaisessa kappaleessa.

Mitkä ovat suunnitelmanne ajalle vuoden 2007 jälkeen?

Tadashi: Kuten aiemmin sanoin, tämä vuosi on käännekohta, joten toivon että voimme tehdä jotain, josta sekä me että fanit nautimme. Ensinnäkin yhtyeenä haluan luoda hyvää musiikkia ja hyviä esiintymisiä, sitten toivon lisääväni jotain aktiviteetteihimme.

Onko teillä mitään erityistä mielenkiinnonkohdetta?

Tadashi: No, kymmenes vuosipäivä tarkoittaa kymmenettä vuotta major-levy-yhtiöllä debytoimisestamme. Itse asiassa yhtyeemme muodostamisen kymmenes vuosipäivä oli jo mennyt kun huomasin sen (nauraa), joku vain mainitsi sen ja sitten sanoin: "Todellako?" (nauraa). Mutta majordebyyttimme kymmenes vuosipäivä tarkoittaa, että siitä kun lujasti päätimme julkaista musiikkiamme, on kulunut kymmenen vuotta. Jatkoimme hyvän musiikin ja hyvien esiintymisten tekemistä, pääasiassa, joten sitä haluan myös jatkaa.

Ryutaro: Yleensä yhtyeemme ei välitä käännekohdista kovinkaan paljon, mutta vuosi 2007 on majordebyyttimme kymmenes vuosipäivä, joten tahdon tehdä jotain ulkokuorellemmekin käännekohdan merkiksi. Ehkä huolehdin enemmän silloin, kun minulta kysyttiin, haluanko jatkaa yhtyettä majoryhtiöllä kuin silloin kun perustin yhtyeen. Joten tahdon juhlia tekemällä jotain ihmisille ympärilläni, jäsenille ja itselleni. Totta kai tärkeintä meille on tehdä musiikkia ja keikkoja, ja teemme myös niitä.

Mikä on tulevaisuudentavoitteenne?

Ryutaro: Uhhh... (vaipuu ajatuksiinsa) No, minä vain kuolen! (puhkeaa nauruun)

Tadashi: ... Se on kaiken loppu! (puhkeaa myös nauruun)

Ryutaro, sanoit aiemmin että tahdot matkustaa nähdäksesi sata Unescon maailmanperintökohdetta

Ryutaro: Kyllä. Se on yksi niistä syistä, miksi olen tässä yhtyeessä.

Oletteko kiinnostuneita Amerikan-kiertueesta?

Ryutaro: Kyllä tietysti! En vain Amerikan, vaan tahdon esiintyä useissa maissa. Jopa Japanissa on paikkoja, joissa emme ole koskaan olleet, on esimerkiksi joitain maakuntia, joissa en ole koskaan käynyt. Tahdon mennä niihin paikkoihin esiintymään.

[Fuyugoya Erekiteru]-konsertissanne joulukuun 26. päivä 2006 teitte uuden kokeilun, jossa yleisö laittoi silmilleen 3D-lasit ja katsoi esiintymistä kolmiulotteisena, mikä onnistui hienosti. Mistä idea tuli?

Ryutaro: No, kyseinen idea tuli kun joimme alkoholia! (nauraa) Ensinnäkin esiintymisen nimi on [Fuyugoya Erekiteru], joten ajattelimme että haluamme tehdä jotain kokeellista tai outoa. (nauraa) Koska teimme tavallisia, vakavia kiertueita ennen kyseistä esiintymistä, eikä meillä ollut pitkää taukoa, emme tahtoneet tehdä normaalia keikkaa vaan jotain kokeellista. Keksimme monia ideoita, mutta lopulta tämä toteutettiin.

Oliko se vaikea valmistella?

Ryutaro: Idea oli äkkinäinen, joten henkilökunta työskenteli kovasti. Oli yhä vaikeaa ajatella, kuinka heijastaa, minkä kappaleiden aikana, kappaleiden järjestys ja niin edelleen, mutta erinomaisen henkilökuntamme ansiosta onnistuimme.

Onko teillä aikomuksia tehdä kymmenenneksi vuosipäiväksenne kansainvälinen faniklubi?

Ryutaro: (Hän katsoo managerin hämmentynyttä ilmettä.) Minä haluan tehdä sen! (nauraa)

Manageri: Keskustelemme maksullisesta sähköpostilehdestä, vaikka systeemissä ja kustannuksissa on yhä ongelmia. Ja tahdomme tehdä englanninkielisen version kotisivuistamme, koska nykyään on vain japaninkielinen versio.

Vaikka se olisikin maksullista ja vain japaniksi, monet fanit tahtovat päästä sisään erityisille kotisivuillenne ulkomailta.

Ryutaro: Saan fanipostia ulkomailta ja aina nähdessäni niitä ajattelen, että olisi mukavaa tehdä jotain heillekin.

On monia ihmisiä, jotka tulevat faneiksenne ja kuuntelevat musiikkianne, vaikkeivat ymmärräkään japania.

Ryutaro: Kerran näin Internetissä kuvia amerikkalaisista, jotka soittivat coverin kappaleestamme [Melancholic]! (nauraa)

Plastic Treen kappaleista [Yuki Hotaru], [Aoi Tori], [Kuchu Buranko], ja [Ghost] ovat suosittuja Amerikassa. Nettisivuilla on faniyhteisöjä Plastic Treelle, ja monet ulkomaalaiset fanit keskustelevat yhtyeestänne.

Ryutaro: Ensi vuonna tahdomme julkaista myös ulkomailla myös faniklubi- ja CD-julkaisumme.

Tadashi: Olkaa hyvät ja kutsukaa meidät! (nauraa)