La'Mule - Inspire

Sairaalan leikkaussaliin sijoittuva Inspire aloittaa videonauhan vakuuttavasti. Itse laulu on sommiteltu psykopaattisen visual kein tunnetuista peruselementeistä - mukana on melodikkaita kitaroita ja harkittua toistoa, sekä hiljaisempia hetkiä, jotka täytetään puheella ja sopivasti vaimennetulla huudolla. Vaikka laulu pyrkii ahdistavuuteen, ei PV ota itseään vakavasti, vaan jättää runsaasti tilaa bändin jäsenille. Verta kaihtavalle se tosin ei sovi, sillä kahden käytetyn päävärin ensimmäinen, punainen, koostuu ympäri huonetta levinneistä veritahroista, vilahtaen myös muutaman jäsenen hiusten värinä. Sen pariksi valittu valkoinen valtaa alaa repaleisissa vaatteissa ja, luonnollisesti asiaan kuuluen, sideharsossa. Tiiviisti rajattu värivalinta miellyttää silmää jo pelkästään jättämällä synkistelevän mustan pois. Myös julkaisun kansipaperi ja mukana tullut lyriikkakortti mukailevat värimaailmaa.
Miinuksena se, etten millään saa PV:llä leppeästi jonkinlaiseen letkuun laulavan Konin vokaaleista ainakaan itseäni kiinnostavia, tiputtaen hänet armottomasti tavanomaisten ja persoonattomien äänten pitkään listaan.

Usagi no tsumin PV koostuu edellä mainittuja asusteita uudelleen esittelevästä konserttitaltioinnista. Näiden vaatetuskokonaisuuksien toimivuuden todistaminen livetilanteessa on tietenkin mielenkiintoista, tosin rauhallisen kitaran säestämä balladi ei oikein sovi yhteen taustalla pyörivän vauhdikkaan menon kanssa. Tällaisenään haikeaa muistotunnelmaa hakeva loppu olisi kelvannut kenties puolitoistatuntisen konsertin jäähyväisiksi, mutta alle 10 minuutin videolla efekti on kyseenalainen, etenkin kun krediititkin tunkevat itsensä esiin jo hyvissä ajoin. Itse päätarjonta Inspire pitänee kuitenkin tämän La'Mulen ensimmäisen videojulkaisun arvokkuutta yllä.