Olivian haastattelu

Noin kahden vuoden musiikkitauon jälkeen laulaja/säveltäjä Olivia palasi tänä vuonna kahden uuden singlen voimin, joista molemmat olivat mukana Yazawa Ain Nana-animaatiossa, ja lisäksi artisti ilahdutti lukuisia kansainvälisiä fanejaan saapumalla 28. lokakuuta Pacific Media Expo -tapahtumaan Kalifornian Los Angelesissa. Hän ilmaantui ensin Nana-aiheisen cosplay-kilpailun tuomarin roolissa, jolloin faneilla oli mahdollisuus esitellä puvustustaitojaan, keskustella Nana-sarjasta sekä tervehtiä Oliviaa. Moni osallistujista oli selvästikin pitkäaikaisia faneja, ja yksi heistä liikuttui lähestulkoon kyyneliin saadessaan mahdollisuuden ilmaista kuinka tärkeää Olivian musiikki hänelle oli.

Kilpailun jälkeen saimme mahdollisuuden istuutua tämän lahjakkaan tähden seuraan keskustellaksemme illemmaksi ajoitetusta konsertista ja siitä, mitä ajatuksia ensimmäinen Amerikan-esiintyminen hänessä oli herättänyt.


Mitä ajattelet yleisön eteen palaamisesta näin pitkän tauon jälkeen?
Olivia: Se tuntuu oikein, oikein hyvältä. Olen halunnut palata jo Nana-julkaisua edeltäneen vuoden ajan. Olen niin iloinen saadessani olla jälleen kiireinen; niin iloinen tehdessäni musiikkia. Ja juuri nyt olen todella innoissani myös oman musiikkini luomisesta.

Miltä tuntuu viimein saapua Amerikkaan vietettyäsi niin suuren osan urastasi Japanissa?
Olivia: Se on vähän... öö... mikä se sana on, tuota, mikä se sana on... Se taitaa vähän hermostuttaa minua. Mikä se sana on, en saa sitä sanaa päähäni! (nauraa) Mutta se tuntuu todella hyvältä. Tuntuu todella hyvältä nähdä täällä faneja. Saan hurjasti postia faneilta ympäri maailmaa viestittäen: "Hei, esiinny täällä, ole kiltti, esiinny täällä, ole kiltti!". Kuukautta ennen tätä PMX:n keikkaa kaikki olivat niin kuin: "Sinun täytyy esiintyä LA:ssa!". Jostain syystä se oli aina LA! (nauraa) Olin tyyliin "Olisihan se mukavaa, mutta..!".

Ja nyt olet täällä LA:ssa! (nauraa) Siksikö päätit tulla tänne Kaliforniaan, etkä New Yorkiin tai muuhun paikkaan Amerikassa?
Olivia: PMX:ään?

Niin, oliko siihen jotain tiettyä syytä?
Olivia: Ei. (nauraa)

Suositko laulaessasi jompaa kumpaa kieltä, japania tai englantia?
Olivia: Haluaisin ehdottomasti laulaa englanniksi. Minulle se on luonnollisempaa ja voin leikitellä enemmän; siinä on enemmän luovuutta ja enemmän asioita tehtävänä. Japaniksi laulaessa minulla on kai joitakin asioita, mitä en saa tehdä ja asioita, joita en tiedä voinko tehdä, joten teen paljon virheitä. Japaniksi laulaminen vaatii aikaa ja vaivannäköä.

Kuinka teet sen päätöksen laulua kirjoittaessasi... onko sen japaniksi tai englanniksi kirjoittaminen tietoinen päätös? Perustuuko se valittuun aiheeseen?
Olivia: Oikeastaan minä, tuota... Se riippuu. Jos se on single, sitten haluaisin ehdottomasti laulaa sen japaniksi. Jos se on tärkeä raita albumilla, sitten laulaisin sen japaniksi, sillä haluan heidän ymmärtävän mitä sanon. Eli B-puolet olisivat varmaankin englanniksi.

Puhutko muita kieliä?
Olivia: Muita kieliä? En.

Kiinnostavatko muut kielet sinua?
Olivia: Juu, juu, juu. Ranska, espanja... Aikoisin kai... Minulla on vielä kanjien kirjoittaminen hiottavana, joten japanin kielestä on vielä niin paljon opittavaa.

Antaisitko meille käsitystä luomisprosessistasi sanoitusten suhteen? Mikä inspiroi sinua?
Olivia: Sanoitukseni... Ne ovat minun huippuni. Kirjoitan elämäni matalimmista ja korkeimmista hetkistä. Yritän ehdottomasti kirjoittaa siitä miltä minusta sillä hetkellä tuntuu, yritän olla muistelematta aikaa jolloin olin... En yritä kirjoittaa jostakusta. Se on aina siitä mitä tunnen siinä ajassa, jotain mitä mietin sillä hetkellä.

Et siis tykkää elää menneisyydessä?
Olivia: En oikeastaan. Teen kyllä sitä, mutta en oikein tykkää kirjoittaa siitä.

Onko kaikkien vuosien aikana säveltämiesi laulujen joukossa sinulle erityistä kappaletta?
Olivia: Joka olisi todella erityinen minulle? Tuota... (hiljentyy hetkeksi) Alone in our Castle. Se on todella erityinen minulle. Cupid. Sugarbloodsuckers. Tuota... On myös sellaisia minulle hyvin erityisiä lauluja, joita en ole julkaissut, mutta yritän säästää ne hyvään hetkeen. (nauraa)

Saanko kysyä miksi juuri ne?
Olivia: Äsken valitsemani laulut?

Niin.
Olivia: No, Alone in our Castle... Olin hyvin, hyvin loukkaantunut tuolloin ja se laulu, kun kirjoitin ja lauloin sen, se todella paransi minut ja tunsin olevani niin, niin lähellä sitä laulua. Se tuli niin luonnollisesti ja helposti. Sama juttu Denialinkin kanssa. Rakastan lauluja, jotka syntyvät niin nopeasti ja helposti, eikä niitä oikeastaan edes ajattele. Tuntuu todella kuin kanavoisi sitä sydämestään.

Se on sinulle siis melko nopeaa, musiikin luominen?
Olivia: Sellainen musiikki? Kyllä. Mutta on myös popimpia lauluja kuten ne joita sävellän juuri nyt, ja jotkut Trapnestin kappaleista. Popimman laulun säveltäminen ei ole minulle helppoa. Minun täytyy todella istuutua ja... Anna ainakin kaksi viikkoa aika kehitellä melodia! (nauraa) Haluan luoda siitä mahdollisimman hyvän. Se vie aikaa.

Aloittaessasi soolosi, miltä tuntui esiintyä sellaisen yleisön edessä? Hermostuttiko sinua?
Olivia: Olin hermostunut, olin hermostunut. Enkä ollut silloin niin hyvä japanin kielessä, joten tehdessäni TV-esiintymisiä ja haastatteluja, minä tavallaan... en oikein saanut ajatuksiani tai persoonallisuuttani esitettyä. Mutta... niin. Se oli hyvä, se oli hyvä. En vielä oikein... soolourani alussa, en tehnyt juuri sitä mitä halusin. Se oli enemmänkin sen mitä levy-yhtiö halusi, ja sen mitä minä halusin, niiden välissä. Joten se ei ollut... tiedätkö, parista ensimmäisestä singlestä (nauraa) kaikki varmaankin ovat sen huomanneet.

Onko ryhmässä jotakin mitä kaipaat? Vai oletko onnellisempi yksiksesi, tehden omaa juttuasi?
Olivia: Haluaisin jonakin päivänä toteuttaa bändin. Se on helpompaa, sillä työn pystyy jakamaan monessa asiassa mitä teen. Se on nopeampaa, se on helpompaa, se on hauskaa! Kiertueella ollessakin. Ja asia on niin, että olen todella tarkka musiikistani ja monen ihmisen tullessa mukaan... Se menee kutakuinkin "En halua tuota, en halua tätä, en halua tuota, en halua tätä". (nauraa) Eli on soolossa hyvätkin puolensa.

No, siitä puheen ollen... Osa sisaruksistasikin on mukana musiikkimaailmassa. Oletko harkinnut bändin luomista heidän kanssaan?
Olivia: Kyllä! Siskoni ja minä, ja velikin oikeastaan, me sävellämme huvin vuoksi yhdessä lauluja, kaikenlaisia. Kuten R&B-laulu, ihan vain naurujen vuoksi, tiedätkö? Ja sitten, siskoni ja minä sävelsimme yhden todella tyylikkään Beastie Boysia muistuttavan laulun; se oli todella siisti. Me yritämme vaan... me kai vaan pelleillään vähän lisää ja katsotaan mikä olisi mielenkiintoista.

Saatatte julkaista jotain tulevaisuudessa?
Olivia: Kenties, kenties. (pitää tauon) Ehdottomasti! (nauraa) Siis, meidänhän täytyy julkaista.

Vuonna 2005 esiinnyit HYDEn juontamassa Halloween of the Living Dead -tapahtumassa. Millainen se oli?
Olivia: Voi hyvä tavaton. Se oli... se oli uskomatonta. Yleisö oli niin uskomaton, heidän asunsa olivat niin kuin - vau! Se oli hienoa. HYDEn esiintyminen oli uskomaton, hänen esityksensä oli uskomaton. (nauraa) Hän oli sonnustautunut Saksikäsi Edwardiksi ja yhdessä esittämässämme showssa hän oli pukeutunut japanilaiseksi opiskelijaksi. Tytöksi, vekkihameella ja puserolla ja peruukilla. Se oli uskomatonta ja hän on todella mukava tyyppi.

Käytitkö sinä asuja?
Olivia: En. Mutta minulla oli kolme - neljä... kolme? Kolme henkilöä pukeutuneena kigurumi-asuihin, mikä on niin kuin nalle- tai pupu-asu. Ihan turkkeineen päivineen, ja he tanssivat taustalla, heilutellen päätään edestakaisin ja tehden pieniä esityksiä. Se oli mielenkiintoista. Menimme ja otimme sen itse asiassa videolle. Saatamme julkaista sen jossakin jonain päivänä.

Fanisi varmasti toivovat niin! Onko mielessäsi muita muusikkoja, joiden kanssa haluaisit työskennellä tulevaisuudessa?
Olivia: Tulevaisuudessa... Japanissa?

Missä vain? (nauraa)
Olivia: Voi, heitä on niin paljon! (nauraa) On niin monia muusikkoja, joiden kanssa rakastaisin tehdä työtä yhdessä. Mutta... (hiljentyy pitkäksi hetkeksi) En tiedä, en tiedä. Minun täytyisi miettiä sitä vähän enemmän.

Millainen kokemus sinulle jäi Nana-animen parissa työskentelystä?
Olivia: Se on ollut... Se on ollut minulle todella hienoa; olen oppinut paljon tiimityöstä. Se ei ole minusta, tämä projekti; Se on Nanasta, se on Reirasta, ja Trapnestistä. Mukana on niin monia... Yazawa Ai, kirjoittaja, hänen managementtinsä, Avex, oma managementtini, minä itse, ja me paiskimme töitä yhdessä. Ottaen kaikkien mielipiteet ja tullen minulle ja minä olen että okei, okei, okei. Tiimityötä, tiedäthän. Se on ollut hyvä kokemus.

Onko Nana-animen laulujen säveltäminen ollut hankalaa?
Olivia: Se on ollut helppoa, sillä tyylini on vähän niin kuin Trapnestin. Yazawa Ai -sensei halusi... hänen kuvansa Trapnestistä on raskas, vääristynyt kitara, todella synkkä ja goottimainen, jonka päällä leijuu pieni höyhen; minun ääneni. Kuten Denial tai Merry & Hell Go Round. Tuolla albumilla on paljon minun tyylisiäni lauluja, joten siksi homma tuli minulle. Tarkoitan, että se on helppoa tavallaan, mutta vaikeaa, koska he haluavat sen olevan hyvin melodikasta. Joten kertosäkeen luominen, se vaatii hieman enemmän vaivaa.

Tiesitkö Nanan etukäteen?
Olivia: En, en. Homma tuli minulle ja kaikki olivat niin innoissaan: "Nana!". Ja minä olin että, Nana? Mikä se on? (nauraa) Mutta luin heti sen sarjakuvan ja katsoin elokuvan. Olin todella yllättynyt siitä kuinka Reira... minä sain tämän osan ja mielestäni meillä oli niin paljon yhteistä. Tiedän todella... tiedän todella miltä hänestä tuntuu. Joten olin hyvin innoissani tämän tekemisestä.

Nettisivuillasi on nähtävillä luomiasi taideteoksia. Mikä motivoi sinua yrittämään taitojasi taiteenkin taholla?
Olivia: Niinä kahtena vuotena kun olin tauolla, en pystynyt kirjoittamaan. Halusin pitää taukoa musiikista koska intohimoni väheni tehtyäni niin paljon töitä: Lost Loli -albumin jälkeen olin niin kuin, en pysty enää tekemään musiikkia, en pysty tähän enää. Joten aloin piirtää, sillä tarvitsin tavan saada taidettani ulos ilman että kukaan käskee että minun täytyy tehdä se näin tai näin. Tarvitsin vain jotain missä voisin päästää kaikki aidot tunteeni ja ajatukseni ulos. Joten silloin aloin piirtää.

Aiotko jatkaa sitä tulevaisuudessa?
Olivia: Jep, uskon jatkavani.

Joitakin vuosia sitten sinulla oli myös muotiyritys. Kertoisitko siitä lisää?
Olivia: Niin, puuhasin sitä Kozue Rinin kanssa ja jatkoimme sellaisen parin vuoden ajan. Se sujui oikein hyvin, mutta hän muutti, hän päätti muuttaa Yhdysvaltoihin. Enkä todellakaan olisi pystynyt siihen yksin, sillä minulla on oma juttuni tehtävänä, joten me vain lopetimme sen.

Arveletko aloittavasi vastaavan projektin jälleen tulevaisuudessa?
Olivia: Ehdottomasti.

Ehkä toinen vaatetuslinja?
Olivia: Ehkäpä, ehkäpä. Siskoni ja minä juttelimme, ehkä t-paita tai jotain yksinkertaista tai... En tiedä. (nauraa) Meillä on yhäkin paljon ideoita ja siitä täytyy keskustella.

Mikä sai sinut ilmaisemaan luovuuttasi pääosin musiikin kautta, verrattuna taiteeseen tai muotiin?
Olivia: En tiedä. (nauraa) Minä vain luonnollisesti... Kuunnellessani musiikkia, se... (hiljentyy pitkäksi hetkeksi) En tiedä, aloin vain laulamaan ollessani pieni. Aloin vain tanssimaan, aloin vain laulamaan ja minä vain, minä... minä rakastan musiikkia. Minä vain rakastan musiikkia niin paljon. En tiedä, en tiedä, mitä se on? Olen rauhallisimmillani kuunnellessani musiikkia. Ja laulaessani... Ollessani hermostunut tai allapäin, alan vain hyräillä, ihan vain rauhoittaakseni itseni.

Miltä lavalla ollessa tuntuu?
Olivia: Minä... Lavalla olo tuntuu oikein hyvältä. Olen itse asiassa hyvin ujo ja hermostunut, ja todella huono kommunikoimaan, ja kovin yksinäisen oloinen tyttö. Lavalla ollessani voin unohtaa kaiken; voin unohtaa menneisyyteni ja päästä siihen hetkeen, päästä musiikkiin. Se tuntuu niin hyvältä. Tunnen rauhaa lavalla ollessani.

Oletko ollenkaan ajatellut muita itseilmaisun tapoja, joita saattaisit kokeilla tulevaisuudessa, kuten ehkä kirjan kirjoittaminen?
Olivia: Toki, niin kuin kirja. Olen ajatellut sen toteuttamista, mutta ei nyt lähitulevaisuudessa. Maalaaminen ja piirtäminen... Kuvataide, olen ajatellut kuvataiteita, sillä rakastan musiikkivideoita. Rakastan Michel Gondrya ja Chris Cunninghamia ja voi hyvä tavaton. Oletko nähnyt Rubber Johnnyn Chris Cunninghamin kanssa?

En ole.
Olivia: Se on niin uskomaton, niin inspiroiva. Chris Cunningham vei musiikkivideot seuraavalle tasolle ja minäkin ajattelin haluavani tehdä jotain sellaista. Siskoni ja minä luomme paljon kuvallista taidetta huvin vuoksi ja joskus esityksiini, laittaen sen näkymään taustalle. Se on ollut todella hauskaa, jotain sellaista haluaisin tehdä.

Luuletko että haluaisit ohjata musiikkivideon?
Olivia: Voi hyvä tavaton. Taidan tehdä sen, jonain päivänä. (nauraa) Ehdottomasti. Minulla on niin paljon ideoita siisteihin musiikkivideoihin.

Oletko yhä läheinen perheesi kanssa?
Olivia: Kyllä. Hyvin, hyvin läheisiä. Siskoni ja veljeni ja minä - olemme parhaat ystävykset emmekä koskaan riitele. Olemme niin, niin kivoja toisillemme. Kaipaan heitä todella. En malta odottaa heidän näkemistään, he ovat tulossa tänään.

Saapuuko koko perheesi esitykseesi?
Olivia: Ei. Vanhempani asuvat juuri nyt Saksassa, mutta toivon mukaan saan mahdollisuuden nähdä heidät joulukuussa.

Saksasta puheen ollen, voimmeko odottaa sinulta lisää kansainvälisiä esiintymisiä?
Olivia: Toivottavasti! Minun täytyy julkaista täällä muutama albumi ja minialbumini ilmestyy tammikuussa ja sitten Trapnest-albumi on vuorossa sen jälkeen. Sitten suunnittelemme kokopitkää albumia Trapnest-albumin jälkeen, joten en tiedä milloin minulla olisi siihen mahdollisuus. Mutta ajattelen, ehkä kahdessa vuodessa, kahden vuoden jälkeen, ajattelen että sitten voisin tehdä enemmän sellaisia asioita.

Haluat ehdottomasti palata Amerikkaan?
Olivia: Voi kyllä! (nauraa)

(nauraa) Haluat ehdottomasti kiertueelle Eurooppaan?
Olivia: Toki, ehdottomasti, ehdottomasti. Kahdessa vuodessa musikaalinen tasonikin varmasti nousee, joten se on hyvä, se on hyvä. Kahden vuoden kuluttua tulee olemaan hienoa.

Mitä muita tavoitteita sinulla on tulevaisuuden varalle?
Olivia: Muita tavoitteita... (hiljentyy hetkeksi) No, haluan oppia kitaran soittamisen kunnolla. Se on jotain mitä haluan tehdä. Haluan matkustaa enemmän. Haluan matkustaa ja haluan auttaa enemmän, haluan tehdä enemmän. Haluan auttaa, niin kuin mennä Afrikkaan tai tehdä vapaaehtoistyötä tai jotain sellaista. Sillä se on ehdottomasti sellaista mitä minun on tehtävä sitten kun asiat rauhoittuvat hieman.

Yllätyitkö omatessasi niin paljon kansainvälisiä faneja?
Olivia: Yllätyinkö? Viime aikoina olen saanut niin paljon postia ulkomailta, mutta kyllä, olen ollut yllättynyt. (nauraa) Olen todella, todella kiitollinen. Tunnen olevani hyvin onnekas.


Kiitämme haastattelusta PMX:n henkilökuntaa, Avexia ja tietenkin Oliviaa.