Arvostelussa tunnetuista jäsenistä koostuvan sivuprojektin ensimmäinen, 7 raitaa sisältänyt julkaisu.
GeKiGaKutai on sivuprojekti, jonka tunnetuimmat jäsenet ovat MUCC:n kitaristi Miya ja La vie en rosen vokalisti Kyousuke. Muilta kiireiltään he ovat ehtineet julkaista vain yhden mini-albumin Tokyo.
Levyn aloittaa Crude, alle minuutin intro-kappale. Se antaa esimakua albumin tulevista soundeista ja johdattaa kuulijan nopeasti tunnelmaan, mutta toisaalta lyhyt kappale tuntuu hiukan typerältä, koska koko albumi on muutenkin kovin lyhyt. Mielestäni kokopitkä kappale Cruden tilalla olisi toiminut paremmin.
Seuraavat kappaleet Kokorozabaku ja GekiTokyo ovat sellaisia, joita tältä kokoonpanolta onkin helppo odottaa. Musiikista voi kuulla tietyn MUCC:n soundin, tosin ehkä hieman raskaampana versiona. Laulu taas on rosoista ja punkmaista, kuin suoraan La vie en roselta. Ex-Karimeron rumpali Tsuyoshi tekee myös loistavaa työtä, rummut ovat todella voimakkaat. Tämänlainen yhdistelmä on todella toimiva ja tarttuva, ja GekiTokyo on ehkä mieleenpanuvin kappale tältä levyltä.
Neljäs kappale Muku alkaa rauhallisesti pelkällä laululla. Musiikkikin on hitaampaa, mutta raskas kitara tuo kappaleeseen voimaa. Seuraavana on Shouwa ~gk-Edit~. Shouwa on alunperin La vie en rosen kappale, mutta tämä versio on reilusti kevyempi, ja voisi jopa sanoa, että kaunis.
Shinjou mune ni sasaru vie levyn taas raskaampaan musiikkiin. Erityisesti tässä on jotain hyvin MUCC-tyylistä. Levyn lopettaa Gekigaku, joka on todella tarttuva ja nopea, ja tämän voisi hyvin kuvitella toimivan parhaiten livenä. Levylläkin toimii, ja erityisesti sen lopettavana kappaleena Gekigaku kerää levyn tunnelmat yhteen ja jättää hyvän maun albumista.
Tokyolla on sekä energisiä ja tarttuvia punkrock-kappaleita että rauhallisempia, mutta silti punk-tyylisiä raitoja. Musiikki on kuin MUCC:n ja La vie en rosen musiikin risteymä, joka toimii yllättävän hyvin. Kappaleet ovat laadukkaita, ja niistä kuulee, että jäsenillä on reilusti soittohistoriaa takanaan. Harmillisesti seitsemän kappaleen levy tuntuu loppuvan vähän kesken, tällaista menoa kyllä jaksaisi kuunnella kauemmankin. Muuten ei valittamista, suosittelen erityisesti MUCC- ja La vie en rose -faneille, sekä muille raskailla kitaroilla varustetusta rosoisesta punkrockista kiinnostuneille.
