Mr.Children - Shirushi

Mr.Children on tehnyt musiikkia jo lähes viidentoista vuoden ajan, ja bändi on myös ollut yksi Japanin parhaiten myyviä artisteja jo pitkään. En itse ole koskaan muodostunut miksikään valtavan suureksi faniksi, mutta toisinaan kaivatessani kevyttä rockia, joka ei vaadi liian paljoa ajattelua, olen laittanut Mr.Childreniä soimaan. Heidän uusin singlensä Shirushi ei todennäköisesti vieläkään saa minua suureksi Mr.Children -faniksi, mutta singlen tunnelma on silti sen verran leppoisa ja miellyttävä, että ei tämä ainakaan roskakoriin jouda.

Singlellä on kolme kappaletta, joista ensimmäinen, singlelle nimensäkin antanut kappale Shirushi on pianovoittoinen, herkkä balladi. En voi väittää sitä kovinkaan omaperäiseksi, mutta onhan se kaunis; jos yleisesti ottaen pidät balladeista - etenkin niistä, joissa on käytetty pianoa ja orkestraaliosuuksia - pidät melko varmasti myös tästä kappaleesta. Itselleni mieluisimpia piirteitä kappaleessa ovat juuri tuo äsken mainittu piano sekä Sakurai Kazutoshin lauluääni. En edes muistanut, kuinka miellyttävä hänen äänensä on; kenties se ei päässyt ihan näin hyvin oikeuksiinsa niillä kevyen rockin kappaleilla, joita aiemmin olen kuullut. Teknisesti Sakurai ei laula kappaletta kovinkaan normaalista poikkeavasti, mutta omasta mielestäni hänen äänensä on juuri sopivan pehmeä ja mikä tärkeintä, juuri hänen laulutyylilleen sopiva.
Ainoa puoli, mikä Shirushissa hieman häiritsee on kappaleen pituus; mielestäni tämä olisi ollut ihan hyvä neljä- tai korkeintaan viisiminuuttisena, yli seitsemän on ehkä liikaa - jo viiden minuutin kohdalla piti katsoa, että olenko laittanut kappaleen toistolle.

Toinen kappale, Hibiki, vaikutti aluksi tylsältä tai huonolta, mutta kuunneltuani hieman pidemmälle mielipiteeni muuttui melko radikaalisti ja huomasin biisin olevan melko hyvä ja hauska, iloinen "rallattelu." Edelleenkään ei päästä siihen kevyeeseen rockiin jota odotin aiempien Mr.Children -kokeilujeni jälkeen, mutta Hibiki on silti nopeampi kuin Shirushi ja kenties paras kappale tällä singlellä. Biisi vaikuttaa hieman toistavan itseään, mutta ei huonossa mielessä, vaan lähinnä lisäten tarttuvuutta ja päähän jumittumisen todennäköisyyttä.

Luulin singlen viimeisen kappaleen, Kurumin, olevan lähes täysin samanlainen balladi kuin Shirushi, mutta loppua kohden se kuitenkin kehittyi hieman enemmän kuin Shirushi, jääden silti kuitenkin balladiksi sekin. En osaa päättää onko toinen samankaltainen balladi yhdellä kolmen biisin singlellä mielestäni "huono" vai "ihan sama," mutta mitään kovin voimakkaita tunteita kyseinen biisi ei kyllä herätä. Lisäpisteitä kappale saa kuitenkin yhdessä vaiheessa soineesta huuliharpusta, joskin tuo kohta jäi harmittavan lyhyeksi. Kurumi on myös huomattavasti osuvamman pituinen kuin Shirushi, jääden noin viiteen ja puoleen minuuttiin. Vaikka Sakurain ääni ei kuulosta samalla tavalla korviahivelevältä kuin Shirushissa, Kurumissa hänen tyylinsä vaihtelee hieman enemmän ja esitteleepä hän äänialansa korkeampaakin päätä siellä täällä.

Kokonaisuutena tämä single on sellainen "ihan kiva," jota voi kuunnella kaivatessaan jotain helppoa ja rauhoittavaa kuunneltavaa, mutta on kyllä pakko myöntää, että single ei vakuuta ihan samalla tavalla kuin Mr.Childrenin albumit. Ei silti kannata heittää toivoansa, sillä tiedämmehän, että bändeillä on usein tapana testata hieman erilaisia tyylejä singleillä, albumien ollessa sitten yhdistelmiä singleillä hyväksi havatuista uudemmista tyyleistä ja siitä tutusta ja turvallisesta tyylistä.

Lyhyesti sanottuna, kyllä tämän singlen myötä edelleen jää seuraavaa albumia odottelemaan kohtalaisella innolla.